Siksakkia

En tiedä kehtaanko edes kertoa näiden olevan SavaWay -haasteeseen tehdyt, sillä aikaa kyseisestä haasteesta on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Mutta myönnetään nyt, sillä ompelu tapahtui kyllä ajallaan, bloggaus on vaan tökkinyt.

Lähtökohtana oli Käpysen ylläristä paljastunut saharaita keltaisen ja vihreän muodossa, itse lisäsin sopivan resorin.

Ensimmäinen visio oli tehdä tytölle kesämekko ja sen saksin ilman kaavoja. Ihan kiva tuli!

 

Koska kangasta vielä jäi, nappasin ensimmäisenä käteen sattuneen kaavan ja ompelin pojalle uusimman Ottobren (3/12) kaavoilla (jos en ihan väärin muista niin kaava oli Sumer Sea) housut. Malliltaan kaava on ihan ok, mutta resorit eivät ohjeessa ole kaksinkerroin ja sen kyllä jatkossa muutan. Housuissa vierastan myöskin kirjavia kankaita, sillä yksivärisiä yläosia on niukasti. Niinpä nämäkin housut ovat jääneet laatikon pohjalle odottelemaan sopivia yläosia (joita joskus toivottavasti tulee).

Kesä yllätti amatööriompelijan. Ompelukone on sentään surissut aina välillä, mutta tietokone on työntänyt luotaan samalla kun aurinko on kutsunut nauttimaan lämmöstä.

Tämän mekon ompelin hellepäiviä varten kestovaippakaupasta ostetusta raitatrikoosta. Tykkään niin kovasti tästä kankaasta ja sitä löytyykin kaapista jo useassa eri värissä. Niin ihanan napakkaa kangasta, näitä lisää! Ja mekostakin tuli kerralla yksi kesän suosikeista, kyllä kannatti ottaa riski ja leikkoa kangas inspiraation saattelemana! Kaavaa ei siis ollut, vaan yläosaan otin mallia vanhasta topista ja helman leikoin summassa.

Lisää kuvia tulossa kun apujoukot (lue: huutavat, muka päiväuniaan nukkuvat huligaanit) ja kelit sen sallivat, nyt ilmeisesti kutsuu jälleen terassi ja vesileikit.

Raidallista

Meillä alkaa löytyä raitaa vähän sieltä täältä. Tällä kertaa sitä tuli lisää minun vaatekaappiini hupparin muodossa.

Kaavana jokatyypinkaavakirjan raglanhihainen paita ja samasta kirjasta piirretty huppu, pituutta lisää ja huppari on valmis.

Tykkään! Kangas on löytö Ek:n palalaarista, ohutta neulosta, jossa toisella puolella on ohutta ja toisella leveämpää raitaa. Ja ihanan tuntuinen päällä, niin pehmeä ja lähes silkkinen. Samasta syystä kaikkea muuta kuin ihana ompelukoneen paininjalan alla.

 

Raitojen kohdistus ei täysin onnistunut, mutta ehkei sitä huomaa jos ei tarkkaan syynää.

Alunperin tarkoitus oli tehdä tästä hieman pidempi legginssien kanssa pidettäväksi, mutta en leventänyt helmaa tarpeeksi. Pidän siis mielummin reunan rutussa ja housut jalassa ;)

Tulee varmasti pidettyä ja luulenpa että päätyy jopa suosikkien joukkoon. Näitä tulee varmasti lisää kun sopiva kangas kävelee vastaan!

Laneilla

Viikonloppuna ompelukone surisi, eikä kukaan kiljunut äidin korvan takana. Meitä oli kymmenkunta naista nauttimassa ikiomasta ajasta ompelun merkeissä ja tietysti vähän höpisemässäkin samalla. Tässä omat tuotokseni 1,5 päivän ajalta.

Pallokankaiden jämistä syntyi t-paita ja tavallinen paita (Ob 1/13) . Koska keltaisesta ei enää saanut kokonaista takakappaletta, sai toinen paidoista pienen vihreän jatkokappaleen taakse.

Samalla kaavalla kaupunkiautoja.

