Innostuin lomani lopussa kokeilemaan kankaan painantaa, ja tänään piti testailla sitä uudemman kerran. Ostin IKEAsta viiden paketin ruokalappuja ja piristykseksi kokeilin painaa kuvia. Ja hyvinhän se onnistui! Eikä hinta tosiaankaan päätä huimaa, tuohon hintaan en kyllä itse lappuja käy ompelemaan, etenkään kun eivät tule jokapäiväiseen käyttöön. Ajattelin siis itse pitää ainakin yhden pienten vieraiden varalle ja annan myös vanhemmilleni säilöön muutaman, sielläkin kun on melko useasti vierailulla lappuja kaipaavia. Ja ehkä joku sujahtaa pakettiin kummilapsillekin.

Pöllöön ja norsuun ideat on otettu internetin ihmeellisestä maailmasta.

Rakettilappu on mielestäni ehkä kaikista onnistunein ja tämä saattaakin päätyä samaan pakettiin kun muutama pipo ja päätyä kummipojalle joka täyttää jo huimat 1v! Kuva värityskirjasta.

Kerkesin juuri nostaa peukut pystyyn, että syysflunssa olisi tällä kertaa kiertänyt minut, mutta taisin juhlia liian aikaisin. Nenä on aivan tukossa ja hengitys on raskasta. Toivottavasti ei kuitenkaan pahene huomiseksi, sillä sain ajan labraan, jossa tutkitaan kilpirauhasen toiminta ja hormoonitasoja. Sen jälkeen voinkin kipaista apteekkiin ja aloittaa Terolutien syömisen, josko jo ensi vuonna meidänkin asunnossa tepsuttaisi pienet jalat :) Sain nimittäin myös määräyksen, että jos Terot ei auta, pääsen lääkäriin jo marras- joulukuussa. Olen enemmän kuin yllättynyt, miten nopeasti sain asiat rullaamaan. Normaali käytäntö kun tuntuu olevan, että vuosi yritystä ja sen jälkeen saa vasta minkään näköistä aikaa läääriin. Noh, ehkä ne kokonaan puuttuvat menkat edesauttoivat lääkäriin pääsyä. Hyvä kuitenkin näin, uusi (tosin vielä aika pieni) toivonkipinä syttyi taas :)

Asuntomessuilua ja myrskyä

Huh tätä päivitysvauhtia! Noh, lupaan rauhoittua töiden alettua ;) 

Käytiin asuntomessuilla viime viikolla äitini kanssa. Koko reissu oli melko extempore-reissu, mutta erittäin hyvään saumaan se sattui. 

Ajoin keskiviikkona hakemaan kummityttöä hoitoon päiväksi, ja koska heiltä on meille niin pitkä matka, menin viettämään lämmintä päivää vanhempieni mökille tytön kanssa. Illalla lähtö viivästyi, kun katsoin ulos ja tuuli oli hirmuinen. Myrsky oli nousemassa, enkä halunnut kohdata sitä autossa. Tunnin verran jouduin katselemaan ikkunasta kuinka puut heiluivat kaatumispisteessä. Tällä kertaa ei kuitenkaan mökin läheltä kaatunut yhtään puuta, toisin kuin ensimmäisessä myrskyssä. Lähdin tytön kanssa ajelemaan sään rauhoituttua viedäkseni hänet kotiin, mutta matkan katkaisi iso mänty. Soitin vanhemmilleni (se olikin mielenkiintoista, sillä myös puhelinmastot olivat nurin ja heti myrskyn jälkeen muutkin soittelivat paljon puhelimillaan) jotka tulivat moottorisahan kanssa selvimään tietä pois. Samalla paikalle tuli myös kylältä muita ihmisiä, jotka olivat lähteneet myös avaamaan tietä.

6-Tie oli ollut myös poikki ja siellä oli palokunta ohjaamassa liikennettä. Koko matkan sai ajella hissukseen, koska ikinä ei voinut tietää kuinka iso puu oli tiellä mutkan jälkeen. Matkaan kuluu normaalisti aikaa noin 30min, mutta nyt olin reissussa puolitoista tuntia. Onneksi pieni nukkui takapenkillä rauhassa.

