sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Sekalaisia arkistojen kätköistä

Koneen syövereistä löytyi kuvia tuotoksista joita en muista esitelleeni aiemmin. Tässä siis muutamat niistä.


Käytiin keväällä ompeluporukalla Tallinnassa ja eihän sieltä kaapista mitään päällepantavaa löytynyt! Viimetingassa kokosin sitten mustasta trikoosta ja pitsistä t-paidan, josta kankaan vähyyden takia tuli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuitenkin ylipitkät topit pelastavat ja tuleepa samalla kivasti vähän väriäkin tarpeen mukaan! Ja tarvitseeko erikseen mainita, ettei nämä väsyneet äiti-ihmiset mihinkään hyteistänsä/huoneistansa poistuneet vaan vetivät peiton korviin ja antoivat biletysvaatteiden huilata rauhassa matkalaukun syövereissä? Mutta tulipahan silti tehtyä, ehkä minäkin vielä joskus hurjaksi heittäydyn ja puen tämän päälleni vaikka sitten vaan lasten iloksi jos ei muuta.


Takana on pisarahalkio niskassa ja mustan trikoon päällä kulkee koko matkalla tuo pitsi.


Tein sen! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? No, tätä ei siis juurikaan enää tarvinnut tuolla periaatteella enää tehdä, sillä olen ollut neulatyynyn tarpeessa luultavasti yhtä kauan kuin harrastukseni on kestänyt ja sitä aina tasaisin väliajoin suunnitellutkin. 

Aiemmin neulatyynyn virkaa toimittanut kellontyyny (tiedättekö, sellainen jonka ympärillä kello on kaupasta ostettaessa) pääsi ansaitsemalleen eläkkeelle kun vihdoin sain tehtyä tämän keväisen kukkasen. Ja hyvä niin, sillä sieltähän ne vanhan tyynyn sisuksista löytyivät minun kadonneet silmäneulatkin! Koska hiustenleikkuuta ei ollut tiedossa, tämä on syönyt sisäänsä teräsvillaa. Jostain luin että sen pitäisi pitää neulat terävinä.


Pari peittoakin olen jossain vaiheessa ehtinyt ommella kun alueemme ompelijat lupautuivat ompelemaan kaikille tämän alueen syntyville monikoille omat peitot. Enhän minä tuplien äitinä voi moisesta kieltäytyä ja tovin kaappejani kaiveltua löysinkin sopivat kankaat näihin. 

Kuvassa peitot ovat ruttuistakin ruttuisemmat vaikka uskokaa tai älkää, minä silitin nämä! Jostain syystä vain kuvauksen ja silityksen välinen aika venyi kuukausiksi ja peitot saivat pyöriä tuolin selkänojalta toiselle. Nyt nämä on kuitenkin toimitettu eteenpäin ja toivon kovasti että ilahduttavat jotakin uutta kaksosperhettä vaikka eivät ihan priimaa ompelujäljen kohdalta olekaan. Tässä kohtaa on nimittäin pakko todeta, että jatkossa minun on parempi pysyä kaukana joustavien ja joustamattomien kankaiden yhdistelystä, siitä ei vain tule yhtikäs mitään! Toinen venyy ja vanuu ties minne kun toinen ei jousta milliäkään. Ihmissuhteissa tämän olenkin todennut jo aiemmin, mutta pätee selkeästi myös ompelun saralla ;)




keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Serkkupojan synttärit

Samalla kun juhlittiin veljeni pyöreitä, käytiin myös myöhästyneesti hänen poikansa synttäreillä. Lahjaidea muhi mielessä kuukauden jos toisenkin, mutta valmistui epäilyistä huolimatta!


Ostin joskus aikaisemmin kankaat "kun halvalla sai" -periaatteella huppupyyhkeisiin omille lapsille ja samalla tuli mieleen myös tämä lasten serkkupoika joka virallisesti juhli toukokuussa 2v. juhliaan.


Testaajina toimivat uskollisesti omat lapset ja meillä vilistikin "supel maakaleita" (=supersankareita) pitkin iltaa kun vuorotellen mukulat lainasivat serkun viittaa. Lupasin ommella heillekin omansa, mutta katsotaan kuinka kauan joutuvat raukat niitä odottelemaan, sen verran kun oli tylsää ommeltavaa vaikka nopea olikin.


Paloautokangas on ollut ensimmäinen kangas, jonka poika on heti kaupasta kotiuduttua ominut ja kannellut sitä milloin missäkin hokien "*(oma nimi)*:lle paita". Poru nousi jo kun hän näki äidin leikkelevän paloautoja ja väitti niistä tulevan paidan serkulle. Loppu hyvin, kaikki hyvin: molemmat pojat saivat paitansa ja kangas tuli kulutettua paria silppua lukuunottamatta kokonaan. Ja kun poika sai paitansa, vanhasta tuli kiire päästä eroon sillä uusi paita oli saatava päälle HETI (joo, myönnän, äiti ei taaskaan ollut tarpeeksi nopea ja kiukkuhan siitä tuli... kuten nykyään aika monesta muustakin asiasta). Mieluinen paita siis, toivottavasti yhtä tykätty myös veljen pojalla!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Vielä se kesä tulee takaisin!

Vaikei juuri tällä hetkellä ulkona helteiseltä näytäkään, luotan helteden paluuseen. 


Tampereen reissulla oli pakko vierailla Triteksin myymälässä ja mm. tämä pilkkutrikoo tarttui matkaan. Hetken emmittyäni iskin sakset kankaaseen melko uhkarohkeasti ilman sen suurempia suunnitelmia tai kaavoja.

Ja onneksi uskalsin, sillä tästä tuli kyllä ihan kiva. Eteen tein rypytyksen nauhakujalla, joka tosin ei kuvista kovin selkeästi erotu. Tein nimittäin jälleen virheen kun pyysin miestä kuvaamaan, lopputuloksena neljä kuvaa joista sain valita ne vähiten huonot... 



Tosi käyttöön mekko pääsi jo heti viikonloppuna kun veljeni täytti pyöreitä. Tämän perusteella voin todeta tyytyväisenä että ei muuten kiristänyt tai puristanut vaikka herkkuja tulikin santsattua useampaan otteeseen. Kyllähän se turvotus ikävästi mahan seudulla näkyy kun mekko on tyköistuva, mutta äitiyden myötä olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja aloitan sen terveellisemmän elämän jälleen ensi vikkolla. ...kuten tähänkin saakka ;)