Lyhythihaiset bodyt (Ob 1/06, hihat lyhenetty) maailman ihanimmasta kankaasta, jota tilasin Majapuulta. On muuten ensimmäinen "pakko saada kangas" historiassani. Jaksan ihastella tuota pinkki-mustaa versiota päivä päivältä ja lapsetkin taisivat kankaasta tykätä, sen verran iloisilta näyttivät kävellessään ympäri yläkertaa uudet pipot päässään/käsissään! Ja mikä parasta, kangas on itsessääni napakkaa ja hyvälaatuisen tuntuista. Käyttökokemusta en tietysti vielä osaa kertoa, mutta uskon ja toivon kankaan pysyvän hyvänä jatkossakin.

 

Tilasin kangasta 60cm noita bodyja varten, mutta onnekseni sain sen riittämään myös näihin Panda-huppareihin (Ob 3/12).

Viimeisistä paloista surautin vielä aiemmin mainitsemani pipot ja kangas tuli kyllä hyödynnettyä erittäin tehokkaasti! Lähes itkin kotona kun huomasin pojan pipon olevan hieman liian tiukka, pitääköhän tuota kangasta yrittää vielä metsästää jostain pipopalan verran ettei jätkän päätä kiristä...

Kaapista löytyi joku äitini kaapista meille ajautunut ikivanha flanellin palanen. Leikoin siitä tytölle yökkärin housut summamutikassa ja pienethän niistä tuli kun tuo kangas ei yhtään jousta. Mutta täytyy ajatella positiivisesti, kuminauhan ompelu vyötärölle sujui paremmin kuin ikinä! Ehkä siis uskallan kokeilla sitä joskus uudelleenkin!

Tässä vielä kaikki valmistuneet.

Ihana viikonloppu takana jaksaa taas uuden arkisen viikon. ...ja mahdolliset kuumeilut, sillä tänään käytiin ottamassa 1v-neuvolassa piikit molempiin reisiin ja vielä käsivarteenkin. Kyllä sietää (uuden) ompelukoneen nyt suristakin, sillä lapset oli taas kasvaneet hurjasti. Poika rikkoi pituudessa jo 80cm:n rajan ja painoakin oli 11,5kg, tyttö hieman maltillisemmin taisi olla noin neljä senttiä lyhyempi ja yli kaksi kiloa kevyempi kuin veljensä. 

Edit: Kokeillaanpa uusiksi, blogger sotki viimeisen kappaleen kovin kumman näköiseksi. Tosiaan uutta ompelukonetta ei ollut tarkoitus ostaa, mutta kun tuo rakas monta vuotta palvellut Evan halpiskone ei enää kestänyt minun vauhdissa mukana, päätin säästää hermojani tilaamalla Englannista Elnan tilalle. Halpiskonehan tämä uusikin on, mutta jos nyt kuitenkin markettikoneet päihittäisi. Ja minä kun en ompelukoneelta liikoja vaadi, saumuroin kuitenkin kaiken minkä voin ja vähän enemmänkin. Ompelukonetta käytän siis lähinnä vain viimeistelyyn. Viikonlopun ompelujen perusteella olen uuteen koneeseeni tyytyväinen ja toivon ettei se tuota minulle jatkossakaan pettymystä!

Rotinoita

Ystävä sai pojan kolmisen viikkoa sitten ja maanantaina ennen Tallinnaan lähtöä pääsin tätä uutta tulokasta katsomaan.

Rotinoiksi lähti tällainen setti. Body Happy Squirrel -bodysta (Ob 1/12) kietaisubodyksi muokattu ja housut taisi olla City Mouse -kaavalla (Ob 4/11) tehdyt.

Aiemmin valitin kuvien alla kun valoa oli liian vähän, nyt sitä sitten ilmeisesti on liikaa. Vika ei tietenkään ole kuvaajassa vaan valon määrässä...

