keskiviikko 27. tammikuuta 2010

Hiljaista on. Ei jaksaisi mitään ja pakollisten asioiden jälkeen ei aikaa juuri riitä kun nukkumiselle. Niinhän sitä käy jos tarvitsee unta vähintään 12 tuntia ja silti on väsynyt. Olen niin kateellinen ihmisille, joille riittää vähempi uni!




 Innostuin skräppäämisestä, kun löysin alennuksesta aihetta käsittelevän kirjan. En ole jaksanut sitäkään kokeilla tätä yksinkertaista korttia enempää, mutta kunhan viikonloppuna pääsen Helsinkiin askartelukauppaan kiertämään, niin eiköhän innostus taas löydy. Tein siis kortin kummitytön isosiskolle ja tuntui tuo tykkäävän, se kai tässä on tärkeintä. Ja tietysti se, että itsestäni oli ihanaa pitkästä aikaa laittaa musiikkia soimaan ja alkaa näpertämään jotain pientä täysin uppoutuneena omiin ajatuksiin. Ihanaa rentoutumista ettenkö sanoisi!

Lisäksi aikaa on uponnut vaihteeksi remontoimiseen. Juuri kun saatiin siivottua edelliset sotkut, tuli isäni auttamaan keittiön sokkeleiden laitossa ja sirkkeli hurisi ... levittäen purua aivan joka nurkkaan! Mutta nyt keittiö alkaa vihdoin olla valmis, vielä maalia vähän sinne tänne ja se on siinä. Viikonloppuna saatiin laitettua olohuoneeseen lähes kaikki tapetitkin, joten yläkerta alkaa vihdoin näyttää hyvältä! Laitan ehkä myöhemmin kuvia ennen ja jälkeen tilanteesta, mikäli saan joskus aikaiseksi laiskotukseltani. Mutta on se vaan ihanaa katsoa reilu kuukausi sitten otettuja kuvia ja todeta että on sittenkin edistytty hurjasti!

lauantai 2. tammikuuta 2010

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Nyt on vuokra-asunto luovutettu pois ja alettu totutella omaan. Kaaos on vielä täydellinen ja remonttia on vielä jäljellä, mutta tämä on oma :) Nyt jo tuntuu, kun ajelee keskustasta tännepäin, että kotiin ollaan tulossa. Ihana tuo tunne. Ompeluinnostus olisi valtava, mutta tavarat on vielä liian sekaisin ompelun aloittamiseen. Täytynee huomenna olla reipas, että saa koottua ompelupöydän paikoilleen ja pääsee suristelemaan.

Olen lueskellut muiden blogeja, ja niihin on kirjoiteltu viime vuodelta kohokohdat. Juttelin tänään yllättäin netissä opiskelukaverini kanssa pitkästä aikaa. Kun hän kysyi mitä kuuluu, vastasin tuttuun tapaa "ei kummempaa". Tajusin kuitenkin siinä viimeisen vuoden asioita kertoessani, että minähän valehtelin räikeästi päin naamaa! Vuosi 2009 toi minulle tullessaan:

- Kesäloman. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni työttömänä työnhakijana. En tosin edes etsinyt töitä, sillä halusin nauttia vapaasta kesästä rankan vuoden jälkeen. Olo oli kuin ala-asteella, minulla oli aikaa tehdä mitä halusin, vaikka loma tuntuikin katoavan kuin siivillä.
- Ompelukärpäsen pureman monen vuoden tauon jälkeen.
- Vakituisen toimen.
- Ensimmäisen kummilapsen. Ja heti perään myös toisen. Ja muutenkin pikkuisia tuntui syntyvän vähän joka puolelle.
- Oman asunnon. Kauan olen rivitalossa asumisesta haaveillut ja nyt haave on toteutunut, vieläpä oman asunnon muodossa.
- Ja kun tarpeeksi kärsivällisesti jaksoi odottaa, yksi viime vuosien hartaimmista toiveista toteutui myös. Sain jouluna vihdoin myös lupauksen avioliitosta ja kihlauduimme rakkaan avokkini kanssa <3
- Portaan lähemmäs aikuisuutta henkisesti. Tajusin, että ihminen joka on saanut kokea kaiken tuon, on väkisin jo harpannut lähemmäs aikuisuutta. Täysin aikuiseksi en halua koskaan kasvaa (sisäistä lastani en halua suinkaan tukahduttaa täysin), mutta on mukava huomata saavuttaneensa asioita, joita on pitänyt aikuisuuden merkkinä.

