keskiviikko 1. elokuuta 2012

Lahjuksia ja huono äiti -tunnustus.

Monikkoperheisiin lähetetään pieni (tai suurempikin) tuotepaketti muutamalta firmalta kun heihin ottaa yhteyttä.


Virallisesti kai Semper lähettää paketin vain kolmosperheille, mutta kun laitoin sähköpostin asiakaspalveluun, ei mennyt kuin hetki ja sain vastauksen, jossa onnittelivat ja kertoivat lähettävänsä meille paketin. Se sisälsi kahdet aterimet ja kaksi pakettia riisipuuroa.


Nestle-Bona taas muisti meitä lähettämällä 24 purkkia Pilttiä (aina kaksi purkkia samaa makua) ja paketin banaani-vadelmapuuroa. Kyllä oli iloinen yllätys kun postista hain molemmat paketit samana päivänä :)

Kiinteitä meillä ei vielä ole alettu maistella, mutta eiköhän niihinkin kohta siirrytä. Poika alkaa olla jo niin iso, että aikaisemmin yönsä hyvin (=lähes kokonaan) nukkunut lapsi alkaa nykyään heräillä syömään jo aamuyöllä. Ei taida maito enää pitää nälkää loitolla koko yötä. Ja onhan se siskollekin samalla annettava tasapuolisuuden nimissä ;)

Ja nyt siihen tunnustukseen. Minä(kin) saan varmasti jonkun mielestä "vuoden paska mutsi" -palkinnon, sillä meillä on nyt siirrytty lähes kokonaan korvikkeeseen vaikka maito olisikin riittänyt. Minusta alkoi tuntua sille, että en vaan yksinkertaisesti jaksa enää olla kokonaan vastuussa lasten ruokailuista (on muuten aikamoinen helpotus minulle kun mieskin voi lapsia syöttää!) ja paljon vauvojen kanssa liikkuvana koen pullon olevan helpompi tapa ruokkia nälkäinen lapsi julkisilla paikoilla. Minä kun en ole yhtään julkinen imettäjä -tyyppiä. ...ja arvatkaapa kuinka monta kertaa lastenhoitohuoneen ovea nyitään sillä aikaa kun imetät lapsen...? ...ja mikä on luku jos imetät kaksi lasta!? Tiedän, sen ei pitäisi antaa vaikuttaa, mutta ei se oloa kovin rennoksikaan tee. Lähestyvät ruokailuharjoitukset kiinteiden kanssa alkoi myös kummitella mielessäni, enhän minä ehdi tehdä mitään muuta kuin syöttää lapsia jos ensin harjoitellaan soseilla ja päälle vielä imetän lapset vuoronperään! Lähes lopullisen pisteen imetykselle antoi vuorokausi ilman lapsia. Unohdin nimittäin rintapumpusta yhden osan kotiin matkalle lähtiessä ja jouduin reissun ajan lypsämään käsin helpotusta olooni. Ja vaikka lypsinkin melko useasti, ei maidon määrä varmastikaan päätä huimannut normaaliin verrattuna. Joten kotiin tultuani olen suosiolla jättänyt imettämiset vain niihin hetkiin kun rintavarustuksessa siltä tuntuu - siitäkin huolimatta että maidon tuloa olisi luultavasti helposti voinut vielä lisätä ainakin jonkin verran. Nyt mennään näin, imetän ehkä vain pari kertaa päivässä ja vastineeksi kannan kaupasta selkä vääränä korviketta kotiin. Luultavasti nämä parikin imetyskertaa jäävät pian kokonaan pois, sillä tuskin maitoa kauaa tällä tahdilla tulee. Mutta itseäni en ala syyllistämään, jokainen tekee niin kuin parhaaksi kokee ja minä koen näin. Helpotus on ollut minulle henkisesti melkoinen ja kuitenkin ensimmäiset neljä kuukautta lapseni pärjäsivät hyvin lähes täysimetyksellä, ainakin se on luonut hyvän pohjan vastustuskyvylle.

EDIT: Muutin kommenttiasetuksiani kun huomasin että sanavahvistus on päällä. Nyt sitä ei enää pitäisi tulla, mutta nykyään tarkistan kaikki kommentit ennen julkaisua. Eipähän ainakaan jää yksikään kommentti jatkossa huomaamatta.

