Korvat koristeena

Luulempa että nyt on sopiva hetki päivitellä hieman kuulumisia ja kertoa missä meillä mennään kun ompelurintamallakin on hiljaisempaa. Eikä tuo viimeeksi mainittu vähiten johdu juuri tästä "vaiheesta" joka tuntuu olevan meneillään.

Lapset on nyt siis reilu 9kk ja menoa riittää. Konttaamisvauhti on jotain niin hurjaa, etten itse todellakaan pysyisi perässä jos konttaamaan täytyisi ruveta. Ei sillä, perässä ehtiminen on kävellen/juostenkin hieman haastavaa, onhan näitä rakkaita riiviöitä yhä se kaksi ja sanonta "korvat vain koristeena" tuntuu todellakin pitävän paikkansa. Pienestä se jo opitaan, että toinen harhauttaa samalla kun toinen tekee tuhojaan toisaalla! Kerran jo hautaamani ajatus leikkikehästä on jostain syystä alkanut jälleen kolkuttelemaan nurkan takaa, vielä en tosin ole sortunut sitä tilaamaan itsekkäistä syistä. Ahdistun nimittäin helposti `ylimääräisestä` tavarasta pitkin asuntoa ja juuri kun olen päässyt eroon ensin sittereistä ja sen jälkeen vielä aina tiellä olevista turvakaukaloistakin, niin ihan hevillä en tilalle ota uutta rumilusta. Olkoonkin että kyseinen kapistus helpottaisi meidän elämäämme luultavasti melkoisesti. Nyt käytössä on väliaikaisratkaisu sitä aikaa odotellessa kun a)lapsia ei enää kiinnosta kaikki kielletty tai b) hermo menee ja hommaan sen leikkikehän. Katselen siis tällä hetkellä osana olohuoneemme sisustusta matkasänkyä, jonne voin kätevästi lapset nostaa lelukasan keskelle siksi aikaa kun käyn itse vessassa tai kipaisen alakerrasta puhtaita vaatteita sotkettujen tilalle.

Tukea vasten seisotaan jo tukevasti ja ilmankin jos unohdetaan pitää kiinni eikä sitä itse huomata. Usein tästä erheestä seuraa melko pikainen tömähdys, mutta tänään tyttö seisoi jo jonkin tovin ilman tukea seuraten äidin singstar harjoituksia ;) Poika kävelee melko ketterästi sohvan-, pöydän- tai sängynreunaa pitkin, mutta taaperokärry on maullaan vienyt voiton kävelyharjoittelusta. Sitä siis syödään tai vaihtoehtoisesti keksitään uusia luovempia tapoja käyttää kyseistä kapistusta. Neiti yrittää usein nousta seisomaan kyytiin ja olenpa muutaman kerran sieltä pois nostanutkin kun on toimissaan onnistunut. Hurjan näköistä touhua, mutta ihme kyllä ilman suurempia kuhmuja on selvitty!

Melko kiireistä meidän arki siis nykyään on ja mieskin on antanut kummasti lisää arvostusta minun työlleni kun oli kokonaisen päivän lasten kanssa yksin aamupuurosta yöuniin saakka. Lisämausteensa tähän sekametelisoppaan toi miehen loukkaantuminen ja pari viikkoa minä pyöritin huushollia miehen maatessa pääasiassa sohvalla. Niin väsynyt en vielä koskaan aikaisemmin ole ollut kuin tuolloin, kiitos normaalia repaleisempien unien ja muiden arjen haasteiden, mutta pikkuhiljaa väsymys alkaa taas helpottaa. Ehkäpä tämäkin äiti saadaan taas elävien kirjoihin.

Kiireestä, väsymyksestä ja hetkellisistä pinnan kiristymisistä huolimatta nautin kovasti kotona olemastani ajasta ja odotan jo innolla uusia touhuja pienten ihmeideni kanssa. Kehitys on hurjaa ja ei kulu päivääkään kun en ihmettelisi missä välissä nuo pienet äidin vauvat ovat kasvaneet touhottaviksi pikku ihmisiksi. <3 ainakin="ainakin" arjesta="arjesta" br="br" kun="kun" lapsille="lapsille" m="m" n="n" nauttia="nauttia" niin="niin" olen="olen" omille="omille" onnellinen="onnellinen" pyhitetyst="pyhitetyst" saavani="saavani" st="st" t="t" tied="tied" viel="viel" vuoden.="vuoden.">