Keskeneräisten loppuunsaattamista ja uusiokäyttöä

Olen joskus paaaljon aikaisemmin esitellyt nämä tumput "ei mennyt niin kuin strömsössä" otsikon alla. Tein toiseen vuorin valehtelematta ainakin viisi kertaa, mutta vihdoin se löysi tiensä paikoilleen ja mikä tärkeintä, oikeinpäin! Ja minä kyllä tykkään. Voi olla että tumput ei meillä pääse käyttöön, sillä ne ovat luultavasti liian pienet meidän lapsille, mutta ehkä teen omille isommat. Kaipa nämäkin tiensä käyttöön vielä johonkin löytää. Tai jos ei, niin ovatpahan muistuttamassa kuinka hankalaa ajattelu joskus voi olla!

Nämä housut puolestaan ovat marinoituneet tovin kangaskaapissani ilman resoreita (nuo kuvassa näkyvät ruudut siis kangaskaappini korista painautuneet...). Niin pitkän tovin, että käyttäjä on ehtinyt kasvaa jo reilusti yli näistä. Nyt sain tämän suuren suuren homman tehtyä ja housut odottavat laatikossa meidän pojan kasvamista.

Meillä on ollut huutava pula yökkäreistä, joten päädyin kokeileaan Ottobren potkuhousukaavaa ilman teräosia äitini vanhaan yöpaitaan. Tekele on todellakin tekele, nepitkin loppuivat kesken ja siksi lahkeissa punaiset nepit sinisten jatkona. Päättelin kuitenkin, etteivät lapset vielä valita asiasta ja äitiäkään ei häiritse kun kerran yökkäriä harvemmin ihmisten ilmoilla pidetään.

Taakse jäi hauskasti nalle, joka oli alkuperäisessä paidassa edessä.

Hijaisuuden loppu

Hiljaista on blogin puolella ollut, mutta jospa siihen tulisi nyt loppu. Paljon on tullut tehtyä käsitöitä, mutta kuten kerroin jo aikaisemmin, kamera ja tietokone ei ole oleet yhteistyökykyisiä, joten kuvia en ole saanut koneelle. Tänään kokeilin huvikseni uudelleen siirtää kuvia läppärille ja kas, tänään se onnistuikin. Lisäksi kone yllätti ja sain ladattua myös photoscapen, joten nyt on taas kuvia. Jospa niitä siis hiljalleen tänne lisäilisi.

Ruokailu on tullut meillä kovin ajankohtaiseksi aiheeksi kun saimme neuvolasta käskyn aloittaa kiinteiden maistelu.

Tällä mentiin alku ja suosikkien joukossa tämä on yhä!

 Ensimmäisten maisteltavien joukossa oli bataatti ja kesäkurpitsa. Ne maistuu nykyään lapsille jo hyvin, eikä kuvassa näkyvä lautanen riitä enää millään. Olenkin havainnut soseiden keittelyn olevan melko taloudellista puuhaa, sillä valmissoseet veisivät kuukausibudjetista melkoisen osan, etenkin kun on kaksi nälkäistä suuta ruokittavana!

Pakastimen sisältö on nykyään hyvin yksipuolista.

Kiitos äitini, on meillä pakastimessa melkoiset satsit eri vihanneksina soseutettuna. Ja hyvä niin, melkoiset määrät niiä tarvitaankin! Keksimme pakastaa soseet tuttipulloihin tarkoitettuihin pusseihin (niitä sattui kaapissa olemaan turhanpanttina) ja nuo ovatkin meillä käteviä! Koska lapsia on kaksi, jääpalamuotteihin pakastettuna soseet on turhan pieniä annoksia ja niitä menisi koko levyllinen kerralla. Nyt otan usein kokonaisen pussin bataattia ja sotken siihen puolikkaan pussin jotain muuta. Joskin tuokin määrä alkaa välillä loppua kesken, eli kohta siirryn sotkemaan kaksi pussia kokonaan lautaselle.

Ja koska ruokatouhut on sotkuista puuhaa, piti pahimpaan hätään ommella ruokalappuja (älkää välittäkö ryppyisistä lapuista, käytössä rähjääntyy...). Näitä pitäisikin tehdä vielä lisää, sillä käytön jälkeisen huuhtelun lisäksi nuo on aika ajoin pyöräytettävä pesukoneessa puhdistautumassa.