lauantai 31. tammikuuta 2015

Kun kaapissa ei ole mitään päällelaitettavaa...

Joulujuhlaan päätin ommella hyvissä ajoin edellisenä iltana (tyylilleni uskollisena!) tytölle mekon. Ei sillä etteikö muuta tekemistä olisi ollut, mutta eihän tytölle mitään sopivaa muuten olisi kaapista löytynyt.


Ikasyrin sydämiä olin joskus tunikaa varten ostanut tarkoituksenani laittaa vaaleanpunaiset resorit. Kaapista ei kuitenkaan löytynyt mitään muuta tähän tarpeeseen sopivaa kangasta, joten tämä oli uhrattava. 
 

Kaavana joku peruspaita ja ehkä Panda-hupparin huppu, muutokset suoraan saksien terän alta vapaalla kädellä. Takaa helma on pidempi kuin edestä. Kyllä tämäkin käyttöön päätyi ja jouluisesta värityksestään huolimatta on käytössä tälläkin hetkellä.

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Tästä se taas lähtee, esittelyssä valokuvausvaatteet


Hiljaista pitelee blogirintamalla mutta ommellut sentään olen. Nyt vihdoin sain siirrettyä kuvia koneelle, eli josko vaikka pikkuhiljaa jotain saisin tännekin esille. Kovasti olen blogin kohtaloa pohtinut kun aika ei vaan tunnu riittävän, mutta itselle haluan yhä ompelukseni muistiin, joten ainakin vielä niitä tänne lisäilen. Suurella tai vieläkin suuremmalla viiveellä tosin ;)
 

 Syksyllä kun sain ilmoituksen päiväkotikuvauksesta, syyllistyin tietenkin kaikkien ompelevien äitien tuttuun tautiin: uutta on ommeltava, vanhat eivät kelpaa! Suuntasin lapsien kanssa kangaskaapille ja annoin valita itse kankaat. Ja kyllä, samat pilkut valittiin, eri väreissä vain! Äidin päätöksestä hihat laitettiin mustavalkoraidasta molempiin tuotoksiin.


Tyttö ilmoitti haluavansa mekon, joten käskystä muokkasin paidan (tai itseasiassa tässä taisi pohjakaavana olla vielä joku ylipieni body, minähän en uusia kaavoja piirrä kuin pakosta!) helmaa pidemmäksi ja hieman leveneväksi.


Ja koska kangas oli itse valittu, oli tietenkin saman linjan jatkuttava. Bambia toivottiin ja pikaisen googlailun päätteeksi askarteluveitsi viuhui että silityskalvosta saatiin kuva mekkoon. "Tässä on timantteja!" kuului tyytyväisen neidin suusta ensimmäisen käytön jälkeen ja tuon jälkeen mekko vedettiinkin kuivaustelineeltä päälle aina kun tyttö sen sieltä bongasi.


Pojan toive oli paloauto. Yhdessä netistä valittiin tähänkin kuva joka lopulta paitaan päätyi. Ja kylläpä on tätäkin paitaa käytetty! 

Käyttäjäraati oli siis tyytyväinen, joten ei auta muuta kuin äidinkin olla. Isi tosin yritti varovasti ehdotella rauhallisempaa taustaa seuraaviin paitoihin, mutta mitäpä me isiä kuuntelemaan jos lapset itse ovat näihin kankaisiin vakaan pohdinnan jälkeen päätyneet ;)