torstai 30. joulukuuta 2010

Vuoden viimeiset kuulumiset.

Hiljaista on pidellyt. Jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi mitään tämän blogin saralla. Ja aika hiljaista on ollut käsitöidenkin suunnalla. Ennen matkaa käytimme viikonlopun ystäväni kanssa kankaanpainantaan ja tulostakin tuli. MUTTA. Minne olen kadottanut ottamani kuvat? En tiedä. Täytyy etsiä vielä toiselta koneelta kunhan mies tuo sen takaisin kotiin.

Matka vei taidokkaasti joulukuun alusta kaksi viikkoa ja sinne jäi siis kaikki hienot ideat itse tehdyistä joululahjoista. Tänä vuonna jätin paketeista stressaamisen ja keskityin 10km pitkästä rannasta nauttimiseen.
Ehkä ensi vuonna?
 
Rayong. Nice Beach -hotellin edustalta.

 Tämän vuoden viimeiset päivät kuluvat nyt aika rauhallisissa merkeissä, sillä selkäni sanoi naps. En tiennyt että selkä voi olla näin kipeä, mutta nyt tiedän. Yöllä kun kipu on pahimmillaan, mietin jo että mitä teen jos en pääsekään sängystä ylös. Eipä ole paljon ambulanssistakaan apua kun eivät pääse sisälle lukitun oven läpi. Ja tietenkin olen yksin kotona kun olen pahiten kipeä (ei ole ensimmäinen kerta!). Onneksi tällä kertaa vanhempani asuvat lähempänä, viimeksi apu tuli 250km päästä...
 
Luulisi tämän kaiken tarkoittavan vielä vähemmän käsitöitä, vaan eipä se niin mennytkään. Olen ollut koko viikon yksin kun mies on taas matkoillaan, ja miten luulet ajan kuluvan kaikki päivät neljän seinän sisällä? Päivällä on välillä aina hyviä hetkiä (kiitos lääkkeiden) eikä kipu ole aivan mahdoton. Silloin minä hyppään ompelukoneen eteen ja surautan muutama sauma kerrallaan vaatteita. Nyt on jo valmiina kummitytölle housut ja paita, samoin kun miehen siskon pojalle housut (kuvat niistä myöhemmin). Ja intoa riittää, harmi vaan ettei selkä anna kovin pitkiä ompeluhetkiä vielä anteeksi, saati sitten kaavojen tekoa ja kankaiden leikkausta. Elämäni ensimmäisen palmikkoneuleella tehdyn villasukankin sain valmiiksi, vain kaveri puuttuu!


Nyt kuitenkin lisää maistiaisia Thaimaan lämmöstä, ties vaikka lämpimät muistot parantaisi kipeän selänkin! (Valitettavasti en osaa Bloggerissa enää kuvia kääntää, joten muutaman kuvan kohdalla täytyy tehdä niskajumppaa)


Bangkok.






 


 Rayongin ja Ban Phen väliin jäävä ranta.





Maan päällinen paratiisi.



Elektroniikkaa seitsemässä kerroksessa.


Kiire Korvatunturille?

Bangkok 50-kerroksesta.



lauantai 6. marraskuuta 2010

NuppuPeitto

Minäkin lähdin mukaan Nupulle Peitto hankkeeseen, sillä olen huono antamaan rahaa keräyksiin tai muuten auttamaan apua tarvitsevia. Tämä kamppanja alkoi heti kiinnostaa, sillä peitot tuovat varmasti iloa saajilleen ja on itselle helppo tapa auttaa.

Tilkkutöitä en ole aikaisemmin tehnyt, mutta mielestäni peitto onnistui ihan hyvin. Aluksi mietin tekeväni useammankin peiton, mutta ajan puutteen takia saldo jäi tähän yhteen. Niin kuin väreistä voi päätellä, tämä on tehty jollekin pienenpienelle tytölle :)


Peiton olen tehnyt jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt sain laitettua pakettiin ja toivottavasti tänään muistan sen myös postilaatikkoon tipauttaa. Toivottavasti peitto pääsee saajaansa pian lämmittämään :)

torstai 28. lokakuuta 2010

Tunnelmia

Vaikken syksystä pidäkään muuten, on minusta ihanaa polttaa kynttilöitä ja nauttia tunnelmavalaistuksesta. Tämän vuoden ahaa-elämys tuli kun laitoin tuikun mariskooliin. Ei hassumpi tuikkukippo :)


