sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tuotoksia

Jotain pientä on tullut kesän aikana näperreltyä. Näin heti alkuun pahoittelut kuvien laadusta, ne ovat mitä ovat mutta kyllä niistä käsityksen saa.

Ensin kuva eteisemme seinästä. Maalasin sen keväällä ja alkukesästä sain siihen naulakonkin valmiiksi. Ostin Biltemasta valmiin naulakon ja maalasin puiset pallukat kynsilakalla kirkkaan värisiksi. Ehkä vähän lastenhuonemainen, mutta onpahan väriä! Ja äkkiäkös sen taas muuttaa täysin eri tyyliin kun alkaa liikaa tympiä. (Ihan vaan näin tiedoksi, seinä on erittäin pieni, käytännössä näkyy tuossa kuvassa jo koko leveydeltään. )


Tässä prototyyppi pussukasta, jonka aikana ompelukone ja saumuri tekivät kaiken mahdollisen estääkseen sen valmistumisen. Lopulta kuitenkin usean tunnin taistelun jälkeen sain säädöt toimimaan edes välttävästi ja pussukka tuli kuin tulikin valmiiksi. En kuitenkaan ole lopputulokseen kovin tyytyväinen ja voi olla että aikansa kuljeksittuaan tuo meneekin roskiin tai paloiksi uutta elämää odottamaan.


Toinen pussukka onnistuikin jo sitten hyvin. Ihastuin siihen itse niin, että ensimmäisellä reissulla missä se oli mukana suupielet vetäytyivät hymyyn aina nähdessäni sen! Tuo vihreä on vaan minun mieleeni ja mallistakin tuli sopiva tarkoitukseensa, eli shampoon ja muiden puteleiden kuljetukseen. Onneksi tätä kangasta on vielä ja voin tehdä siitä vielä jotain muutakin.


Mekosta meni vetoketju rikki ja mietin pitkään mitä kankaasta teen.Lopulta päädyin katkaisemaan mekon puoliksi ja lisäsin vain yksikertaisesti resorin vyötärölle (sisään varmuudeksi kuminauha) ja niin valmistui hame joka on viileä kuumemmillakin keleillä.


Kummityttö täytti vuoden, ja askartelin hänelle pikaisesti kortin.



Kummipojalle sain tehtyä synttäri- tai joululahjaksi (päätän kunhan tiedän onko niissä paljon kasvunvaraa vai täytyykö ottaa heti käyttöön) farkkuhaalarit, mutta niistä kuva kunhan tulee takaisin salaiselta sovitusreissultaan. On se niin kätevää kun vuoden ikäisille voi vielä kokeilla lahjaksi meneviä vaatteita päälle ennen kun ne antaa, sillä sankari tuskin painaa niitä mieleensä. Eli varottava on ainoastaan ettei sankarin vanhemmat näe niitä ;)

lauantai 7. elokuuta 2010

Täysin aiheen vierestä.

Tiedän, ettei seuraava kirjoitukseni liity millään lailla käsitöihin, mutta olkoon tämä nyt niitä pieniä ja isompiakin asioita elämästä.

Lopetin huhtikuun alussa e-pillereiden käytön sen takia että haluaisimme oman pienen nyytin syliimme, mutta myöskin, koska aloin epäillä pillereiden tuovan sivuvaikutuksia mukanaan. Tiettyjen asioiden olen kyllä huomannut muuttuneen, mutta en ole tainnut löytää vielä kovinkaan montaa negatiivista asiaa pillereiden syömisestä. 


Tässä lista asioista jotka ovat muuttuneet:

- Finnit. Aloitin aikanaan pillerit, koska ihoni oli kovin rasvainen ja näppylöitä oli paljon. Iho muuttuikin erittäin hyväksi pillereiden ansiosta, eikä kukaan osannut aavistaa minun kärsineen aknesta. Nyt lopettamisen jälkeen iho on taas alkanut kukkia ja näytän lähinnä finninaamaiselta teiniltä. Myös selkään on taas ilmestynyt näppyjä, joskaan ei ihan yhtä paljon (vielä) kuin ennen pillereitä.

- Hiusten rasvoittuminen. Pillereitä syödessäni minun piti pestä hiukset noin joka toinen päivä, nykyään se on tehtävä välttämättä joka ikinen päivä.

- Karvoitus. En koskaan ole ollut mitenkään hentokarvainen, mutta nyt olen sitä vielä vähemmän. Sheivaan esimerkiksi sääreni kesäaikaan joka kerta kun käyn suihkussa (eli siis joka päivä!), koska muuten en yksinkertaisesti kehtaa pukea päälleni mitään kesävaatteita. ...Enkä mormaalisti kavahda ihan pientä sänkeä... Samoin kulmakarvani saan nyppiä erittäin useasti.
Tämä on ehkä kaikkein kamalin piirre pillereiden lopettamisen jälkeen, koska vaiva on pahempi kuin koskaan ja ihoni ei pidä liian tiheästä sheivaustahdista.

