Ei menny ihan niin kun Strömsössä...

Hiljaiseloa on taas tämän blogin puolella vietetty, mutta nyt ajattelin syntymäpäivieni kunniaksi esitellä joitain juttuja mitkä eivät tosiaan menneet niin kuin Strömsössä. Toivotaan että näillekin vielä joskus löytyy inspiraatiota että saan ne valmiiksi.

Ensimmäisenä esittelyyn mielestäni syötävän söpöt hanskat. Tilasin Sampsukasta pienet palat tuota vaipoissakin käytettävää kangasta ja halusin nimenomaan kokeilla sitä hanskoihin. Sisään laitoin vuoreksi ompunvihreää fleeceä. Mutta niinkun kuvasta näkyy, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä - ompelin nimittäin toiseen hanskaan vuoren useita kertoja ja aina onnistuin saamaan sen nurinpäin. Lopputuloksena siis yksi valmis hanska ja toinen hieman keskeneräinen...

Toisena ihan hauska sammakko Ottobren netti-kaavoilla. Harmi vaan että sammakko ensimmäisen käytön jälkeen pääsi taas ompelupöydälle odottelemaan omaa vuoroaan kun riisit pyrkivät ulos saumasta. Tämäkin siis ihan hauska ja voisi olla kiva lahjaideakin, mutta pitäisiköhän uusien riisivahinkojen varalta ommella saumat varmuudeksi kahteen kertaan...?

Ensimmäinen vaatekappale, jonka olen ommellut miehelle! No, miehen housuihin menee muuten aika paljon kangasta, ei siis kannata ihan mistä tahansa jämäkankaasta kokeilla niitä ommella... Itse jouduin siis tekemään lahkeisiin jatkopalat ja siitäkin huolimatta meinasivat jäädä lyhyeksi. Ja kangasta jäi jäljelle muutama parin sentin suikale! Onneksi ovat vain kotioloissa käytettävät collarit, eli ei ehkä ole niin tarkkaa kuinka istuvat. Ja kuvakaan ei käänny oikeinpäin, mutta onneksi meillä on kääntyvät päät!

Viimeinen esiteltävä kuva on ihka ensimmäiset palmikkosukkani! Tai no, sukka... Mikä siinä onkin, että ensimmäisen sukan jaksaa neuloa mutta toisen aloittaminen on ylitsepääsemätöntä?? Noh, ehkä esittelen nämä vielä jonain päivänä valmiina, mutta ei kai kukaan villasukkia kesällä tarvitse? ;)

Lupailin kuvia aikaisemman ompeluinnostuksen aikaansaannoksista, mutta tyylilleni uskollisena "se vähän jäi". Odotin että saisin loputkin keskeneräiset valmiiksi, mutta saumuri joutui tauolle mentyään rikki ja sen myötä innostuskin hävisi. Nyt kuitenkin ennen kone rikkoa valmistuneet käsityöt. Ja lisää toivottavasti tulee kun menen viikonlopuksi koiran vahdiksi vanhempieni luo ja pääsen koeajamaan äitini uutta saumuria ja ompelukonetta!

 

Ensimmäisenä kuva housuista, jotka tein samalla kun ompelin housuja kummitytölle. Tyttö on siis jo pitkän matkaa yli vuoden ja ajattelin hölmönä, että pakkohan mallina toimivalle pojalle (kuvassa n.7kk) on mahtua lähes saman kokoiset housut kuin tälle tytöllekin. Lisäsin kuitenkin pojalle reilut saumavarat varmuuden vuoksi ja hyvä niin! Ovat nimittäin nipin napin sopivat (tytölle pienemmät versiot ovat ihan sopivan löysät olohousut...).

Kuva ei kyllä kovin tarkasti esittele housuja, mutta malli on sentään söpö! Olen vakuuttunut että vastaavanlainen paketti sopisi hyvin asustamaan meille :)

 

Tässä sitten kyseinen kummitytön paketti, ompelin housujen mukaan vielä paidankin kun sattui olemaan niin sopivat kankaat kaapissa. En tiedä tytöstä, mutta ainakin äiti tykkäsi kovasti. Kuvasta ei kunnolla erotu, mutta paitaan lisäsin vielä pinkit koristenapit häivyttämään yökkärin tunnelmaa.