Tarkoituksenani oli ajaa vielä illalla kotiin, mutta auton bensavalo oli palanut jo hälyttävän kauan, eikä koko matkalla ollut yhtään huoltoasemaa auki sähkökatkon takia. Ei auttanut kun jäädä mökille ja toivoa että seuraavana aamuna huoltoasemalle olisi jo tullut sähköt. 

Aamulla äitini oli jo aivan täynnä mökkeilyä, sillä normaalisti siellä on sähköt (ensimmäinen myrsky vei sähköt eikä niitä ole sen jälkeen tullut, kuuleman mukaan niitä on turha odottaa vielä ainakaan kuukauteen). Vanhempani siis käytännössä asuvat mökillä kaikki vapaa-aikansa, eikä siis tullut kuuloonkaan lähteä kotiin. Ruuat ei kuitenkaan kestäneet viileänä missään ja illatkin on säkkipimeitä ja sähköihin viimeisen kymmenen vuoden aikana tottuneena lomailu noissa oloissa ei ole kovin mukavaa. 

Näin päädyimme sitten lähtemään Kuopioon, olimmehan jo paljon lähempänä kuin kotonta lähtiessä.

Tässä muutamia kuvia myrskyn tuhosta. Kuvat kertovat ehkä puolet totuudesta, eikä tuhoa ymmärrä ennen kuin on itse paikalla ja näkee sen kaiken omin silmin, mutta kuitenkin.

Ennen niin suora ja tiheä metsä vaihtui harvennettuun versioon. Nykyään ainoa suora asia tuolla taitaa olla Teboilin kyltin lisäksi katulamppu.

Kaikkialla on kuin metsätyömaalla. Kuva on Simpeleen hautausmaan vierestä, lähes keskustasta siis.

Sitten vähän iloisempiin kuviin. Asuntomessuilta jäi joitain ideoita käteen ja laitan ne nyt tänne, että muistan vielä myöhemminkin jos tulee ajankohtaiseksi.

Tässä olohuoneessa on minusta ihanan rauhallinen tunnelma, joskaan en tiedä voisinko itse asua noin vaaleassa ja harmonisessa asunnossa.

Makuuhuoneesta otin kuvan, koska remontti painaa päälle ja vähän tämän tyylistä olen miettinyt.

Aivan ihana idea lastenhuoneeseen!

Ja ah tuota vaateHUONETTA! Peilin takana säilytystila vaan jatkuu.

Tässäkin on mielestäni hyvä idea. Kura-allas on piilotettu peiliovien taakse josta se on helposti käytettävissä, mutta jonne saa myös hyvin kätkettyä lasten kuravaatteet jne.

Tuotoksia

Jotain pientä on tullut kesän aikana näperreltyä. Näin heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat mitä ovat mutta kyllä niistä käsityksen saa.

Ensin kuva eteisemme seinästä. Maalasin sen keväällä ja alkukesästä sain siihen naulakonkin valmiiksi. Ostin Biltemasta valmiin naulakon ja maalasin puiset pallukat kynsilakalla kirkkaan värisiksi. Ehkä vähän lastenhuonemainen, mutta onpahan väriä! Ja äkkiäkös sen taas muuttaa täysin eri tyyliin kun alkaa liikaa tympiä. (Ihan vaan näin tiedoksi, seinä on erittäin pieni, käytännössä näkyy tuossa kuvassa jo koko leveydeltään. )

Tässä prototyyppi pussukasta, jonka aikana ompelukone ja saumuri tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sen valmistumisen. Lopulta kuitenkin usean tunnin taistelun jälkeen sain säädöt toimimaan edes välttävästi ja pussukka tuli kuin tulikin valmiiksi. En kuitenkaan ole lopputulokseen kovin tyytyväinen ja voi olla että aikansa kuljeksittuaan tuo meneekin roskiin tai paloiksi uutta elämää odottamaan.

Toinen pussukka onnistuikin jo sitten hyvin. Ihastuin siihen itse niin, että ensimmäisellä reissulla missä se oli mukana suupielet vetäytyivät hymyyn aina nähdessäni sen! Tuo vihreä on vaan minun mieleeni ja mallistakin tuli sopiva tarkoitukseensa, eli shampoon ja muiden puteleiden kuljetukseen. Onneksi tätä kangasta on vielä ja voin tehdä siitä vielä jotain muutakin.

