Jotain pientä on tullut kesän aikana näperreltyä. Näin heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat mitä ovat mutta kyllä niistä käsityksen saa.
Ensin kuva eteisemme seinästä. Maalasin sen keväällä ja alkukesästä sain siihen naulakonkin valmiiksi. Ostin Biltemasta valmiin naulakon ja maalasin puiset pallukat kynsilakalla kirkkaan värisiksi. Ehkä vähän lastenhuonemainen, mutta onpahan väriä! Ja äkkiäkös sen taas muuttaa täysin eri tyyliin kun alkaa liikaa tympiä. (Ihan vaan näin tiedoksi, seinä on erittäin pieni, käytännössä näkyy tuossa kuvassa jo koko leveydeltään. )
Tässä prototyyppi pussukasta, jonka aikana ompelukone ja saumuri tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sen valmistumisen. Lopulta kuitenkin usean tunnin taistelun jälkeen sain säädöt toimimaan edes välttävästi ja pussukka tuli kuin tulikin valmiiksi. En kuitenkaan ole lopputulokseen kovin tyytyväinen ja voi olla että aikansa kuljeksittuaan tuo meneekin roskiin tai paloiksi uutta elämää odottamaan.
Toinen pussukka onnistuikin jo sitten hyvin. Ihastuin siihen itse niin, että ensimmäisellä reissulla missä se oli mukana suupielet vetäytyivät hymyyn aina nähdessäni sen! Tuo vihreä on vaan minun mieleeni ja mallistakin tuli sopiva tarkoitukseensa, eli shampoon ja muiden puteleiden kuljetukseen. Onneksi tätä kangasta on vielä ja voin tehdä siitä vielä jotain muutakin.
Mekosta meni vetoketju rikki ja mietin pitkään mitä kankaasta teen.Lopulta päädyin katkaisemaan mekon puoliksi ja lisäsin vain yksikertaisesti resorin vyötärölle (sisään varmuudeksi kuminauha) ja niin valmistui hame joka on viileä kuumemmillakin keleillä.
Kummityttö täytti vuoden, ja askartelin hänelle pikaisesti kortin.
Kummipojalle sain tehtyä synttäri- tai joululahjaksi (päätän kunhan tiedän onko niissä paljon kasvunvaraa vai täytyykö ottaa heti käyttöön) farkkuhaalarit, mutta niistä kuva kunhan tulee takaisin salaiselta sovitusreissultaan. On se niin kätevää kun vuoden ikäisille voi vielä kokeilla lahjaksi meneviä vaatteita päälle ennen kun ne antaa, sillä sankari tuskin painaa niitä mieleensä. Eli varottava on ainoastaan ettei sankarin vanhemmat näe niitä ;)
Onhan tuota kaikkea kivaa syntynyt kesähelteilläkin! :) Tuo hame näytti ihanan viileältä. (täällä taas sisällä melkein 28 astetta)
VastaaPoistaTuohon edelliseen postaukseesi kommenttia. Hurjalta kuulostaa nuo muutokset. Meilläkin pillereiden poisjättäminen alkaa lähestyä (ensi vuonna ehkä) joten noita olen itsekin miettinyt. Ainakin toivon, että jatkuva kiukuttelu ja äksyily jäisi pois.
Mietin tuota menkkojen alkamista. Luulisin, että ottaisivat sinut lääkäriin jo tuon menkkojen kuulumattomuuden perusteella. Minun käsityksen mukaan menkkojen käynnistämiseksi voidaan määrätä jotain lääkettä. Kannattaisi vaikka soittaa ja kysyä asiaa. Pääsette vauvaprojektissa eteenpäin:)
Ja hienoa, jos jo häitä suunnittelette! Taivuttele vaan, kyllä ne miehet taipuu, niin meilläkin;) Omista häistä jäi niin ihanat muistot, että sitä toivoo muillekin. Ja onhan se naimisissa oleminenkin mukavaa, joskaa ei varmaan hirmuisesti muuta arkea avoliitossa elävillä...
Täälläkin hiki valuu vaikkei mitään tee. Ei sillä, en valita! Pidän lämpimästä. Ihanaa kun illallakaan ei tarvitse pitkähihaista mukaan ja jopa minä ikuinen vilukissa tarkenen hellevaatteissa.
VastaaPoistaAjattelin soitella lääkäriin viimeistään töiden alkaessa, kyllä ne hormoneja voivat määrätä ja niin "pakottaa" menkat tulemaan. Nyt kuitenkin olen yrittänyt lomailla ja olla välittämättä vauvahankkeesta, voihan se olla että liika stressikin vie menkat!
Mielelläni jo häitäkin suunnittelisin, mutta kun siinä on tämä pieni epävarmuus (vauvahanke) järjestetäänkö niitä sittenkään ensi kesänä, niin yritän vähän itseäni toppuutella. Luulen että mies ei enää paljon vaadi taivutteluita, en vaan pääse sitä täysipainoisesti tekemään kun toinen on taas reissussa jo toista viikkoa eikä loppua näy... Mutta mielelläni elelisin jo avioliitossa, vaikkei se arkea muutakaan. On se kuitenkin viimeinen sinetti ja saman sukunimen saaminen helpottaa monissa asioissa.
Laitoin muuten vähän aikaa sitten sinun blogiin kommentin, mutta kertoi vaan että menee hyväksyttäväksi enkä sen jälkeen ole sitä nähnyt. Onkohan jäänyt jonnekin bittiavaruuteen vai vieläkö odottaa hyväksymistä jossain sähköpostin lokerossa?
Nyt löysin kommenttisi, en huomannut sitä, koska minulla on asetuksena,e ttä yli 2 viikkoa sitten julkaistun tekstin kommentit tulevat hyväksyttäviksi, mutta eivät kuitenkaan mene s-postiin. Eli kommenttisi näkyi minulla blogin hallinnassa. En vaan ollut käynyt blogissa muutamaan viikkoon... Siellä on sinulle vastausta.
VastaaPoistaMeilläkin meni aika pitkään jahkatessa häät vai vauva ensin? Mutta loppujen lopuksi itse totesin, että haluan ensin tehdä vähän töitä ennen äitiyslomaa...