5 kommenttia:

  1. Ei kannata kantaa huonoa omaa tuntoa (tai mitään pahaa mieltä vaikka kuka mitä sanoisikin) imetyksen vähentämisestä/lopettamisesta. Olen itse sitä mieltä, että asiat pitää tehdä niinkuin itsellä ja lapsilla on hyvä olla. Lapsetkin varmasti hyötyvä enemmän sellaisesta äidistä joka jaksaa hoitaa heitä eikä vain ruoki... :D Täältä tsemppihalaus sinne!!! Ja imetys on sitovaa jo yhdenkin lapsen kanssa, saati kahden. (terv. nimim. baari auki parin tunnin välein päivällä;)

    Olette saaneet tosi kivat lahjat! Mukava testata noita, niin ei tarvii tuhlata epäsuosiossa oleviin makuihin;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu pois huono omatunto, oma jaksaminen on tosiaankin huomattavasti parempi nyt kun ruoka tulee pullosta. Meilläkin nimittäin syödään nykyään jopa tunnin välein päivällä ja kun molemmat tekee sen niin... Uskon että meille tämä ratkaisu oli oikea, joskaan maidontulo ei tunnu loppuvan vaikka itse voisi imetyksen lopettaa jo täysin.

      Poista
  2. Ei kannata tosiaan potea mitään huonoa omaa tuntoa!Mahtavasti olet pärjännyt kun kaksi lasta olet noin hyvin pystynyt rintaruokkimaan, monesta ei siihen olisi.

    Mutta täytyy sanoa, että ihailen noita lapsiesi yöunien pituuksia. Meillä heräillään vähintään 3h välein edelleen ihan syntymästä saakka, vaikka kuinka tissiä tankkailtaisiin ennen unille menoa. Nyt tahti on ollut muutaman viikon ajan ihan hurjaa ja muutamana viimeyönä ollaan heräilty jopa alle tunnin välein syömään. Viimeyönä menin jo laskuissa sekaisin...Joten kiinteiden aloittaminen häämöttää tääläkin hyvin lähipäivinä. Lisäksi pojan entiset 3-4h päikkärit ovat vaihtuneet 30 min, tätäkin kestänyt jo 3 viikkoa. En tiedä mistä johtuu, hampaitakin epäilivät neuvolassa. Mutta kohta alkaa äitiparka olla niin väsyksissä ettei mitään rajaa. onneksi poika on muuten kuin aurinko, sen avulla jaksaa :)Rintaruokintaa aion jatkaa vielä, ehkä siihen asti kun töihin palaan, koska näin yhdellä lapsella se on kuitenkin aika helppo, nopea ja erityisesti halpa tapa ruokkia pikkuinen.


    Kivoja tuollaiset ruokamuistamiset :) Mukavia aurinkoisia ja onnentäyteisiä päiviä lastesi kanssa. Saako muuten kysyä minkä kokoinen poika nyt on? Onko paljon suurempi kuin tyttö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä olen itsekin ollut ihmeissäni lasten yöunista. Mutta täytyy myöntää, että niiden avulla tämä meidän vauva-arki on ollut kaukana muiden monikkoäitien mainostamasa sumusta, onneksi! Päikkärit meilläkin on alkanut olla katkonaisia ja usein eriaikaisia, mutta öiden (ja nukkumaanmenoajan) ansiosta senkin jaksaa.

      Rintaruokinta on kyllä todellakin halpa tapa ruokkia lapsi ja helppokin useimmiten. Luultavasti yhden kanssa olisin itsekin hieman pidempään sitä jatkanut, mutta nyt on hyvä näin :) Ja meidän lasten kokoon voin palata maanantain jälkeen kun meillä on 4kk neuvola. Kuukausi sitten painoeroa oli vajaa kilo, saas nähdä miten nyt.

      Jos haluat Marika päästä kurkkimaan elämäämme kuvien kera, laita sähköpostia yllatysvieras@hotmail.fi niin voin laittaa sinulle kutsun toiseen blogiini :)

      Poista
    2. Kiva! Laitanpa heti postia :)

      Poista