The Haalarit

Ottobren Kirahvi haalarin kaavaa pohjana käyttäen tein Ikasyrin ihanista sydänveloureista kevääksi haalarit. Vuori on molemmissa Majapuulta tilattua trikoota. Molemmissa paikoissa on aivan loistavaa ja nopeaa palvelua, suosittelen! <3 br="" idin="" jatkossakin="" kankaiden="" kotihoidon="" loven="" m="" ment="" n="" paikat="" t="" tekem="" tukeen="" tulevat="" v="">

Kuvausassistentti ei ilmeisesti ollut tyytyväinen haalareiden sommitteluun. 

Haalarin selkään lisäsin pituutta reilulla kädellä. Kaavat loppuivat 80cm kokoon ja poika hivottelee jo lähempänä 86cm vaatteita normaalistikin. Reilusti lyhyemmällä tytölläkin selkäosa kirrasi alkuperäisessä kaavassa ja kaupan haalareihin verrattuani uskaltaisin väittää kaavan olevan kovin lyhytselkäiselle tarkoitettu.

 

Lahjontaa? No, vielä ainakin kelpaavat pelkät porkkanat!

 

Leveyttä kaavassa on aivan liikaa jopa ulkoilukäyttöön. Jätin jo saumavarat pois leveydestä ja tytön haalaria hivenen kavensinkin, mutta silti ovat makuuni liian leveät. Ei kuitenkaan niin paljon, että jaksaisin ottaa ratkojan kauniiseen käteeni ja tehdä asialle jotain. Ensi kerralla sitten!

 Lahkeisiin leikkasin hieman reilut saumanvarat että sain lisää pituutta lahkeisiin. Mielummin liikaa kuin liian vähän! Hihansuiden kanttaukset korvasin leveällä resorilla.

Kasvunvaraa vielä on, mutta niin oli tarkoituskin. Viimeeksi kun jäi niin harmittamaan tähtihaalareiden lyhyt käyttöikä.

Nyt sain myös sisäpuolen siistimmäksi kuin niissä edellisissä haalareissa, kiitos Tosimummon ohjeiden (en ikipäivänä olisi keksinyt hiha- ja lahkeensuuresorien oikeaoppista laittoa ilman näitä ohjeita!)! :)

Loppuun vielä hyvin kuvaava otos meidän normaalista arjesta, joka sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eipähän tarvinnut tätä kuvaa käsitellä kasvojen osalta ;)

Huomenna tätä sortinsakkia kutsuu etelän lämpö, sillä etelämmässähän se Tallinnakin on ;) Toivotaan että kelitkin ovat sen mukaiset, sillä minulta puuttuvat kevätkengät tyystin ja olen ajatellut uskaliaasti lähteä liikenteeseen balleriinoissa!

Harjoitushaalari

Halusin tehdä lapsille uudet haalarit jo pieneksi jääneiden tähtihaalareiden tilalle. Löysin Ikasyrista kivat kankaat (on muuten vaikea löytää kuviollista velouria, jossa on väri tytölle sekä pojalle!), mutten uskaltanut kokeilla niillä suoraan uutta kaavaa. Ja hyvä niin!

Kaapista siis Metsolan joustofroteeta ja haalari 80cm Kiraffi-haalarin kaavan mukaan (noh, ainakin melkein).

Sovituksessa selkäosa todettiin aivan liian lyhyeksi. Eihän se mikään yllätys pojan kohdalla ollut, sillä käytössä on jo monessa vaatteessa 86cm ja selkä on todettu pitkäksi kaupan vaatteita testaillessakin. Mutta tytöllekin (käyttää kokoa 74/80) selkä kirrasi selvästi.

 

Leveyttä taas oli vähintäänkin tarpeeksi sisävaatteiden päällä käytettäväksi. Liikkeessä ei niin selvästi erotu, mutta paikallaan ollessa (mikäli sellainen ihme tapahtuu) haalari näyttää lähinnä teltalta.

Nepparit oli hitti, niitä ihmeteltiin yksin ja siskon kanssa yhdessä.

Työmies viihtyi asussaan.

Ja kuvaussessio päättyi niin kuin yleensä aina, kamera osottautui liian kiinnostavaksi ja äidin täytyi luovuttaa.