Sammakkomaista

Kiitos töihinpaluun, olen sairastellut parin kuukauden aikana enemmän kuin koko kotonaoloni aikana yhteensä. Koska veto on ollut pois, ei ompelemaan ole jaksanut nousta, mutta eihän sitä nyt ihan toimettomnana sentään äiti-ihminen osaa olla. Niinpä tartuin virkkuukoukkuun ja virkkasin kaapista löytyneistä jämälangoista ihastuttavalle kummipojalle osaksi ristiäislahjaa sammakon. Ohjeen löysin netistä (voin kaivella osoitteen jos joku haluaa, nyt en jaksa).

Askartelinpa jopa kortinkin kun kulutin lasten kanssa toipilaspäivää askarrellen. Ihanaa huomata että lasten kanssa voi nykyään tehdä jo vaikka mitä! Yksi päivä juuri ihmettelin kun lapset piirsivät ja värittivät värityskuvia pitkälti yli toista tuntia ihan ilman tappeluita. Noh, myönnettäkööt että ihan ei jokapäiväistä herkkua tämä vielä ole, mutta suunta on ehdottomasti hyvä!

Syksyn vaatepulaan

Kelit kylmenivät ja oli pakko alkaa hommiin. Pienellä avustuksella (lue: vihjailulla) lapset saivat valita kankaat omiin pipoihinsa. Kaupan päälle vielä tuubihuivit ja siinä se. Ja kylläpä tuli muuten tykätyt! Meillä ei lähdetä mihinkään ilman näitä ja kaiken huippuna pojan setti toimi eilen jopa rakkaan uninallen korvikkeena kun nalle unohtui kotiin!

Nyt muuten saattaa hieman harmittaa, sillä tapani mukaan saksin pipot summissa enkä kaavoja piirrellyt. Vihaan pipojen ompelua ja monien yritysten jälkeen olen joutunut aina pettymään kun koskaan en tahdo onnistua oikeanmallista saamaan aikaisiksi. Mutta! Nyt sen tein, ja vieläpä kaksin kappalein! Lapsilla on vihdoin juuri oikean kokoiset ja malliset pipot ainakin tämän syksyn.

Itsellekin ompelin samanmoisen setin. Kiire oli kuitenkin kova ja kuva jäi nappaamatta. Samaa perushuttua nekin, pipo ja kaksi tuubihuivia. Kaksi siksi, että toinen on saman mallinen kuin lapsillakin ja mahtuu siten kivasti korkeammankin kauluksen alle ja toinen ns.kaupunkiversio kolmesti kaulan ympäri kiepautettavana (alla kuva pojan kaulassa).

 

Pöllöhupparia poika kävi nykimässä jo moneen otteeseen keskeneräisten pinosta. Vihdoin laiska äiti sai helmankäänteenkin ommeltua ja poika sai hupparin käyttöönsä. Jonkin ihme mokan tein kankaita leikellessäni ja kaula-aukosta tuli melko iso, mutta eipä tuo menoa tuntunut haittaavan.

Raitahousut tein Saimien kaavalla mutta korvasin vyötärökuminauhan resorilla ja pidensin+kavensin lahjeresoreita reilusti. Kasvunvaraa on vaikka suurempaankin kasvupyärhdykseen, mutta pitkien resoreiden avulla housut kestävät hyvin pois jalan alta ja on siis jo nyt kovassa käytössä. Toki jos ylimääräinen pituus haittaa, resorit on mahdollista myös kääntää kaksinkerroin.

Peruspaita tähdistä. Kanttauksen tein Mutturallan ohjeilla hieman erilailla kuin normaalisti, mutta unohdin tietysti kuvata sen. Täältä voit kuitenkin käydä kurkkaamassa alkuperäisen ohjeen (päärynä paita). Mielestäni tosi kivaa vaihtelua ainaiseen kanttaamiseen, tulen varmasti jatkossakin käyttämään samaa tapaa.

Tyttö valitsi kankaan kaapista ja totesi että tästä tulee hänelle mekko. Mitäpä siihen pystyy äiti muuta vastaamaan kuin että tulossa on? Ei sillä, mekkoa tästä oli suunniteltukin ja sen takia pituuttakin onneksi oli kankaalla riittävästi.