Kaiken tuon jälkeen tajusin tänään, että minä voin rehellisesti sanoa että olen onnellinen :) Tietysti on paljon haaveita saavuttamatta, mutta ilman niitä elämä olisi tylsää. Edellinen vuosi on tuonut niin paljon hyvää, että kuljen uuteenkin luottavaisin mielin. Tiipin sanoja lainatakseni: "Vau, minä elän!" :)

lauantai 19. joulukuuta 2009

Joulustressi?

Nauran ihmisten joulustressille! Miten se voi olla niin kamalaa jos jokaista laatikkoa ei ole koluttu läpi ja hyllyjen päällisiä ei ole pyyhitty? En ole koskaan ollut kova joulusiivouksen tekijä, mutta tämän kertainen vie kyllä voiton kaikesta. Huusholli on vielä yksi iso rakennustyömää ja tavarat on suurimmalta osin vielä vuokra-asunnossa. Tänään saatiin onneksi paljon tehtyä, keittiö alkaa olla viimeistelyä vaille valmis (tosin eiköhän noihinkin viimeistelyihin aikaa kulune ihan reilusti). Tänään kuitenkin jo kannoin ensimmäiset astiat kaappeihin, mikroruuan aika on kohta ohi! Lattia on vielä laittamatta ja toivon hartaasti että se saataisiin huomenna ainakin alulle, koska joulu tulla jolkottaa melkoista vauhtia. Ja aattona olisi kiva jos olisi vähän muutakin tavaraa kuin kasa kyprokkia ja laminaattia...

Älkää siis ihmiset stressatko vaan nauttikaa joulun rauhasta! Jos on sotkuista, sammutetaan valot ja nautitaan kynttilän valosta, tunnelma syntyy samantien ja liatkin peittyy kerralla :) OIKEIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA JOULUA KAIKILLE! (:>*

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Missä asuu rauhallinen joulun odotus?
...No, ei ainakaan meillä!

Huomenna on THE päivä, jolloin saamme avaimet käteen ja hallinta uudesta asunnostamme siirtyy meille. Täällä on täysi kaaos päällä. Kaikki tavarat on hujan hajan ja pahvilaatikoita lojuu joka puolella. Mitään tavaroista ei kuitenkaan ole vielä edes aloitettu pakkaamaan. Lisäksi joulu puskee päälle ja senkin valmistelu on täysin kesken. Saattaa olla että joulu ei tänä vuonna meille tulekaan, kun minä en sitä ehdi tekemään! Toivottavasti remontit edes on pääpiirteittäin tehty aattoon mennessä, maataan sitten vaikka laatikoiden keskellä jos ei muuta. Ja joulusauna lämpiää ainakin!

Tuntuu että viime aikoina en ole saanut mitään aikaiseksi, mutta ajattelin nyt ne vähät tulokset esitellä. Kaksi resorivyötäröistä hametta lähti jo maailmalle odottamaan pukkia, mutta niistä en kuvaa ehtinyt näpsäistä.

Tässä kuitenkin kummipojalle valmistuneet lämmikkeet, jotka on tehty yhteistyönä äitini kanssa. Meillä on nimittäin tehty diili: äitini neuloo lapasia ja pipoja ja minä niihin huovutan neulahuovutuksella koristeet. Lapasiakin on pussillinen odottamassa koristeita, mutta saas nähdä missä vaiheessa ehdin ne koristella... Kiireellä tuntuu olevan lamauttava vaikutus, en saa enää mitään aikaan! Toukkiin olen saanut idean kesällä jostain blogista, mutta en nyt enää löytänyt alkuperäistä lähdettä. Jos tunnistat siis toukan omaksesi, ilmoita niin laitan mielelläni linkin idean luojan sivulle!




Töissä joulu painaa päälle vielä varmemmin kuin kotona, ja lapsille oli väsättävä joulukalenterin pussukoihin täytettä. Tänä(kin) vuonna pusseista löytyy jokaiselle oma heijastin. Onneksi tänä vuonna lapsia on vain 13, se tarkoittaa 8 heijastinta vähemmän kuin viime vuonna!




Joulukortitkin päätin tänä vuonna väsätä itse. En ole vielä laskenut monta niitä täytyisi lähettää, mutta nämä saavat riittää! Osoitteet pitäisi vielä tänään kirjoittaa, niin saisi nekin pois muuton alta.



 

Lahjoja olen ehtinyt jo muutaman paketoida. Mielestäni niistä tuli kivat voimapaperin ja leveän nauhan avulla :)



Kuvat on kamalia, mutta talvella valo ei vaan riitä ja uusi kamerakin on toivelistan kärjessä.



Hiljenen varmasti vielä entisestäänkin huomisen jälkeen, sillä nettiliittymä tästä asunnosta on jo suljettu kuun vaihteesta lähtien, mutta uutta ei ole tiedossa. Lisäksi remontti vie varmasti kaiken vapaa-ajan. Eli lähden
REMONTTIVAPAALLE
ja palailen mahdollisesti vasta joulun jälkeen.