Ostin IKEAsta jalkalampun, jota olen kauan mimettinyt. Kun tuohon törmäsin, oli se pakko ostaa vaikka maksoikin enemmän kuin olin siihen suunnitellut käyttäväni. Oston jälkeen tuo lamppu onkin palanut meidän olohuoneessa joka ilta. Lampun vieressä orkideani, josta myös haaveilin pitkään. Lopulta Robinhoodin tarjouslaatikosta löysin tuon alle neljällä eurolla ja pakkohan se oli ostaa. Koska se oli jo silloin hieman kuihtumaan päin, ajattelin että kokeilen mitä sille minun hoidossa käy. Ihme kyllä se piristyi ja kukkii yhä! Toivotaan että kestää hengissä jatkossakin, sillä minusta se on kaunis :)


lauantai 23. lokakuuta 2010

Lahjuksia.

 Jotain pientä on tullut tässä syksyn kuluessa näperreltyäkin, vaikka kuvia en tänne ole saanutkaan. 

Ystäväni syntymäpäivät olivat syyskuussa ja surautin hänelle pilkullisen pussin pesutarvikkeille. Tein tarkoituksella siitä melko ison, sillä omien tavaroidensa lisäksi tämä äiti kuljettaa myös kolmen pienen tytön tarvikkeita usein mukanaan. Lisäsin vielä pienen sisätaskun kaikelle helposti hukkuvalle tavaralle ja pohjaa tukevoittamaan kankaalla päällystetyn pahvin. Sisään laitoin mm. tuon Betty Boob vartalovoiteen (lahjan saaja on kovasti kyseisen hahmon perään, enkä siis kaupassa voinut kävellä tämän tuubin ohi!) ja muita kauneudenhoitotuotteita. Tuntui pitävän :)


 Toinen lahjus on jo aiemmin osittain esittelemäni farkkuhaalari, johon lisäsin sivuihin kuminauhan pätkät ja nappien sijaan päädyin laittamaan nepparit. Lisäksi ompelin pipon fleecestä ja trikoosta. Haalari ilmeisesti sattui melko oikeankokoiseksi, sillä se oli kuuleman mukaan ollut jo tällä viikolla käytössä. Pipo oli taas vaihteeksi hieman nafti, mutta meni vielä kuitenkin päähän.



maanantai 4. lokakuuta 2010

Päätin aloittaa toisen blogin ja pyhittää sen vauvahaaveille. Koen, etten voi tänne purkautua vauvaprojektin tuomista tunteista ja haluan jatkossakin pitää tämän käsitöihin painottuvana. Päätin siis lähteä etsimään pientä ihmettä ihan omassa blogissaan, jonne toivottavasti saan purettua vauvaan liittyvät ahdistukset ja ilot. Tervetuloa siis seuraamaan vauvahaaveita jatkossa toisaalle!

maanantai 27. syyskuuta 2010


Kuva-arvoitus:
Mistä tämä kuva on otettu ja miksi se on tässä?

Vastaus:
Kuva on Thaimaasta vuodelta 2005 ja se on tässä siksi, että pitää päästä fiilistelemään. Ostimme nimittäin tänään lennot Bangkokiin ja lähtöön on enää kaksi kuukautta! Turha kai kertoa kuinka innoissamme olemme?! 
Voisi kai sanoa että melko nopealla tahdilla lopulta päätimme lähteä matkaan. Matkasta on kyllä ollut puhetta jo pidempään, mutta se on ollut harkinnassa lähinnä siksi, että rahalle keksitään kyllä muutakin käyttöä. Aloimme kuitenkin miettiä, että nyt on mahdollisesti viimeinen kerta pitkiin aikoihin (toivottavasti ;)) kun voimme lähteä matkaan kaksin. Ja miksi lähteä johonkin lähelle kun voi lähes samalla rahalla päästä kauas? 

Enää täytyy toivoa että pomo myöntää minulle lomaa, sillä muuten saatan joutua hieman hankalaan paikkaan...

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Keijut lentelivät paidan helmaan.

Tänään pääsin taas vähän kokeilemaan kankaanpainantaa kun halusin vaaleaan paitaani jotain piristykseksi. Etsin netistä pitkään sopivaa kuvaa ja päädyin sivustolle http://www.stencilry.org/stencils/ . Sivulta löytyy tuhansia sabluunoiksi sopivia kuvia ja arvata kai saattaa että uusi tulostimemme sai heti töitä oikein urakalla. Lopulta paitaan päätyi keijut. Otin kuvia tekovaiheesta ja ajattelin että ehkä niistä joskus on jollekin apua.Ja jos ei muuta, muistanpahan itse ainakin miten olen ne tehnyt.