 Kaava on tuttuun tapaan suloinen sekamelska, Hoopsista lähdin liikkeelle ja jäljelle jäi lopulta hihan pyöriöt ja rypytykset. Lopputulos sisältää jälleen kerran sen kuuluisan kasvunvaran, mutta onneksi lapset tuppaavat kaikki kasvamaan, eli ennemmin tai myöhemmin mekko on varmasti käyttäjälleen sopiva.

Loppuun vielä poseeraus jonka saan joka kerta pyytäessäni lapsia malleiksi. Sen siitä saa kun kerran erehtyi pyytämään halia kuvausten lomassa ;)

Rotinat

 Käytiin lasten kanssa nuuhkimassa vauvantuoksua alkusyksystä ja pitihän sitä jotain viemisiäkin keksiä. Ja koska ilman omatekoisia lahjuksia ei toisen ompeluharrastajan tulokasta voi tietenkään lähteä ihailemaan, oli laitettava koneisiin vauhtia.

 Housuista tuli söpöt jo kokonsa vuoksi ja hyvä niin, sillä mitään kikkailuja niihin en tehnyt. Bodyn kanttaukset ja nepparit vastustivat kovasti ja mietinkin ilkeänkö koko tekelettä edes viedä mukanani. Aika oli kuitenkin hyvin rajallinen joten totesin että bodyn on kelvattava jos en tahdo kiepata mennessäni h&m:n rekkien kautta.

Erityisen paljon jäi häiritsemään nuo nepparit, sillä pienet rangasnepit olisi olleet huomattavasti keveämmän näköiset. Lukuisien yritysten jälkeen oli kuitenkin luovuttava niistä kun ne toinen toisensa perään irtoilivat juuri kun olin saanut ne paikoilleen laitettua. Mutta hei, kiinnitetään puutteiden sijaan huomiota kohdistukseen! Jokin sentään onnistui, nappirivistön katkaisema pingviini on sentään kohdallaan :) 

Ja eipä unohdeta nougatpullia jotka edellisenä iltana yhdessä lasten kanssa (!!) työpäivän jälkeen pyöräytin, hyvä ruoka, parempi mieli - eikö vaan? ;)

Arki ja terapiaompelua

Arki astui meille kun äiti pakkasi laukkunsa ja lasten päiväkotireput ja suuntasi kohti työpaikkaa yli 2,5 vuoden kotonaolon jälkeen.

 Melkoista rytinää on ollut ja kaiken kiukun, ikävän ja väsymyksen keskellä ompelut ovat jääneet jos nyt ei kokonaan niin ainakin hyvin vähälle. Yhtenä iltana pikkukakkosen ohessa ompelin kuitenkin tarveompeluna neljä yökkäriä ei niin mieluisista kankaista.

Todellisia terapiaompeluita olivatkin, sillä yhteenkään näistä en käyttänyt ompelukonetta laisinkaan vaan surautin kaiken saumurilla. Rakastuin täysin ajatukseen valmiista vaatteista pelkällä saumurilla ilman oikean väristen lankojen kanssa puljaamista ja aion jatkossakin ommella ainakin yökkäreitä samalla tyylillä, ehkä jopa päivävaatteitakin joskus!

 

Tykkään lopputuloksesta, samoin lapset! Näitä tulee ehdottomasti lisää, helppoa, nopeaa ja kaupan päälle vielä saa vajutettua epämieluisien kankaiden pinoa (kuka niitäkin tänne hankkii?!).

Vauvalahja

 Miehen sisko kysyi jo hyvissä ajoin josko voisin ommella hänen tulevalle kummitytölleen jotain rotinoita. Lupasin.

 Ompeluprojekti aloitettiin jo ennen tytön syntymää kun varmuutta sukupuolesta ei ollut. Miehen sisko sitten valitsi limen tähtikankaan ja juuri kun ehdin palat leikata, kuulin että tyttö oli syntynyt. Vetoketjuksi olin jo ostanut valkoisen, mutta vaihdoin suunnitelmia lennosta koska haalari oli minusta liian poikamainen ja kipaisin ostamaan uuden pinkin vetoketjun. En tiedä tuoreista vanhemmista mitään, mutta kyllä minä tämän olisin omalle tyttärelleni voinut pukea.

Haalarin malli on ottobresta (koko 68cm) ja vuoritukseen katsoin mallia Kaavoista Viis -blogin mahtavasta ohjeesta. Kiitos vaan Hannalle selkeästä ohjeesta! :) Kyllähän minä noita vuorillisia haalareita olen ennenkin ommellut, mutta monilta aivojen nyrjähdyksiltä selvisin kun ei tarvinnut vanhoja muistijälkiä kaivella esiin hyvän ohjeen myötä.

