Jumpsuit

Olen joskus sanonut, niin kuin moni muukin, että meille ei jumpsuitteja tule. Ja niin kuin moni muukin, pyörsin sanani vihoviimein (en tosin luojan kiitos itseni kohdalla!). Ensin meille kotiutui kaupasta pojalle kylmien kelien college-haalari, tarkoituksena käyttää ulkona kun kesää ei näy eikä kuulu pyydöistä huolimatta. Tämä osottautuikin käteväksi ja pitihän sitä tasapuolisuuden nimissä tytöllekin sellainen saada. Kaupoissa kierreltyäni muistin tämän kankaan kun sopivaa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Ostin raidallisen velourin raskauden loppuvaiheissa mielessä juurikin kokohaalari tytölle. Ja sellaiseen se näköjään lopulta päätyikin!

Kaava löytyy uusimmasta Ottobresta, tein 68cm koolla ilman saumavaroja, lahkeita ja hihoja hieman pidentäen. Ja aika hyvä tuli, vielä on kasvuvaraa, mutta voi käyttää noinkin. Huppu tosin ilman saumavarojakin tuntuu valtavalle! Haalariin olen enemmän kuin tyytyväinen, ainut mietityttävä asia on tuo vetoketju. Se kupruilee ja kanttaukset sen ympärillä eivät todellakaan kestä tarkempaa tutkimista. Täytyy kai yrittää googlettaa ohjeita vetoketjun kiinnittämiseen tälla tavalla jos vielä uutta haalaria käyn rakentamaan. Tai ehkä seuraava versio tehdäänkin neppareilla...

Nyt haaveena olisi ommella molemmille kyseiset haalarit vuorillisina syksyn kylmiä ajatellen. Saas nähdä uskallanko käydä hommiin ilman tarkempia ohjeita, harvoin kun olen ommellut mitään vuorilla.

Lahjuksia ja huono äiti -tunnustus.

Monikkoperheisiin lähetetään pieni (tai suurempikin) tuotepaketti muutamalta firmalta kun heihin ottaa yhteyttä.

Virallisesti kai Semper lähettää paketin vain kolmosperheille, mutta kun laitoin sähköpostin asiakaspalveluun, ei mennyt kuin hetki ja sain vastauksen, jossa onnittelivat ja kertoivat lähettävänsä meille paketin. Se sisälsi kahdet aterimet ja kaksi pakettia riisipuuroa.

Nestle-Bona taas muisti meitä lähettämällä 24 purkkia Pilttiä (aina kaksi purkkia samaa makua) ja paketin banaani-vadelmapuuroa. Kyllä oli iloinen yllätys kun postista hain molemmat paketit samana päivänä :)

Kiinteitä meillä ei vielä ole alettu maistella, mutta eiköhän niihinkin kohta siirrytä. Poika alkaa olla jo niin iso, että aikaisemmin yönsä hyvin (=lähes kokonaan) nukkunut lapsi alkaa nykyään heräillä syömään jo aamuyöllä. Ei taida maito enää pitää nälkää loitolla koko yötä. Ja onhan se siskollekin samalla annettava tasapuolisuuden nimissä ;)

Ja nyt siihen tunnustukseen. Minä(kin) saan varmasti jonkun mielestä "vuoden paska mutsi" -palkinnon, sillä meillä on nyt siirrytty lähes kokonaan korvikkeeseen vaikka maito olisikin riittänyt. Minusta alkoi tuntua sille, että en vaan yksinkertaisesti jaksa enää olla kokonaan vastuussa lasten ruokailuista (on muuten aikamoinen helpotus minulle kun mieskin voi lapsia syöttää!) ja paljon vauvojen kanssa liikkuvana koen pullon olevan helpompi tapa ruokkia nälkäinen lapsi julkisilla paikoilla. Minä kun en ole yhtään julkinen imettäjä -tyyppiä. ...ja arvatkaapa kuinka monta kertaa lastenhoitohuoneen ovea nyitään sillä aikaa kun imetät lapsen...? ...ja mikä on luku jos imetät kaksi lasta!? Tiedän, sen ei pitäisi antaa vaikuttaa, mutta ei se oloa kovin rennoksikaan tee. Lähestyvät ruokailuharjoitukset kiinteiden kanssa alkoi myös kummitella mielessäni, enhän minä ehdi tehdä mitään muuta kuin syöttää lapsia jos ensin harjoitellaan soseilla ja päälle vielä imetän lapset vuoronperään! Lähes lopullisen pisteen imetykselle antoi vuorokausi ilman lapsia. Unohdin nimittäin rintapumpusta yhden osan kotiin matkalle lähtiessä ja jouduin reissun ajan lypsämään käsin helpotusta olooni. Ja vaikka lypsinkin melko useasti, ei maidon määrä varmastikaan päätä huimannut normaaliin verrattuna. Joten kotiin tultuani olen suosiolla jättänyt imettämiset vain niihin hetkiin kun rintavarustuksessa siltä tuntuu - siitäkin huolimatta että maidon tuloa olisi luultavasti helposti voinut vielä lisätä ainakin jonkin verran. Nyt mennään näin, imetän ehkä vain pari kertaa päivässä ja vastineeksi kannan kaupasta selkä vääränä korviketta kotiin. Luultavasti nämä parikin imetyskertaa jäävät pian kokonaan pois, sillä tuskin maitoa kauaa tällä tahdilla tulee. Mutta itseäni en ala syyllistämään, jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee ja minä koen näin. Helpotus on ollut minulle henkisesti melkoinen ja kuitenkin ensimmäiset neljä kuukautta lapseni pärjäsivät hyvin lähes täysimetyksellä, ainakin se on luonut hyvän pohjan vastustuskyvylle.

EDIT: Muutin kommenttiasetuksiani kun huomasin että sanavahvistus on päällä. Nyt sitä ei enää pitäisi tulla, mutta nykyään tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua. Eipähän ainakaan jää yksikään kommentti jatkossa huomaamatta.