Syksy on täällä!

Mistä sen tietää? No siitä että eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan pari kerää lankaa ja puikot alkoi viuhua. Joka vuosi varma syksyn merkki!

Jokohan nämä lapaset valmistuisivat tänä syksynä? Yleensä nimittäin meinaa käydä niin että aloitan, teen toisen, ja lopulta teen toisen pitkin hampain joskus pitkän ajan päästä, joskus jopa vuosi ensimmäisen valmistuttua. Nyt on kuitenkin vauhti päällä ja sormet oikein syyhyää puikkojen kimppuun. Asiaa auttaa paksu lanka (isoveli) ja paksut puikot, valmista tulee äkkiä.

Mutta hei. Inhoan keltaista? Ja syksyä? Miten ihmeessä meille siis on alkanut ilmestyä keltaista sinne tänne ja alkusyksystäkin olen nauttinut aivan uudella innolla?

Jotain ihan muuta

Tähän väliin laitan esiin jotain muuta kuin ompelua, sillä tykkään tehdä käsilläni muutakin.

Nämä taulut ovat roikkuneet valokuvaseinällämme jo jonkin tovin, mutta nyt vasta muistin ne tännekin laittaa. Inspiraatiota hain Pinterestistä ja tykkään! Yksinkertainen on kaunista.

Ja nyt pika pikaa leikkelemään kankaita, kun lapset piitkän tauon jälkeen suostuivat nukahtamaan päiväunilleen eikä äitikään ole aivan kuolemanväsynyt (kiitos isin mahdollistamien useiden tuntien mittaisten päikkäreiden menneinä päivinä).

Sipulia syksyn kunniaksi

Kyllä se sipuli minullekin jossain muodossa sopii! Suuhuni en sitä mieluusti laita, mutta paitana se on erinomainen :)

Noshin raidoista paita itselle, tämä sai kehut useaan otteeseen jopa mieheltä! Ja kyllä minä itsekin tykkään, himoitsen näitä leveitä raitoja myös muissa väreissä, mutta vielä on napsusormi hillitty, saas nähdä kuinka kauan saan sen pidettyä aisoissa. Hillitsevänä tekijänä toimii kyllä tehokkaasti päätös jäädä kotiin lasten kanssa vielä vuodeksi, kotihoidon tuella kun ei suuria shoppailla.

Laneilla ommeltuja

Kerroin aikaisemmin osallistuneeni minilaneille, joissa koneet surisivat ja sivussa syötiin hyvää ruokaa. Tässä osa silloin ommelluista, joukkoon karkasi tosin jotain jo aiemmin ommeltuakin. Esittelemättä jää vielä kummipojan huppari, joka odottaa saapuvaa joustocollegea housujen toivossa. Siitä siis myöhemmin lisää.

Päivän tavoitteena oli ommella lapsille pipot viilenevien kelien varalle. Tässä olikin tavoitetta, sillä en IKINÄ saa piposta oikean kokoista. Odotukset ei siis olleet korkealla, mutta lopputulos yllätti positiivisesti: molemmat sopivat käyttäjilleen. Vuorina vihreässä turkoosi yksivärinen trikoo, punaisessa pinkki.

Tämä vahingossa settinäkin toimiva yhdistelmä valmistui jo aiemmin. T-paita on oneksi reilun kokoinen ja ilman hurjaa kasvupyrähdystä uskon sen mahtuvan tytölle vielä ensi kesänäkin. Housut päätyivät käyttöön pojalle jo nyt, ehkä ensi kesänä ne löytyvät tytön kaapista ;) Kaavana paidassa sama kuin muissakin tekemissäni, eli Brave Fireman (milloinkahan jaksaisin tarkistaa onko kyseessä -man vai -men, kirjoitan varmasti aina eri tavalla!) ja housuissa City Mouse pidennetyillä resoreilla. Seuraavaa kertaa varten ajattelin kaventaa kaavaa hieman, muuten ihan sopiva kaava meille (voin tarkistaa lehden numeron jos joku haluaa, nyt en jaksa mennä sitä etsimään).

Itselle ompelin topin neidin paidasta jääneestä kankaasta, mutta lopputulos oli hieman liian tyköistuva ja tuotos lähti ilahduttamaan ystävääni alla olevan paidan seurana. Kaavana toimi vanha toppi. Helmaan lisäsin Karnaluksista ostettua joustopitsiä ja sitä tule varmasti käyttämään uudelleenkin. (Ja kukaan ei huomaa että puut kasvavat paidassa alaspäin, kun en sitä itsekään huomannut ennen kuin ystävä siitä naureskellen huomautti ;) )

Tämä siis toinen ystävälle lähtenyt toppi, käy vaikka yötoppina jos ei muuten :)

Pojalle kokeilin Saimeja ensimmäistä kertaa. Lahkeen resori on turhan leveä ja vaippapyllylle olisi pitänyt tajuta lisätä ylös väljyyttä, mutta muuten kyllä kiva malli. Tulen varmasti käyttämään uudelleenkin viimeistään sitten kun vaipoista päästään eroon. Kivaa vaihtelua myös tuo kuminauha vyötäröllä, aiemmin kun olen aina ommellut resorin lasten housuihin varmistamaan ettei mikään purista. Väri kuvassa on ihan väärä, oikeasti housut ovat turkoosimmat.