sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sekalaisia arkistojen kätköistä

Koneen syövereistä löytyi kuvia tuotoksista joita en muista esitelleeni aiemmin. Tässä siis muutamat niistä.


Käytiin keväällä ompeluporukalla Tallinnassa ja eihän sieltä kaapista mitään päällepantavaa löytynyt! Viimetingassa kokosin sitten mustasta trikoosta ja pitsistä t-paidan, josta kankaan vähyyden takia tuli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuitenkin ylipitkät topit pelastavat ja tuleepa samalla kivasti vähän väriäkin tarpeen mukaan! Ja tarvitseeko erikseen mainita, ettei nämä väsyneet äiti-ihmiset mihinkään hyteistänsä/huoneistansa poistuneet vaan vetivät peiton korviin ja antoivat biletysvaatteiden huilata rauhassa matkalaukun syövereissä? Mutta tulipahan silti tehtyä, ehkä minäkin vielä joskus hurjaksi heittäydyn ja puen tämän päälleni vaikka sitten vaan lasten iloksi jos ei muuta.


Takana on pisarahalkio niskassa ja mustan trikoon päällä kulkee koko matkalla tuo pitsi.


Tein sen! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? No, tätä ei siis juurikaan enää tarvinnut tuolla periaatteella enää tehdä, sillä olen ollut neulatyynyn tarpeessa luultavasti yhtä kauan kuin harrastukseni on kestänyt ja sitä aina tasaisin väliajoin suunnitellutkin. 

Aiemmin neulatyynyn virkaa toimittanut kellontyyny (tiedättekö, sellainen jonka ympärillä kello on kaupasta ostettaessa) pääsi ansaitsemalleen eläkkeelle kun vihdoin sain tehtyä tämän keväisen kukkasen. Ja hyvä niin, sillä sieltähän ne vanhan tyynyn sisuksista löytyivät minun kadonneet silmäneulatkin! Koska hiustenleikkuuta ei ollut tiedossa, tämä on syönyt sisäänsä teräsvillaa. Jostain luin että sen pitäisi pitää neulat terävinä.


Pari peittoakin olen jossain vaiheessa ehtinyt ommella kun alueemme ompelijat lupautuivat ompelemaan kaikille tämän alueen syntyville monikoille omat peitot. Enhän minä tuplien äitinä voi moisesta kieltäytyä ja tovin kaappejani kaiveltua löysinkin sopivat kankaat näihin. 

Kuvassa peitot ovat ruttuistakin ruttuisemmat vaikka uskokaa tai älkää, minä silitin nämä! Jostain syystä vain kuvauksen ja silityksen välinen aika venyi kuukausiksi ja peitot saivat pyöriä tuolin selkänojalta toiselle. Nyt nämä on kuitenkin toimitettu eteenpäin ja toivon kovasti että ilahduttavat jotakin uutta kaksosperhettä vaikka eivät ihan priimaa ompelujäljen kohdalta olekaan. Tässä kohtaa on nimittäin pakko todeta, että jatkossa minun on parempi pysyä kaukana joustavien ja joustamattomien kankaiden yhdistelystä, siitä ei vain tule yhtikäs mitään! Toinen venyy ja vanuu ties minne kun toinen ei jousta milliäkään. Ihmissuhteissa tämän olenkin todennut jo aiemmin, mutta pätee selkeästi myös ompelun saralla ;)




2 kommenttia:

  1. Tuon paidan selkämys on todella kaunis!
    Minulla nuo peitot edelleenkin odottelevat kuvausta ja toimitusta, hups...

    VastaaPoista