Koska on kesä!

Peruspertsaa, sitä niin tylsää mutta tarpeellista!

Tästä tykkään, samoin tyttö. Luulin että kangas on liian hempeä meille, mutta väärässä olin. Pelkäsin myös yöpukufiilistä, mutta joko olin siinäkin väärässä tai olen hyvin pystynyt unohtamaan sen. Runsas kuosi joten mallina pelkää t-paita pidennetyllä ja levennetyllä helmalla.

Jämäpaloja yhdistelemällä syntyi t-paita akuuttiin paitapulaan.

Tähän jossain aiemmassa postauksessa jo viittasinkin. Peruspaitaan tereet ryhtiä tuomaan.

Lisää helpotusta paitapulaan bambeilla ja työkaluilla. Viimeiseksi mainittuun ostin muuten Tyyne-Esteristä kankaan, kannattaa käydä kurkkaamassa jos Lappeenrannassa liikkuu! Myös niiden jotka eivät itse ompele, sillä toinen toistaan ihanempia valmiita vaatteitakin sieltä saa ostettua :)

Keväällä tarvittiin pipot. Ja sittemmin huomattiin ettei ne jääneet kesälläkään helteiden viiman purressa käyttämättä. Tarkoitukseen tilasin pandoja, sillä kyllä nuo vaan ovat suloisia! Tytöllä vuorina punaiset tähdet, pojalla limet. Jätin ne hieman näkyviin ilmettä tuomaan.

Ja koska pipoista jäi yli, tein paidan. Valkopohjainen kangas kaksivuotiaalla, loistovalinta... (ja loisto kuva, paita tuntuu viihtyvän likapyykkikorissa joten sen kuvaaminen on mahdotonta silloin kun sen muistan, tämä löytyi reissukuvien seasta)

Pitkästä aikaa SaVaWay (x2)!

Pitkään aikaan en ole veivaillut, mutta nyt jokunen viikko sitten tilaisuuden tullen klikkailin yllätyspaketin. Mietin huolella ettei perjantaina ole mitään ja painoin tilaa. Noh, vähän on kotiäidin päähän luottaminen, sillä seuraavana päivänä muistin meille tulevan vieraita perjantai-iltana!

Vähän jouduin siis varastamaan, mutta aikarajojen sisällä (ja parin kaksvivuotiaan avustuksella) sain kuin sainkin jotain valmista.

Paketin avatessani vastaan tuli ensin epätoivo: mitä ihmettä ompelen meille mielestäni aivan liian retrosta kankaasta? Vaikkei kangas iskenytkään, sain mielestäni ihan kiva lopputuloksen aikaan ja uskon että mekkoa tulee tytöllä käyteyttyä paljonkin kesäisten ilmojen saapuessa.

Reilu viikko sitten ylläripaketti tilattiin Ikasyrilta ja koska kyseisestä kaupasta kovasti tykkään, en voinut vastustaa kiusausta tälläkään kertaa. Perjantain koittaessa paketista paljastui Neiti Tomera -jerseytä.

Kangas ei moneen tuntiin hiiskunut minulle mitään, vaikka yleensä kankaat huutavat käyttötarkoitustaan kovaan ääneen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tekemään neidille hupparin, sillä halusin yrittää tehdä jotain muuta kuin yöpuvun (mikä tuosta värimaailmasta minulle tuli mieleen).

Ompeluvaiheessa kaikki meni pieleen. Luovutin siinä vaiheessa kun tajusin käyttäneeni hupparissa vääränlaista vetoketjua ja jätin koko tekeleen odottamaan uutta intoa (ja vetoketjua). Ensimmäistä ei koskaan tullut, mutta pakotin kuitenkin itseni ompelemaan hupparin loppuun. 

 Periaatteessa se on kai ihan ok ja saattaa tulla myös käyttöön ainakin kun kaikki muut hupparit ovat pesussa, mutta ompelujälki on aivan karmeaa katsottavaa. Ja tiedättehän, jos joku tökkii se tökkii loppuun saakka. Niin myös tämä.

Tulipa kokeiltua sitten myös tällainen savaway kun työ ei valmistunut määräajassa. Onnittelen silti itseäni siitä että ylipäätään sain tämän tehtyä loppuun suuresta vastustelusta huolimatta!