Mekosta meni vetoketju rikki ja mietin pitkään mitä kankaasta teen.Lopulta päädyin katkaisemaan mekon puoliksi ja lisäsin vain yksikertaisesti resorin vyötärölle (sisään varmuudeksi kuminauha) ja niin valmistui hame joka on viileä kuumemmillakin keleillä.

Kummityttö täytti vuoden, ja askartelin hänelle pikaisesti kortin.

Kummipojalle sain tehtyä synttäri- tai joululahjaksi (päätän kunhan tiedän onko niissä paljon kasvunvaraa vai täytyykö ottaa heti käyttöön) farkkuhaalarit, mutta niistä kuva kunhan tulee takaisin salaiselta sovitusreissultaan. On se niin kätevää kun vuoden ikäisille voi vielä kokeilla lahjaksi meneviä vaatteita päälle ennen kun ne antaa, sillä sankari tuskin painaa niitä mieleensä. Eli varottava on ainoastaan ettei sankarin vanhemmat näe niitä ;)

Täysin aiheen vierestä.

Tiedän, ettei seuraava kirjoitukseni liity millään lailla käsitöihin, mutta olkoon tämä nyt niitä pieniä ja isompiakin asioita elämästä.

Lopetin huhtikuun alussa e-pillereiden käytön sen takia että haluaisimme oman pienen nyytin syliimme, mutta myöskin, koska aloin epäillä pillereiden tuovan sivuvaikutuksia mukanaan. Tiettyjen asioiden olen kyllä huomannut muuttuneen, mutta en ole tainnut löytää vielä kovinkaan montaa negatiivista asiaa pillereiden syömisestä. 

Tässä lista asioista jotka ovat muuttuneet:

- Finnit. Aloitin aikanaan pillerit, koska ihoni oli kovin rasvainen ja näppylöitä oli paljon. Iho muuttuikin erittäin hyväksi pillereiden ansiosta, eikä kukaan osannut aavistaa minun kärsineen aknesta. Nyt lopettamisen jälkeen iho on taas alkanut kukkia ja näytän lähinnä finninaamaiselta teiniltä. Myös selkään on taas ilmestynyt näppyjä, joskaan ei ihan yhtä paljon (vielä) kuin ennen pillereitä.

- Hiusten rasvoittuminen. Pillereitä syödessäni minun piti pestä hiukset noin joka toinen päivä, nykyään se on tehtävä välttämättä joka ikinen päivä.

- Karvoitus. En koskaan ole ollut mitenkään hentokarvainen, mutta nyt olen sitä vielä vähemmän. Sheivaan esimerkiksi sääreni kesäaikaan joka kerta kun käyn suihkussa (eli siis joka päivä!), koska muuten en yksinkertaisesti kehtaa pukea päälleni mitään kesävaatteita. ...Enkä mormaalisti kavahda ihan pientä sänkeä... Samoin kulmakarvani saan nyppiä erittäin useasti.

Tämä on ehkä kaikkein kamalin piirre pillereiden lopettamisen jälkeen, koska vaiva on pahempi kuin koskaan ja ihoni ei pidä liian tiheästä sheivaustahdista.

- Kuukautiset. Pillereiden avulla oli helppo siirtää kuukautisia ja niihin osasi aina varautua. Olen nyt ollut neljä kuukautta ilman pillereitä, eikä tätiä näy vieläkään. Enkä usko että kiertoni tulee koskaan luonnollisesti olemaankaan säännöllinen, sillä sitä se ei ennen pillereitäkään suinkaan ollut.

- Tunteet. Väitetään, että pillereiden takia ihmiset saavat ihmeellisiä itku- ja raivokohtauksia, mutta minä toimin päinvastaisesti. Olen nykyään jatkuvasti itkuherkkä ja itken jopa tv:n ääressä, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Olo on jatkuvasti sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Iho. Myös iho on huomattavasti herkempi kuin yleensä (esim. kulmakarvojen nyppiminen on nykyään hankalaa). Tämäkin siis sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Limakalvot. Ne sentään tuntuvat voivan paremmin! Olen paljon kosteampi ja seksihalunikin on taas löytyneet.