Eli kun olen tulostanut kuvan, piirrän sen äääriviivat muovikalvolle.





Sitten ei muuta kun mattoveitsi käteen ja leikkaamaan. Tässä päätin jättää keijun siivissä olevat reiät painamatta ja tuon käsien aukon leikkasin irti kokonaisena ja teippasin kankaaseen paikoilleen.


Laitoin paidan väliin styrox-levyn, ettei väri tartu selkäpuolelle läpi mennessään. Lisäksi tietysti teippasin sabluunan paikalleen ja lisäsin muutamaan paikkaan allekin teippimytyn, ettei irtonaisemmat osat pääse liikkumaan.


Sieneen ei kanata laittaa väriä kovin paljoa kerralla, sillä muuten reunat helposti sotkeutuvat. On kuitenkin hyvä tuputella väriä muutamaan otteeseen, sillä muuten kuva jää helposti läpikuultavaksi.


En tiedä miten muut tekevät, mutta itse irroitan sabluunan melko äkkiä painamisen jälkeen, ettei väri kuivu ja repäise irroitettaessa kuvasta väriä mukaansa. Tässä on kuitenki oltava varovainen, ettei sabluunassa oleva väri sotke painettavaa vaatetta. 



Ja valmis kuva näyttää tältä.

Paita on ostettu kaupasta, kun oli kiire päästä kokeilemaan uusia kuvia. Uusi vaate suositellaan pesemään ennen painamista, sillä joihinkin vaatteisiin laitetaan ainetta joka estää väriä tarttumasta pintaan. Itse en ehtinyt sitäkään tekemään ja muistin asian vasta kun olin jo aloittamassa painamista, eli kokeillaan mitä käy. Täytyy huolella silittää, jos se vaikka saisi kuvan paremmin tarttumaan kankaaseen.

On tämä vaan niin mielekästä puuhaa, että taidan tietää mitä sukulaiset ja ystävät saavat tänä jouluna lahjaksi ;) Vielä pitäisi keksiä mihin näitä kuvia voisin painaa ennen pakettiin laittamista. Perinteinen olisi tietysti ostoskassi ja se olisi helppo itse tehdä, mutta alkaa tuntua että kaikilla on jo kangaskasseja jokainen nurkka täynnä. Ideoita otetaan siis vastaan! Vaatteet kun on vähän hankalia antaa kun ei tiedä tarkkaa kokoa ja tyyli on jokaisella kuitenkin oma.
Miten ihmeessä kuvien ottaminen ja niiden siirto bloggeriin voi olla olevinaan niin hankalaa? Ei vain koskaan muka ole aikaa. Nyt kuitenkin sain jotain siirrettyä, niistä siis seuraavaksi.

Tein kesälomalla kummipojalle farkkuhaalarin ottobren kaavoilla. Housut kävi salaisessa kokeilussa ennen kuin ne päätyy pakettiin ja saajalleen. Selvisi, että kaava on liian leveä. Täytyy siis tehdä pieniä muutoksia ja ommella vihdoin napit kiinni, mutta muuten mielestäni aika hauskat.


Näiden housujen tekeminen oli itseasiassa hauskaa vaihtelua helpoille pipoille ja pussukoille, sillä välillä sai oikeasti miettiä mitenpäin kankaiden kuuluu olla ja missä kohdassa. Harmittaa vaan kun ei ole koekäyttäjää kotona, sillä olisi huomattavasti helpompi tehdä kerralla oikean kokoiset!


Sain myös yhden ikuisuusprojekteistani valmiiksi. Kun aloin verryttää pari vuotta sitten sormeani luun katkeamisen jäljiltä, ajattelin että teenpä puoliskolle villasukat, sillä mikäs parempaa verryttelyä sormille kuin neulominen. Noh, lupasin sukat jouluksi. Onneksi fiksuna ihmisenä en sanonut vuodesta mitään, sillä vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni ja tein vihdoin toisenkin sukan valmiiksi. En oikein ole neuloja ja sen kyllä jäljestä huomaa, mutta sukat on ainakin tehty rakkaudella :D


Kuvasta puuttuu toinen sukka, vaikka sekin kyllä ON VALMIS. En vain löytänyt sitä äsken kiireissäni remontin seasta.