 

 

Tytön siskolla oli tammikuun alussa syntymäpäivät ja päätin vihdoin toteuttaa hänen toiveensa tuubitopista. Olen aikaisemmin ommellut hänelle hameen tästä kankaasta ja siitä innostuneena hän halusi topin samalla mallilla ja kankaalla, tosin hieman vähemmillä rypyillä. En ole nähnyt tätä lapsen päällä, joten en yhtään tiedä miltä näyttää käytössä, mutta saaja tuntui olevan tyytyväinen. Ja se kai on pääasia :)

 

 

Kevät!

 Mikä siinä onkin, että kun joulu on ohi, mieleni karkaa jo keväisiin asioihin? Olen kevät-ihminen henkeen ja vereen ja pienet auringon pilkahdukset saavat minussa aikaan ihmeellisiä energianpurkauksia. Tänä viikonloppuna oli tarkoitukseni lähteä Helsinkiin tapaamaan ystäviäni ja käydä samalla vähän messuilemassa, mutta vatsatauti tuhosi suunnitelmani. Lauantaina olo oli kuitenkin jo parempi ja sain rauhassa käyttää energiaani ompeluun miehen ollessa isopappansa 100-vuotis syntymäpäivillä. Ja mikäs siinä ommellessa kun sain vähän aikaa sitten Sampsukasta tilatut kankaani kotiin.

Tilasin kokeeksi pienen palan ruskeaa velouria, kun en sitä aikaisemmin ole ommellut. Olen pitkään inhonnut kyseistä kangasta syystä tai toisesta, mutta nähtyäni eräällä pienellä pojalla ihanat turkoosit veurhousut, aloin miettiä että josko sittenkin. Sampsukassa ei tilaushetkellä ollut velouria turkoosina, joten päädyin ruskeaan. Nyt olen jo hieman päässyt sitä ompelemaankin, mutta siitä lisää kunhan tuotokset ovat esittelykunnossa. Turkoosin nälkääni tyydytin trikoolla ja resorilla, ja tarttuipa matkaan pinkki satsikin. 

(kuvan värit eivät pidä paikkaansa, mutta talvella valo ei vaan riitä ilman salamaa)

Pul-kangasta olen jonkun aikaa suunnitellut kokeilevani hanskoihin ja kun Ottobressa oli sopiva kaavakin niihin, oli minun pakko tilata pienet tilkut sitä kokeiltavaksi (ruskea ja norsu-kuvioinen). Vihreä kangaspala on vain pieni tilkku, enkä tiedä saanko sitä hyödynnettyä mihinkään, mutta halusin nähdä minkälaista on merinovilla-interlock. Ja kyllä on ihanan tuntuista, seuraavaksi taitaa olla vuorossa isomman palan tilaus, jospa vaikka tekisi itselle lapaset ja sukat taistelemaan kylmyyttä vastaan.

Kaikenlaista on näistä ja vähän muistakin kankaista syntyä, mutta niistä lisää kunhan saan loputkin valmiiksi. Mieleni on vallannut pitkästä aikaa ompelukärpänen ja sitä täytyy nyt vaalia kaikin keinoin.

Yksi toinenkin kärpänen on kovaa vauhtia puraisemassa (liekö tästäkin saan kiittää kevättä ja sen tuomaa energiaa) minua. Tämä liittyy tekemääni uudenvuoden lupaukseeni aloittaa terveellisempi elämä. Olemme nyt kokeilleet vähähiilihydraattista ruokavaliota miehen kanssa pari viikkoa ja turvotuksen tunne on kadonnut. Mieheltä on hävinnyt jo useita kiloja ja itseltänikin paino on hieman laskenut, vaikkei se niin tarkoituksena ollutkaan. Pääasia on kuitenkin että tuntuu hyvältä. 