Hyvää joulun odotusta kaikille, muistakaa että tontut liikkuu jo!
*< :)

maanantai 19. lokakuuta 2009

Tässähän pitää alkaa ahkeroida.

Huomasin, että joulu on luvattoman lähellä, ja koska meillä lauantaina meni tarjous asunnosta läpi, pääsemme muuttamaan jo ennen joulua ensimmäiseen omaan asuntoomme. Asunnossa riittää remonttia, joten nyt on tehtailtava joululahjat valmiiksi kiireen vilkaan, vielä kun niihin on mahdollisuus.



Tässä on kummitytölle joululahjaksi valmistunut fleece-puku. Tai no, vetoketju hupparista vielä puuttuu kun ei omista kätköistä löytynyt sopivaa. Hupparin ohje on Ottobresta 1/2006 (koko 74cm) ja housut SK:n  1/2008 (koko myöskin 74cm). Kovin on ison näköiset, mutta mielummin iso kuin pieni! Kangas on Jyskistä ostettua fleece-huopaa, suosittelen lämpimästi. Koko huopa maksoi 4e ja on kooltaan 130cm*170cm (Nyt on tarjouksessa myös hieman isompia huopia samalla hinnalla, tietää siis lisää värivalikoimaa. Tänään tarttui mukaan tummanpunainenkin huopa :)). Itse fleece on ihanan pehmeää, mutta kuitenkin ohutta, eli sopii täydellisesti vauvan vaatteisiin. Ja varmasti on halvempaa kun kangaskaupasta!

 

Meidän uusi kauppakassi taisi aikaisemmin jäädä esittelemättä, vaikka tarkoitus oli. Tein siis tämänkin kassin muovipussin kaavoilla ja tällä kertaa kangas löytyi vanhasta hameesta. Kuvan leikkasin vanhasta t-paidasta, joka oli käyttöön liian lyhyt. Kuvassa tykäistyin aikoinaan kovasti tuohon ideaan, siitä kun ei heti huomaa että mainostaa PMMP:tä. Tykkään siitä edelleen, joten tein meille ihka aidon PMMP-kauppakassin. Kovasti on ollut käytössä ja mieskin kehtaa kantaa tuota (toisin kuin kesällä ostamaani Finlayssonin pinkkiä kolibri kassia). Lisäksi kassi nielee paljon ostoksia ja ei hierrä käsiä täytenäkään.


Tässä vielä kuva lähempää. Tunnistatko kumpi on kumpi? :)

lauantai 17. lokakuuta 2009

Tässäkö se sitten on?

Tehtiin tänään tarjous yhdestä asunnosta ja omistaja tuli odotettua enemmän vastaan. Taitaa olla meidän asunto :) Pitää vielä vähän tarkistella sitä, millä hinnalla se lopullisesti lähtee, mutta taitaapa lähteä joka tapauksessa. Päästään sitten joulukuun alussa remonttihommiin!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009




Tässä viikonlopun aikaansaannoksia, oli muuten hyviä! Ei ihan vetänyt vertoja mummon piirakoille, mutta ei jääny kyllä tuosta kasasta pakastettavaks. Ohje on otettu ruissihtijauhopussin kyljestä ja vähän muokkailtu oman muistin mukaan. Kuori oli vähän liian rapea ja puurossa oli varmasti liian vähän suolaa ja voita verrattuna mummon piirakoihin, mutta vielähän miulla on aikaa harjotella ennen kun mummoksi tuun.

Ompelupuoli on nukkunut. Eilen alotin tekemään kummitytölle fleece-hupparia (Jyskin huovasta, joka oli tarjouksessa ja iiihanan pehmeetä!), mut koska oon nyt asuntoasioissa ollu melkosen meneväinen, niin tuntuu ettei aikaa yksinkertasesti iltasin ole.
Lisäks oon askarrellu töihin laulukortteja lorupussiin aina kun vaan oon jaksanu, ni siinäpä se on ollukin. Niistä kuvia myöhemmin, kunhan saan niitä väkerrettyä lisää.

Tänään käytiin kattomassa yhtä asuntoa jo toistamiseen, ja ilmenipä että se on äitini serkun ja hänen perheensä nykyinen koti. Harmi kun ei aikasemmin tullu ilmi, aiotaan kyllä tarjous tehä ja ilman välittäjää hintaa ois voinu tiputtaa enemmin. Lisäks mahdollisten muiden ostajien aiheuttama stressi olis jääny pois. Mut pidetään peukut pystyssä ettei kukaan muu kerkeä ennen meitä, vaan myö saadaan siitä oma pesä joskus rakentaa :)