Remonttikin on ottanut minulta oman osansa arjesta, mutta nyt on makuuhuone valmis! Lisään kuvia kunhan löydän sopivan päiväpeiton ja saan muutenkin sisustuksen kuntoon, se kun ei tietenkään asetu heti kohdalleen.

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Innostuin lomani lopussa kokeilemaan kankaan painantaa, ja tänään piti testailla sitä uudemman kerran. Ostin IKEAsta viiden paketin ruokalappuja ja piristykseksi kokeilin painaa kuvia. Ja hyvinhän se onnistui! Eikä hinta tosiaankaan päätä huimaa, tuohon hintaan en kyllä itse lappuja käy ompelemaan, etenkään kun eivät tule jokapäiväiseen käyttöön. Ajattelin siis itse pitää ainakin yhden pienten vieraiden varalle ja annan myös vanhemmilleni säilöön muutaman, sielläkin kun on melko useasti vierailulla lappuja kaipaavia. Ja ehkä joku sujahtaa pakettiin kummilapsillekin.

Pöllöön ja norsuun ideat on otettu internetin ihmeellisestä maailmasta.


Rakettilappu on mielestäni ehkä kaikista onnistunein ja tämä saattaakin päätyä samaan pakettiin kun muutama pipo ja päätyä kummipojalle joka täyttää jo huimat 1v! Kuva värityskirjasta.



Kerkesin juuri nostaa peukut pystyyn, että syysflunssa olisi tällä kertaa kiertänyt minut, mutta taisin juhlia liian aikaisin. Nenä on aivan tukossa ja hengitys on raskasta. Toivottavasti ei kuitenkaan pahene huomiseksi, sillä sain ajan labraan, jossa tutkitaan kilpirauhasen toiminta ja hormoonitasoja. Sen jälkeen voinkin kipaista apteekkiin ja aloittaa Terolutien syömisen, josko jo ensi vuonna meidänkin asunnossa tepsuttaisi pienet jalat :) Sain nimittäin myös määräyksen, että jos Terot ei auta, pääsen lääkäriin jo marras- joulukuussa. Olen enemmän kuin yllättynyt, miten nopeasti sain asiat rullaamaan. Normaali käytäntö kun tuntuu olevan, että vuosi yritystä ja sen jälkeen saa vasta minkään näköistä aikaa läääriin. Noh, ehkä ne kokonaan puuttuvat menkat edesauttoivat lääkäriin pääsyä. Hyvä kuitenkin näin, uusi (tosin vielä aika pieni) toivonkipinä syttyi taas :)

maanantai 9. elokuuta 2010

Asuntomessuilua ja myrskyä

Huh tätä päivitysvauhtia! Noh, lupaan rauhoittua töiden alettua ;) 

Käytiin asuntomessuilla viime viikolla äitini kanssa. Koko reissu oli melko extempore-reissu, mutta erittäin hyvään saumaan se sattui. 

Ajoin keskiviikkona hakemaan kummityttöä hoitoon päiväksi, ja koska heiltä on meille niin pitkä matka, menin viettämään lämmintä päivää vanhempieni mökille tytön kanssa. Illalla lähtö viivästyi, kun katsoin ulos ja tuuli oli hirmuinen. Myrsky oli nousemassa, enkä halunnut kohdata sitä autossa. Tunnin verran jouduin katselemaan ikkunasta kuinka puut heiluivat kaatumispisteessä. Tällä kertaa ei kuitenkaan mökin läheltä kaatunut yhtään puuta, toisin kuin ensimmäisessä myrskyssä. Lähdin tytön kanssa ajelemaan sään rauhoituttua viedäkseni hänet kotiin, mutta matkan katkaisi iso mänty. Soitin vanhemmilleni (se olikin mielenkiintoista, sillä myös puhelinmastot olivat nurin ja heti myrskyn jälkeen muutkin soittelivat paljon puhelimillaan) jotka tulivat moottorisahan kanssa selvimään tietä pois. Samalla paikalle tuli myös kylältä muita ihmisiä, jotka olivat lähteneet myös avaamaan tietä.