Että näin. Jos en odottaisi sitä pientä nyyttiä niin kovasti, aloittaisin pillerit välittömästi uudelleen. Nyt täytynee vaan soitella lääkäriin ja toivoa että ne ottaisivat hoitoon jo ennen sitä normaalia vuoden yrittämistä. Luulisi että asia on hieman eri, sillä kuukautiset eivät ole lainkaan alkaneet?

Pieni toivonkipinä syntyy kuitenkin elämääni nyt sillä, että olen hieman alkanut pehmittää sulhoa ajatukselle naimisiin menosta ensi kesänä. Tämä siis siinä tapauksessa, ellei vatsa ala kasvaa (en aio mennä naimisiin jos olen valtavan kokoinen!). Ja luulen että saan sulhon vielä pehmenemään ajatukselle ;)

Onpas taas elelty hiljaiseloa blogin puolella. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että laiskuus on iskenyt. Oma kone meni rikki, joten kynnys kävellä alas koneelle on ollut liian suuri. 

Nyt ajattelin kuitenkin laittaa muutamia kuvia kesälomareissumme varrelta. Lähtökohtana oli, että emme tee liian tarkkoja suunnitelmia vaan ajelemme sinne minne haluamme. Esimerkiksi Kalajoelle oli ajateltu pysähtyä pariksi päiväksi, mutta kun sinne luvattiin vettä, käännyimmekin ympäri jo ennen sinne pääsyä ja ajoimme kohti aurinkoisempia maisemia. Ajelimme siis länsirannikon kautta aina Alahärmään asti ja sitten käännettiin auton keula kohti Tamperetta ja mutkien kautta vihdoin Jyväskylää ja Suomipop festivaaleja. Kotiin palailtiin tasan viikkoa myöhemmin ja auton mittariin kertyi 2300km. Ihania kaupunkeja oli matkan varrella ja moneen haluaisin kovasti palata vielä uudestaankin paremmalla ajalla.

Porvoo on yksi niistä kaupungeista. Ihania pieniä puoteja, joihin en päässyt vierailemaan, koska oli sunnuntai-ilta. Mutta vielä joskus menen ja samoilen vanhan kaupungin katuja ajan kanssa!

Matkan ehdottomasti tunnerikkain pysähdys minulle oli Vahdolla, jossa minä olen asunut muutaman ensimmäisen elinvuoteni. En edes muista, koska olen siellä viimeeksi käynyt, enkä näin ollen kovin hyvin muista mitään sieltä. Olen kuitenkin pienestä pitäen korostanut olevani Vahtolainen, jos joku on sitä kysynyt. ...Siitäkin huolimatta että asuin siellä niin vähän aikaa. Olen siis ollut, ja olen vieläkin ylpeä juuristani. 

Löydettiin navigaattorin avulla minun synnyinkotini, talo jonka isäni meille rankensi juuri ennen syntymääni. Siellä se seisoi paikoillaan, joskin kuuleman mukaan asukkaat ovat vaihtuneet tiheästi ja talo on päästetty repsahtamaan.

En muistanutkaan, kuinka nätti pieni kirkko Vahdolla on. Jos asuisimme lähempänä sitä, en epäilisi hetkeäkään sen olevan meidän tuleva vihkikirkkomme. 

Kyllä Suomi on kaunis maa

Vaikka ei Kalajoelle saakka koskaan päästykään, Yyterissä käytiin ihastelemassa hiekkarantaa. En tosin voi ymmärtää, miten ihmiset siellä tarkenivat, sillä minusta siellä oli kylmä tuuli ja olin kananlihalla siitäkin huolimatta että lämpömittari näytti varmasti pitkälti yli 25 astetta. Ai miten niin vilukissa?

Jyväskylässä olimme yhden yön hotellissa. Ah sitä autuutta muutaman autossa nukutun yön jälkeen!

PMMP veti hyvän keikan, vaikka parempiakin olen nähnyt. Kyllä niiden keikka vaan kuuluu kesään, eikä sitä koskaan kyllästy katselemaan kuinka pienten lasten äiditkin osaavat rokata!

Matkan varrella ehdin muutamaan kangaskauppaankin ja tuloksena on iso kasa toinen toistaan ihanempia kankaita. Nyt sormet jo syyhyävät ja jotain on jo saatu aikaiseksikin, mutta niistä lisää kunhan saan ne kuvattua.