Olen ihmetellyt kun äidit valittavat etteivät ehdi päivän aikana syödä. Miksi ihmeessä, kävelee kaapille ja syö vaan, eikö se niin mene? No, niin se tähän saakka on mennyt. Mutta ei enää, meillä nimittäin kontataan. Ei, ei ja vielä kerran ei. Lisäksi jatkuvaa hyppimistä perässä. Ja tiedättehän, tämä kertaa kaksi. Paitsi että kun tyttö on nopeampi, kiukkuaa veli jatkuvasti kun ei ehdi perään. Ja kiukutessaan kohottaa katseensa taivaaseen ja yrittää ylös. Nyt jo välillä on polviseisonnasta toinen jalka suoristettu ja huojuttu siinä, useimmiten kopsahdus ja parku seurauksena.Ja kaiken kruunaa huonot päiväunet. Että juu, kertokaa missä välissä tämä äiti syö?
Huomenna kuitenkin nokka kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jospa tänään ehtisi vielä parit housut leikkoa ja ommella lapsille mukaan kun mies tulee kotiin. Ja Tampereen suunnalla kuulemma jo kovasti suunnitellaan missä lapsia kärrytellään ja kuka tekee mitäkin, eli tämän äidin toiveissa on hieman myös "omaa" aikaa hyvässä seurassa :)
Jogurtti on aika pop aamupalana, sen saa hotaistua nopeasti naamariinsa. Muut ruokailut saan hoidettua siten, että joka toinen lusikallinen menee lapsen suuhun ja joka toinen omaan :)
VastaaPoistaMukavia messuja, NAUTI!!
Jugurtti tosiaan on aika helppo juoda pikaisesti, tosin tänä aamuna alkoi sylissä olla ruuhkaa kun uteliaat ihmettelivät mitä se äiti oikein touhuaa :) Ja tuota joka toinen lusikka omaan suuhun tekniikkaa en oikein voi testata kun nyt jo olen liian hidas syöttäjä kun joka toinen lusikka menee toisen lapsen suuhun ;)
PoistaJa kiitos, varmasti nautin! :)
Mä herään klo 6 usein, jotta saan siinä tunnin tai pari rauhassa keitellä kahvit ja syödä aamupalan. Päiväruokaa syödään sit pikkumiehen kanssa yhtäaikaa. Vauva järsii itsenäisesti jotain omia palasiaan niin siinä ehtii nopeasti jotkut ruuat mikrotella pakkasesta.
VastaaPoistaOi voi, näillä nykyisillä yöunilla en itse mitenkään jaksa herätä ennen lapsia, vaikka varmasti onkin ihanaa aloittaa aamu rauhassa! Ja meillä lapset on useasti niin väsyneitä jo päiväruualla että mennään siitä mistä aita on matalin (lue: mistä tulee vähiten sotkua ja lapset tulee kylläisiksi nopeasti) eli tuolloin syödään pääosin soseita. Elän kuitenkin toivossa että jatkossa saadaan arki taas rauhoittumaan siinä määrin että itsekin ehdin syödä, sillä pojalla huomion vaatiminen selittyi perjantaina molempien korvien tulehtumisella :( Mutta kyllä, mikro on äidin paras ystävä! :D
PoistaTuo on kyllä tuttua, että lapsi mennä viilettää koko ajan johonkin, yleensä vielä kiellettyyn nurkkaan;) Voin vaan kuvitella mitä tämä olisi kerrottuna kahdella:) Hatunnoston paikka sinne päin!
VastaaPoistaToivottavasti korvatulehdus on parantunut, se on niin ikävä vaiva koko perheelle, toki pienelle potilaalle itselleen eniten. Pääsitkö ollenkaan siis reissuun ja messuille?
Täällä ihan täpinöissä ollaan, pian startataan Tallinnaan (ja vilkutellaan teidän kaupungin kohdalla junan ikkunasta;) ja siellä pääsen vihdoin käymään Karnaluksissa!
Korvatulehdus lääkärin mukaan parani, lapset ei :( Meillä on nyt marraskuu sairasteltu, viimeiset kaksi viikkoa vaan huudettu tai kitisty kun sattuu. Onneksi tänään oli jo vähän parempi päivä, ehkä täälläkin vielä parannutaan!
PoistaKäytiin messuilla, mutta koska korvapotilas oli mukana suurimman osan ajasta, messut jäi ehkä hieman pikaiselle vilkaisulle.
Ihanaa matkaa, muista ottaa paljon käteistä mukaan, sillä Karnaluksissa ei kortit käy! Täältä vilkutellaan takaisin jos vaikka sattuisi oikea juna ;)
Heh, kuulostaa aika tutulta. Itse huomaan tekeväni sitä, että mikäli syön, jätän ruokajuoman väliin (tiedän, niin epäterveellistä!) sästääkseni aikaa edes jostain. Ja aina ajattelen, että juon sitten illalla koko päivän edestä esim. vettä. Yeah right :D
VastaaPoistaTuo juominen tosiaan jää ihan huomaamattakin pois! Välillä havahtuu lasten nukkumaanmenon jälkeen siihen ettei koko päivänä ole juonut kun kupin kahvia. Niin terveellistä! Ihme kun päätäkin särkee lähes päivittäin...
Poista