6-Tie oli ollut myös poikki ja siellä oli palokunta ohjaamassa liikennettä. Koko matkan sai ajella hissukseen, koska ikinä ei voinut tietää kuinka iso puu oli tiellä mutkan jälkeen. Matkaan kuluu normaalisti aikaa noin 30min, mutta nyt olin reissussa puolitoista tuntia. Onneksi pieni nukkui takapenkillä rauhassa.

Tarkoituksenani oli ajaa vielä illalla kotiin, mutta auton bensavalo oli palanut jo hälyttävän kauan, eikä koko matkalla ollut yhtään huoltoasemaa auki sähkökatkon takia. Ei auttanut kun jäädä mökille ja toivoa että seuraavana aamuna huoltoasemalle olisi jo tullut sähköt. 

Aamulla äitini oli jo aivan täynnä mökkeilyä, sillä normaalisti siellä on sähköt (ensimmäinen myrsky vei sähköt eikä niitä ole sen jälkeen tullut, kuuleman mukaan niitä on turha odottaa vielä ainakaan kuukauteen). Vanhempani siis käytännössä asuvat mökillä kaikki vapaa-aikansa, eikä siis tullut kuuloonkaan lähteä kotiin. Ruuat ei kuitenkaan kestäneet viileänä missään ja illatkin on säkkipimeitä ja sähköihin viimeisen kymmenen vuoden aikana tottuneena lomailu noissa oloissa ei ole kovin mukavaa. 
Näin päädyimme sitten lähtemään Kuopioon, olimmehan jo paljon lähempänä kuin kotonta lähtiessä.

Tässä muutamia kuvia myrskyn tuhosta. Kuvat kertovat ehkä puolet totuudesta, eikä tuhoa ymmärrä ennen kuin on itse paikalla ja näkee sen kaiken omin silmin, mutta kuitenkin.

Ennen niin suora ja tiheä metsä vaihtui harvennettuun versioon. Nykyään ainoa suora asia tuolla taitaa olla Teboilin kyltin lisäksi katulamppu.


Kaikkialla on kuin metsätyömaalla. Kuva on Simpeleen hautausmaan vierestä, lähes keskustasta siis.



Sitten vähän iloisempiin kuviin. Asuntomessuilta jäi joitain ideoita käteen ja laitan ne nyt tänne, että muistan vielä myöhemminkin jos tulee ajankohtaiseksi.

Tässä olohuoneessa on minusta ihanan rauhallinen tunnelma, joskaan en tiedä voisinko itse asua noin vaaleassa ja harmonisessa asunnossa.


Makuuhuoneesta otin kuvan, koska remontti painaa päälle ja vähän tämän tyylistä olen miettinyt.


Aivan ihana idea lastenhuoneeseen!


Ja ah tuota vaateHUONETTA! Peilin takana säilytystila vaan jatkuu.


Tässäkin on mielestäni hyvä idea. Kura-allas on piilotettu peiliovien taakse josta se on helposti käytettävissä, mutta jonne saa myös hyvin kätkettyä lasten kuravaatteet jne.


sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tuotoksia

Jotain pientä on tullut kesän aikana näperreltyä. Näin heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat mitä ovat mutta kyllä niistä käsityksen saa.

Ensin kuva eteisemme seinästä. Maalasin sen keväällä ja alkukesästä sain siihen naulakonkin valmiiksi. Ostin Biltemasta valmiin naulakon ja maalasin puiset pallukat kynsilakalla kirkkaan värisiksi. Ehkä vähän lastenhuonemainen, mutta onpahan väriä! Ja äkkiäkös sen taas muuttaa täysin eri tyyliin kun alkaa liikaa tympiä. (Ihan vaan näin tiedoksi, seinä on erittäin pieni, käytännössä näkyy tuossa kuvassa jo koko leveydeltään. )


Tässä prototyyppi pussukasta, jonka aikana ompelukone ja saumuri tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sen valmistumisen. Lopulta kuitenkin usean tunnin taistelun jälkeen sain säädöt toimimaan edes välttävästi ja pussukka tuli kuin tulikin valmiiksi. En kuitenkaan ole lopputulokseen kovin tyytyväinen ja voi olla että aikansa kuljeksittuaan tuo meneekin roskiin tai paloiksi uutta elämää odottamaan.


Toinen pussukka onnistuikin jo sitten hyvin. Ihastuin siihen itse niin, että ensimmäisellä reissulla missä se oli mukana suupielet vetäytyivät hymyyn aina nähdessäni sen! Tuo vihreä on vaan minun mieleeni ja mallistakin tuli sopiva tarkoitukseensa, eli shampoon ja muiden puteleiden kuljetukseen. Onneksi tätä kangasta on vielä ja voin tehdä siitä vielä jotain muutakin.


