Kelit kylmenivät ja oli pakko alkaa hommiin. Pienellä avustuksella (lue: vihjailulla) lapset saivat valita kankaat omiin pipoihinsa. Kaupan päälle vielä tuubihuivit ja siinä se. Ja kylläpä tuli muuten tykätyt! Meillä ei lähdetä mihinkään ilman näitä ja kaiken huippuna pojan setti toimi eilen jopa rakkaan uninallen korvikkeena kun nalle unohtui kotiin!
Nyt muuten saattaa hieman harmittaa, sillä tapani mukaan saksin pipot summissa enkä kaavoja piirrellyt. Vihaan pipojen ompelua ja monien yritysten jälkeen olen joutunut aina pettymään kun koskaan en tahdo onnistua oikeanmallista saamaan aikaisiksi. Mutta! Nyt sen tein, ja vieläpä kaksin kappalein! Lapsilla on vihdoin juuri oikean kokoiset ja malliset pipot ainakin tämän syksyn.
Itsellekin ompelin samanmoisen setin. Kiire oli kuitenkin kova ja kuva jäi nappaamatta. Samaa perushuttua nekin, pipo ja kaksi tuubihuivia. Kaksi siksi, että toinen on saman mallinen kuin lapsillakin ja mahtuu siten kivasti korkeammankin kauluksen alle ja toinen ns.kaupunkiversio kolmesti kaulan ympäri kiepautettavana (alla kuva pojan kaulassa).
Pöllöhupparia poika kävi nykimässä jo moneen otteeseen keskeneräisten pinosta. Vihdoin laiska äiti sai helmankäänteenkin ommeltua ja poika sai hupparin käyttöönsä. Jonkin ihme mokan tein kankaita leikellessäni ja kaula-aukosta tuli melko iso, mutta eipä tuo menoa tuntunut haittaavan.
Raitahousut tein Saimien kaavalla mutta korvasin vyötärökuminauhan resorilla ja pidensin+kavensin lahjeresoreita reilusti. Kasvunvaraa on vaikka suurempaankin kasvupyärhdykseen, mutta pitkien resoreiden avulla housut kestävät hyvin pois jalan alta ja on siis jo nyt kovassa käytössä. Toki jos ylimääräinen pituus haittaa, resorit on mahdollista myös kääntää kaksinkerroin.
Peruspaita tähdistä. Kanttauksen tein Mutturallan ohjeilla hieman erilailla kuin normaalisti, mutta unohdin tietysti kuvata sen.
Täältä voit kuitenkin käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen (päärynä paita). Mielestäni tosi kivaa vaihtelua ainaiseen kanttaamiseen, tulen varmasti jatkossakin käyttämään samaa tapaa.
Tyttö valitsi kankaan kaapista ja totesi että tästä tulee hänelle mekko. Mitäpä siihen pystyy äiti muuta vastaamaan kuin että tulossa on? Ei sillä, mekkoa tästä oli suunniteltukin ja sen takia pituuttakin onneksi oli kankaalla riittävästi.
Kaava on tuttuun tapaan suloinen sekamelska, Hoopsista lähdin liikkeelle ja jäljelle jäi lopulta hihan pyöriöt ja rypytykset. Lopputulos sisältää jälleen kerran sen kuuluisan kasvunvaran, mutta onneksi lapset tuppaavat kaikki kasvamaan, eli ennemmin tai myöhemmin mekko on varmasti käyttäjälleen sopiva.
Loppuun vielä poseeraus jonka saan joka kerta pyytäessäni lapsia malleiksi. Sen siitä saa kun kerran erehtyi pyytämään halia kuvausten lomassa ;)