Lisäksi olen käynyt kerran tai pari viikossa erilaisissa jumpissa ja se on pitkän tauon jälkeen taas oikein mukavaa. On ihanaa hikoilla tunti ilman yhtään ajatusta työstä (jossa on menossa koko vuoden rankin aika tulevien koulupaikkojen ja muiden päätösten keskellä, höystettynä mahtavalla motivaatiopulalla tietysti) tai muusta stressistä, tehdä vaan niin kuin ohjaaja käskee. Huomenna on vuorossa zumba ja ensi sunnuntaiksi varasin StripBic-tunnin, saas nähdä mitä tuo jälkimmäinen tuo tullessaan, esittelyssä kyllä luvataan että vaatteet pysyvät päällä, mutta muusta ei ole takeita :D Yritän nyt pitää jumppien määrän melko vähäisenä näin alkuun, etten alkuinnostuksen jälkeen unohtaisi koko asiaa. Uskon että hiljaa hyvää tulee :)

Oikein aikaansaavaa kevättä siis kaikille, toivottavasti oma energianikin säilyy läpi kaiken stressin!

Vihdoin pidän lupaukseni!

Lupailin joskus kuvia kankaanpainantaviikonlopusta ystäväni kanssa ja nyt vihdoin sain otettua ne ulos vanhalta muistikortilta! Eli nyt niitä kuvia tulee (tosin täysin epäloogisessa järjestyksessä, bloggerin kuvien lisäys tökki tänään pahemman kerran enkä enää jaksanut alkaa tapella järjestyksen kanssa), suosittelen lämpimästi askartelu/käsityö painotteista viikonloppua ystävien kesken, on erittäin rentouttavaa ja pelkitsevaa! :)

Miehelle painoin ukkospilven h&m:n tavalliseen t-paitaan ja itselleni sählypaidaksi dinon myöskin h&m:n paitaan.

 Samaksi viikonlopuksi otin myös töistä laminointikoneen lainaan ja pää savuten yritimme keksiä mihin sitä hyödyntäisimme. Internetistä tulostin kuvan ja kun en muuta keksinyt, liimasin sen kartongille ja laminoinnin jälkeen se muuttui kirjanmerkiksi. Oli muuten oikein kätevä matkalla, ei haitannut hieno hiekka tai merivesi!

Joululahjaksi annoin miehen siskolle kassin, johon painoin tekstin suoraan lapsen suusta. Turha kai sanoa että lapsi tekstin takana on poika?

 Laminointikonetta hyödynsimme myös magneetteja tehdessämme. Ihan vaan sarjakuvista otetut kiroilevat siilit. Aikas hauskat mielestäni. :)

Ystäväni teki myös muistitaulun jääkaapinoveen. Helppo pyyhkiä tekstit sitä mukaa kun käyvät turhiksi. Lisäksi myös muutama sarjakuvan ruutu, joille ei vielä tuolloin ollut keksitty käyttöä.

 Ystävän isä on motoristi, joten hänelle t-paita joululahjaksi. Täytyykin muistaa kysyä mitä lahjasta tykättiin!

 Ja dino pääsi vielä ystävänikin paitaan.

Kuvaamatta jäivät nimilaput, jotka tein matkaa varten rinkkoihimme. Leikkasin sarjakuvista sattuvat ruudut ja liimasin kartongille, jonka taakse kirjoitin yhteystiedot. Sitten vaan laminointi ja nurkkaan nauha kiinni ja rinkkaan. Hyvin kestivät kovatkin kolhut lentokoneen ruumassa eikä minkäänlaisia käytön jälkiä näkynyt reissun jälkeen. Ja ovatpahan tyylikkäämpiä ja omaperäisempiä kuin ainaiset matkatoimistojen tai lentoyhtiöiden paperilippuset!

Aikaisemmin mietimme värien kestävyyttä vaatteissa. Olen nyt käyttänyt aikaisemmin tekemääni keiju-paitaa ja pessytkin sen useita kertoja, eikä väri ole lähtenyt. Hieman on kuvan väri haalistunut, mutta sitä ei huomaa ilman tarkempaa tutkimista. Ja niinhän niille kaupasta ostetuiden vaatteiden kuvillekin usein käy...

Vuosi 2010 ja lupaukset tälle vuodelle

VUOSI 2010

TAMMIKUUSSA hehkuimme vielä vastakihlatuiden onnea ja jatkoimme loputtomalta tuntuvaa remonttia.

HELMIKUU toi tullessaan tuparit, jotka olivat varmasti vuoden parhaimmat juhlat meillä (ihan kuin niitä meillä olisi monia vietettykään...)! Siihen mennessä remonttikin oli edennyt jo siedettävään kuntoon.  Miehen sisko muutti väliaikaisesti meille toisaalta koittelemaan meidän parisuhdetta ja toisaalta taas tuomaan vaihtelua tylsään arkeemme.