Mekosta meni vetoketju rikki ja mietin pitkään mitä kankaasta teen.Lopulta päädyin katkaisemaan mekon puoliksi ja lisäsin vain yksikertaisesti resorin vyötärölle (sisään varmuudeksi kuminauha) ja niin valmistui hame joka on viileä kuumemmillakin keleillä.


Kummityttö täytti vuoden, ja askartelin hänelle pikaisesti kortin.



Kummipojalle sain tehtyä synttäri- tai joululahjaksi (päätän kunhan tiedän onko niissä paljon kasvunvaraa vai täytyykö ottaa heti käyttöön) farkkuhaalarit, mutta niistä kuva kunhan tulee takaisin salaiselta sovitusreissultaan. On se niin kätevää kun vuoden ikäisille voi vielä kokeilla lahjaksi meneviä vaatteita päälle ennen kun ne antaa, sillä sankari tuskin painaa niitä mieleensä. Eli varottava on ainoastaan ettei sankarin vanhemmat näe niitä ;)

lauantai 7. elokuuta 2010

Täysin aiheen vierestä.

Tiedän, ettei seuraava kirjoitukseni liity millään lailla käsitöihin, mutta olkoon tämä nyt niitä pieniä ja isompiakin asioita elämästä.

Lopetin huhtikuun alussa e-pillereiden käytön sen takia että haluaisimme oman pienen nyytin syliimme, mutta myöskin, koska aloin epäillä pillereiden tuovan sivuvaikutuksia mukanaan. Tiettyjen asioiden olen kyllä huomannut muuttuneen, mutta en ole tainnut löytää vielä kovinkaan montaa negatiivista asiaa pillereiden syömisestä. 


Tässä lista asioista jotka ovat muuttuneet:

- Finnit. Aloitin aikanaan pillerit, koska ihoni oli kovin rasvainen ja näppylöitä oli paljon. Iho muuttuikin erittäin hyväksi pillereiden ansiosta, eikä kukaan osannut aavistaa minun kärsineen aknesta. Nyt lopettamisen jälkeen iho on taas alkanut kukkia ja näytän lähinnä finninaamaiselta teiniltä. Myös selkään on taas ilmestynyt näppyjä, joskaan ei ihan yhtä paljon (vielä) kuin ennen pillereitä.

- Hiusten rasvoittuminen. Pillereitä syödessäni minun piti pestä hiukset noin joka toinen päivä, nykyään se on tehtävä välttämättä joka ikinen päivä.

- Karvoitus. En koskaan ole ollut mitenkään hentokarvainen, mutta nyt olen sitä vielä vähemmän. Sheivaan esimerkiksi sääreni kesäaikaan joka kerta kun käyn suihkussa (eli siis joka päivä!), koska muuten en yksinkertaisesti kehtaa pukea päälleni mitään kesävaatteita. ...Enkä mormaalisti kavahda ihan pientä sänkeä... Samoin kulmakarvani saan nyppiä erittäin useasti.
Tämä on ehkä kaikkein kamalin piirre pillereiden lopettamisen jälkeen, koska vaiva on pahempi kuin koskaan ja ihoni ei pidä liian tiheästä sheivaustahdista.

- Kuukautiset. Pillereiden avulla oli helppo siirtää kuukautisia ja niihin osasi aina varautua. Olen nyt ollut neljä kuukautta ilman pillereitä, eikä tätiä näy vieläkään. Enkä usko että kiertoni tulee koskaan luonnollisesti olemaankaan säännöllinen, sillä sitä se ei ennen pillereitäkään suinkaan ollut.

- Tunteet. Väitetään, että pillereiden takia ihmiset saavat ihmeellisiä itku- ja raivokohtauksia, mutta minä toimin päinvastaisesti. Olen nykyään jatkuvasti itkuherkkä ja itken jopa tv:n ääressä, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Olo on jatkuvasti sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Iho. Myös iho on huomattavasti herkempi kuin yleensä (esim. kulmakarvojen nyppiminen on nykyään hankalaa). Tämäkin siis sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Limakalvot. Ne sentään tuntuvat voivan paremmin! Olen paljon kosteampi ja seksihalunikin on taas löytyneet.