- Kuukautiset. Pillereiden avulla oli helppo siirtää kuukautisia ja niihin osasi aina varautua. Olen nyt ollut neljä kuukautta ilman pillereitä, eikä tätiä näy vieläkään. Enkä usko että kiertoni tulee koskaan luonnollisesti olemaankaan säännöllinen, sillä sitä se ei ennen pillereitäkään suinkaan ollut.

- Tunteet. Väitetään, että pillereiden takia ihmiset saavat ihmeellisiä itku- ja raivokohtauksia, mutta minä toimin päinvastaisesti. Olen nykyään jatkuvasti itkuherkkä ja itken jopa tv:n ääressä, mitä en ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Olo on jatkuvasti sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Iho. Myös iho on huomattavasti herkempi kuin yleensä (esim. kulmakarvojen nyppiminen on nykyään hankalaa). Tämäkin siis sama kuin yleensä ennen kuukautisia.

- Limakalvot. Ne sentään tuntuvat voivan paremmin! Olen paljon kosteampi ja seksihalunikin on taas löytyneet.


Että näin. Jos en odottaisi sitä pientä nyyttiä niin kovasti, aloittaisin pillerit välittömästi uudelleen. Nyt täytynee vaan soitella lääkäriin ja toivoa että ne ottaisivat hoitoon jo ennen sitä normaalia vuoden yrittämistä. Luulisi että asia on hieman eri, sillä kuukautiset eivät ole lainkaan alkaneet?

Pieni toivonkipinä syntyy kuitenkin elämääni nyt sillä, että olen hieman alkanut pehmittää sulhoa ajatukselle naimisiin menosta ensi kesänä. Tämä siis siinä tapauksessa, ellei vatsa ala kasvaa (en aio mennä naimisiin jos olen valtavan kokoinen!). Ja luulen että saan sulhon vielä pehmenemään ajatukselle ;)

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Onpas taas elelty hiljaiseloa blogin puolella. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että laiskuus on iskenyt. Oma kone meni rikki, joten kynnys kävellä alas koneelle on ollut liian suuri. 

Nyt ajattelin kuitenkin laittaa muutamia kuvia kesälomareissumme varrelta. Lähtökohtana oli, että emme tee liian tarkkoja suunnitelmia vaan ajelemme sinne minne haluamme. Esimerkiksi Kalajoelle oli ajateltu pysähtyä pariksi päiväksi, mutta kun sinne luvattiin vettä, käännyimmekin ympäri jo ennen sinne pääsyä ja ajoimme kohti aurinkoisempia maisemia. Ajelimme siis länsirannikon kautta aina Alahärmään asti ja sitten käännettiin auton keula kohti Tamperetta ja mutkien kautta vihdoin Jyväskylää ja Suomipop festivaaleja. Kotiin palailtiin tasan viikkoa myöhemmin ja auton mittariin kertyi 2300km. Ihania kaupunkeja oli matkan varrella ja moneen haluaisin kovasti palata vielä uudestaankin paremmalla ajalla.

Porvoo on yksi niistä kaupungeista. Ihania pieniä puoteja, joihin en päässyt vierailemaan, koska oli sunnuntai-ilta. Mutta vielä joskus menen ja samoilen vanhan kaupungin katuja ajan kanssa!




Matkan ehdottomasti tunnerikkain pysähdys minulle oli Vahdolla, jossa minä olen asunut muutaman ensimmäisen elinvuoteni. En edes muista, koska olen siellä viimeeksi käynyt, enkä näin ollen kovin hyvin muista mitään sieltä. Olen kuitenkin pienestä pitäen korostanut olevani Vahtolainen, jos joku on sitä kysynyt. ...Siitäkin huolimatta että asuin siellä niin vähän aikaa. Olen siis ollut, ja olen vieläkin ylpeä juuristani. 

Löydettiin navigaattorin avulla minun synnyinkotini, talo jonka isäni meille rankensi juuri ennen syntymääni. Siellä se seisoi paikoillaan, joskin kuuleman mukaan asukkaat ovat vaihtuneet tiheästi ja talo on päästetty repsahtamaan.

En muistanutkaan, kuinka nätti pieni kirkko Vahdolla on. Jos asuisimme lähempänä sitä, en epäilisi hetkeäkään sen olevan meidän tuleva vihkikirkkomme. 