MAALISKUUSSA vietimme ihanan päivän kummityttömme ja hänen siskonsa kanssa, mahdollistaen samalla heidän vanhemmilleen vapaapäivän kahden kesken. Itselläni vuosi jatkui töiden merkeissä ja mies sai töitä, jotka tosin pääasiassa vaatii matkustelua ympäri Suomen.

HUHTIKUUSSA totesimme olevamme vanhoja, sillä ohitimme molempien syntymäpäivät niitä sen kummemmin juhlimatta. Syntymäpäiväni ilta jää kuitenkin itselleni ikuisiksi ajoiksi mieleen, sillä silloin mies näytti vihreää valoa vauvahaaveilleni ja lapsen yritys sai alkaa.

TOUKOKUUSSA arkemme rauhoittui kun miehen sisko vihdoin sai oman asunnon ja jo samassa kuussa hänen poikansa syntyi ja hurmasi meidät täysin.

KESÄKUU kului töitä tehden, minä täällä, mies milloin missäkin. Juhannuksen saimme kuitenkin olla samassa paikassa ja vietimme sen hyvässä seurassa helteestä nauttien.

HEINÄKUUSSA toimin töissä varajohtajana muiden ollessa lomalla. Kuun lopulla alkoi minunkin kauan odotettu kesälomani ja mieskin varasi itselleen pari viikkoa vapaata. Kiertelimme ympäri Suomea roundtripillä ja ehdimme nähdä ja kokea paljon.

ELOKUUSSA kävimme ystäväni kanssa Tallinnassa perinteisellä "viinin haku matkalla". Lomani lopulla ehdin vielä nauttia helteistä, kokea Veera-myrskyn tuhot, käydä asuntomessuilla ja remontoida eteisen ja makuuhuoneen. Loman jälkeen odottikin töihin paluu uusien lasten, tiimin ja tilojen kanssa.

SYYSKUSSA tehtiin töitä. Samoin kuin LOKAKUUSSA. Totuttelin jälleen toimimaan eskarin opettajana vuoden tauon jälkeen ja kuukaudet vain vaihtuivat. Sählyn pelaamisen sentään aloitin yhdessä miehen kanssa syksyn kunniaksi.


MARRASKUU toi kaivatun loman ja hyppäsimme punavalkoisin siivin Thaimaan lämpöön. 

JOULUKUU hävisi kuin tyhjään, sillä kotiuduimme reissusta vasta 10.päivä ja sitten olikin jo joulu. Rauhallinen päätös vuodelle 2010.

VUOSI 2011

En tee varsinaisia uuden vuoden lupauksia, sillä toisia en voi pitää ja toisista pidän kiinni liiankin tiukasti. Mutta tässä asioita jotka haluaisin muistaa ja joista haluaisin pitää kiinni mahdollisimman hyvin.

- Positiivisuus. Haluan nauttia elämän pienistä iloista ja unohtaa turhan murehtimisen. Elämässä on monia iloisia asioita, ne vaan täytyy löytää. Pienikin asia voi tuoda ison ilon! Joku päivä se voi olla hymy toiselta ihmiseltä, joku toinen päivä taas auringon paiste tai oikeanlainen aamupalajugurtti jääkaapissa :)

-Terveellinen elämäntapa. Lisää liikuntaa ja terveellisempää ruokaa. Ei liian tiukkapipoista toimintaa, muuten yritys loppuu ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan. Vaan sen verran kun tuntuu hyvälle. Ehkäpä pieni elämäntapamuutos tuo tullessaan lisää energiaa ja hyvää oloa.

- Jäitä hattuun. Elämässäni on kaksi asiaa joita haluan enemmän kuin mitään: äidiksi ja vaimoksi pääseminen. Tänä vuonna pyrin ottamaan asiat rennosti ja yritän muistaa että kevät 2012 tuo joka tapauksessa jotain positiivista. Ensisijainen haave on tietysti tulla äidiksi, mutta jos en siinä vielä siihen mennessä onnistu niin menemme naimisiin (shh, se on salaisuus). Tai tietysti jos ehdin tulla äidiksi ennen sitä, saan parhaimmassa tapauksessa molemmat :) Positiivisesti ajateltuna, voin siis loppuvuodesta alkaa hössöttää häistä mikäli vauvaa ei vielä silloinkaan kuulu eikä näy!