Että näin. Jos en odottaisi sitä pientä nyyttiä niin kovasti, aloittaisin pillerit välittömästi uudelleen. Nyt täytynee vaan soitella lääkäriin ja toivoa että ne ottaisivat hoitoon jo ennen sitä normaalia vuoden yrittämistä. Luulisi että asia on hieman eri, sillä kuukautiset eivät ole lainkaan alkaneet?

Pieni toivonkipinä syntyy kuitenkin elämääni nyt sillä, että olen hieman alkanut pehmittää sulhoa ajatukselle naimisiin menosta ensi kesänä. Tämä siis siinä tapauksessa, ellei vatsa ala kasvaa (en aio mennä naimisiin jos olen valtavan kokoinen!). Ja luulen että saan sulhon vielä pehmenemään ajatukselle ;)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Onpas taas elelty hiljaiseloa blogin puolella. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että laiskuus on iskenyt. Oma kone meni rikki, joten kynnys kävellä alas koneelle on ollut liian suuri. 

Nyt ajattelin kuitenkin laittaa muutamia kuvia kesälomareissumme varrelta. Lähtökohtana oli, että emme tee liian tarkkoja suunnitelmia vaan ajelemme sinne minne haluamme. Esimerkiksi Kalajoelle oli ajateltu pysähtyä pariksi päiväksi, mutta kun sinne luvattiin vettä, käännyimmekin ympäri jo ennen sinne pääsyä ja ajoimme kohti aurinkoisempia maisemia. Ajelimme siis länsirannikon kautta aina Alahärmään asti ja sitten käännettiin auton keula kohti Tamperetta ja mutkien kautta vihdoin Jyväskylää ja Suomipop festivaaleja. Kotiin palailtiin tasan viikkoa myöhemmin ja auton mittariin kertyi 2300km. Ihania kaupunkeja oli matkan varrella ja moneen haluaisin kovasti palata vielä uudestaankin paremmalla ajalla.

Porvoo on yksi niistä kaupungeista. Ihania pieniä puoteja, joihin en päässyt vierailemaan, koska oli sunnuntai-ilta. Mutta vielä joskus menen ja samoilen vanhan kaupungin katuja ajan kanssa!




Matkan ehdottomasti tunnerikkain pysähdys minulle oli Vahdolla, jossa minä olen asunut muutaman ensimmäisen elinvuoteni. En edes muista, koska olen siellä viimeeksi käynyt, enkä näin ollen kovin hyvin muista mitään sieltä. Olen kuitenkin pienestä pitäen korostanut olevani Vahtolainen, jos joku on sitä kysynyt. ...Siitäkin huolimatta että asuin siellä niin vähän aikaa. Olen siis ollut, ja olen vieläkin ylpeä juuristani. 

Löydettiin navigaattorin avulla minun synnyinkotini, talo jonka isäni meille rankensi juuri ennen syntymääni. Siellä se seisoi paikoillaan, joskin kuuleman mukaan asukkaat ovat vaihtuneet tiheästi ja talo on päästetty repsahtamaan.

En muistanutkaan, kuinka nätti pieni kirkko Vahdolla on. Jos asuisimme lähempänä sitä, en epäilisi hetkeäkään sen olevan meidän tuleva vihkikirkkomme. 


Kyllä Suomi on kaunis maa



Vaikka ei Kalajoelle saakka koskaan päästykään, Yyterissä käytiin ihastelemassa hiekkarantaa. En tosin voi ymmärtää, miten ihmiset siellä tarkenivat, sillä minusta siellä oli kylmä tuuli ja olin kananlihalla siitäkin huolimatta että lämpömittari näytti varmasti pitkälti yli 25 astetta. Ai miten niin vilukissa?



Jyväskylässä olimme yhden yön hotellissa. Ah sitä autuutta muutaman autossa nukutun yön jälkeen!


PMMP veti hyvän keikan, vaikka parempiakin olen nähnyt. Kyllä niiden keikka vaan kuuluu kesään, eikä sitä koskaan kyllästy katselemaan kuinka pienten lasten äiditkin osaavat rokata!



Matkan varrella ehdin muutamaan kangaskauppaankin ja tuloksena on iso kasa toinen toistaan ihanempia kankaita. Nyt sormet jo syyhyävät ja jotain on jo saatu aikaiseksikin, mutta niistä lisää kunhan saan ne kuvattua.