Kyllä Suomi on kaunis maa



Vaikka ei Kalajoelle saakka koskaan päästykään, Yyterissä käytiin ihastelemassa hiekkarantaa. En tosin voi ymmärtää, miten ihmiset siellä tarkenivat, sillä minusta siellä oli kylmä tuuli ja olin kananlihalla siitäkin huolimatta että lämpömittari näytti varmasti pitkälti yli 25 astetta. Ai miten niin vilukissa?



Jyväskylässä olimme yhden yön hotellissa. Ah sitä autuutta muutaman autossa nukutun yön jälkeen!


PMMP veti hyvän keikan, vaikka parempiakin olen nähnyt. Kyllä niiden keikka vaan kuuluu kesään, eikä sitä koskaan kyllästy katselemaan kuinka pienten lasten äiditkin osaavat rokata!



Matkan varrella ehdin muutamaan kangaskauppaankin ja tuloksena on iso kasa toinen toistaan ihanempia kankaita. Nyt sormet jo syyhyävät ja jotain on jo saatu aikaiseksikin, mutta niistä lisää kunhan saan ne kuvattua.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Tein viikonloppuna töihin muutamia ihan peruspipoja, kun inhotti aina laittaa lapsille talvisia ja väärän kokoisia myssyjä päähän jos oma oli jäänyt kotiin. Samalla surautin myös kummipojalle kaksi pipoa (molemmissa kuvissa päällimmäinen), kun edelliset ovat kuulemma jääneet pieniksi. Toivottavasti ne sattuivat oikean kokoisiksi, töihin menneet kun jäivät aavistuksen pieniksi. Onneksi siellä kuitenkin on monen kokoisia käyttäjiä, menkööt nuo sitten pienimmille.


Buzzausta.

Olen ollut jo pidemmän aikaa mukana Buzzadoreissa ja saanut esimerkiksi pastaa ja pastakastiketta, purukumia, hammastahnaa yms. kokeiltavaksi. Firman idea on siis se, että he lähettävät buzzadoreilleen kokeiltavaksi jotain tuotetta, ja nämä taas kertovat ystävilleen ja tutuilleen tuotteista ja antavat heille näytteitä.  Suusta suuhun mainostusta siis.Kampanjan jälkeen buzzador antaa vielä palautetta tuotteesta netin kautta kehittämistä varten. (lue enemmän www.buzzador.com)

Tällä kertaa sain laatikollisen Surf-pyykinperuainetta, jota olenkin siten jakanut kaikille meillä käyville mukaan. Itselleni sain ison pullollisen Sunshine Lemons & Bergamont -tuoksulla varustettua pesuainetta ja muille jaettavissa pienissä pusseissa oli Tropical Flowers & Ylang Ylang -tuoksua. Olen aina melko skeptinen hajusteita sisältäviä pesuaineita kohtaan, mutta tuo Tropical Flowers tuoksui mielestäni jopa hyvälle (normaalisti en pidä mistään hajuista pesuaineissa!).

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Nam!


Ihana kesäherkku! Rapeaksi paistetut kuoret, välissä omatekoinen jauhelihapihvi, ananasrengas, tomaattia, cheddaria, salaattia, ketsuppia ja hampurilais majoneesia. Ja kaikki tietysti omassa grillissä grillattuna. Maistuu!
Kirjoitusinto on jo ilmeisesti kesälomalla, mutta jotain aikaansaannoksia on sentään esitellä.

Kummityttö oli hoidossa yhden päivän ja pitihän sitä jotakin tehdä. Mekon tein jo etukäteen, kun halusin kokeilla kuminauhaa alalankana. Eikä se ollut yhtään hankalaa! Ainut oli, että arvioin rypytyksen tiukkuuden hieman väärin ja mekko jäi odottelemaan pienempää käyttäjää. Mahtui siis päälle, mutta oli varmasti kiristävä päällä. Rypytys on kuitenkin kivan näköinen ja aion kokeilla sitä johonkin muuhunkin! Mekko on tehty suorakulmion muotoisesta kangaspalasta, ykskertaisuus siis huipussaan!

Housut surautin tytön nukkuessa päikkäreitä kun sain innostuksen isosiskon housuista. Otin vähän kokoa toisista housuista ja loput sovelsin ommellessa. Kivat ja rennot housuista tuli, tytön kotiväkikin tykkäsi kovasti :) Lahkeeseen ompelin kaksi tähteä koristeeksi.

(Kuva on huono, mutta siihen on tyytyminen kun mekkoa en jaksa lähteä kuvaamaan ilman mallia ja housut jatkoivat matkaa omistajansa kanssa.)