Vuoden viimeiset kuulumiset.

Hiljaista on pidellyt. Jotenkin en vain ole saanut aikaiseksi mitään tämän blogin saralla. Ja aika hiljaista on ollut käsitöidenkin suunnalla. Ennen matkaa käytimme viikonlopun ystäväni kanssa kankaanpainantaan ja tulostakin tuli. MUTTA. Minne olen kadottanut ottamani kuvat? En tiedä. Täytyy etsiä vielä toiselta koneelta kunhan mies tuo sen takaisin kotiin.

Matka vei taidokkaasti joulukuun alusta kaksi viikkoa ja sinne jäi siis kaikki hienot ideat itse tehdyistä joululahjoista. Tänä vuonna jätin paketeista stressaamisen ja keskityin 10km pitkästä rannasta nauttimiseen.

Ehkä ensi vuonna?

 

Rayong. Nice Beach -hotellin edustalta.

 Tämän vuoden viimeiset päivät kuluvat nyt aika rauhallisissa merkeissä, sillä selkäni sanoi naps. En tiennyt että selkä voi olla näin kipeä, mutta nyt tiedän. Yöllä kun kipu on pahimmillaan, mietin jo että mitä teen jos en pääsekään sängystä ylös. Eipä ole paljon ambulanssistakaan apua kun eivät pääse sisälle lukitun oven läpi. Ja tietenkin olen yksin kotona kun olen pahiten kipeä (ei ole ensimmäinen kerta!). Onneksi tällä kertaa vanhempani asuvat lähempänä, viimeksi apu tuli 250km päästä...

 

Luulisi tämän kaiken tarkoittavan vielä vähemmän käsitöitä, vaan eipä se niin mennytkään. Olen ollut koko viikon yksin kun mies on taas matkoillaan, ja miten luulet ajan kuluvan kaikki päivät neljän seinän sisällä? Päivällä on välillä aina hyviä hetkiä (kiitos lääkkeiden) eikä kipu ole aivan mahdoton. Silloin minä hyppään ompelukoneen eteen ja surautan muutama sauma kerrallaan vaatteita. Nyt on jo valmiina kummitytölle housut ja paita, samoin kun miehen siskon pojalle housut (kuvat niistä myöhemmin). Ja intoa riittää, harmi vaan ettei selkä anna kovin pitkiä ompeluhetkiä vielä anteeksi, saati sitten kaavojen tekoa ja kankaiden leikkausta. Elämäni ensimmäisen palmikkoneuleella tehdyn villasukankin sain valmiiksi, vain kaveri puuttuu!

Nyt kuitenkin lisää maistiaisia Thaimaan lämmöstä, ties vaikka lämpimät muistot parantaisi kipeän selänkin! (Valitettavasti en osaa Bloggerissa enää kuvia kääntää, joten muutaman kuvan kohdalla täytyy tehdä niskajumppaa)

Bangkok.

 

 Rayongin ja Ban Phen väliin jäävä ranta.

Maan päällinen paratiisi.

Elektroniikkaa seitsemässä kerroksessa.

Kiire Korvatunturille?

Bangkok 50-kerroksesta.

NuppuPeitto

Minäkin lähdin mukaan Nupulle Peitto hankkeeseen, sillä olen huono antamaan rahaa keräyksiin tai muuten auttamaan apua tarvitsevia. Tämä kamppanja alkoi heti kiinnostaa, sillä peitot tuovat varmasti iloa saajilleen ja on itselle helppo tapa auttaa.

Tilkkutöitä en ole aikaisemmin tehnyt, mutta mielestäni peitto onnistui ihan hyvin. Aluksi mietin tekeväni useammankin peiton, mutta ajan puutteen takia saldo jäi tähän yhteen. Niin kuin väreistä voi päätellä, tämä on tehty jollekin pienenpienelle tytölle :)

Peiton olen tehnyt jo jonkin aikaa sitten, mutta vasta nyt sain laitettua pakettiin ja toivottavasti tänään muistan sen myös postilaatikkoon tipauttaa. Toivottavasti peitto pääsee saajaansa pian lämmittämään :)