Kevät tulee!

Tai no, kesää tämä setti kyllä saa odottaa. Kun näin kankaat, tiesin heti mitä niistä tulee.

MailExspress -tunikan koot alkavat harmillisesti vasta 86cm:stä, joten tirppanalle kaavaa oli pienennettävä kun visiostaan ei voi luopua. Tiesin jo leikkaamista ennen, että suurihan tästä tulee, mutta onhan kesäänkin vielä aikaa! Sitäpaitsi elokuussa on usein vielä lämmin, joten neiti ehtii kasvaa vielä monen monta kuukautta. Siksakista vielä legginssit ja setti on valmis.

Kokeilin näitä neitille päälle ja yllättävän kivasti menevät jo nyt. Isoja ne ovat, mutta housuihin tein käännettävät lahkeet ja tunika nyt voi olla löysäkin, meneepähän pidempään. Omasta mielestäni aika kivat ja raikkaat tuli! :)

Tämä lintu lensi toivottamaan syntymäpäiväonnea ystävälle, kaveri lensi maailmalle sellaisella kiireellä ettei kuvaankaan ehtinyt. Samoin kun tämän kortin mukana matkaan lähtenyt patalappu. (Mutta tiedän vastaanottajan lukevan, joten kun seuraavaksi kuvailet omia käsitöitäsi, kuvaapa siinä sivussa patalappukin niin saan sen tänne itselle muistiin ;) ) Ei sillä että se niin hieno olisi ollut, mutta onpahan jälkikäteen mahdollista seurailla mitä kaikkea on tullut tehtyä :)

Nyt sormia jo polttelee smartpost koodi, jolla saan hakea IKASYRin ihanat velourit laatikosta ja aloittaa lasten keväthaalareiden ompelun. Tänään valmistui koeversio (!!!) haalarista, mutta siitä myöhemmin lisää.

Itsellekin jotain

 Välillä on kiva ommella itsellekin.  Kankaan ostin jo syksyllä ja alusta saakka tiesin että siitä tulee minulle itselleni ihan peruspaita. Kaavaa vaan ei meinannut löytyä.

Tämän ompelin Jokatyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavalla ja kiva tuli. Harmittaa vaan kun en muistanut ottaa huomioon kankaan koostumusta. Minun saumurin neulat nimittäin rei'ittää puuvillatrikoon niin, että tämäkin paita on ensimmäisen käytön jälkeen jo lähes käyttökelvoton. Voi olla että kokeilen vielä ommella ompelukoneella sauman vierestä uuden ompeleen, josko siinä ongelma ei olisi yhtä paha. Tykkään nimittäin paidan väristä kovasti ja haluaisin tätä käyttää uudemmankin kerran!

Tästä kuvasta puolestaan ei kovin hyvin selvää saa, mutta kyseessä on kaavan testaukseen tehty huppari. Pohjana siis sama kaava kun yllä, saman kirjan hupun kanssa. Malli on erittäin kiva ja seuraavat kankaat jo odottavat leikkelijäänsä!

Mustikoita talvella

Ompelin lasten pari kuukautta nuoremmalle serkulle Ottobren mustikkahaalarit tämän äidin toiveesta. Kankaan tosin valitsin itse (lue: valitsin kaapista sen mitä oli tarpeeksi) ja jo palat leikattuani päätinkin sopivan vetoketjun puuttuessa, että haalariin tulee nepparit. Työssä kaikki vastusti ja inspiraatiokin katosi, mutta vihdoin tuli valmista. Ja mikä parasta, ennen kuin saaja ehti kasvaa yli tuosta koosta! (Ja juuh, anteeksi laiskuuteni, kuva on taas puhelimella otettu ja värit eivät ole sinnepäinkään. Haalari on oikeasti ommeltu tummanharmaa-keltaisesta raitajoustiksesta, resorit on mustat)

Koska haalari näytti valtavalle, oli sitä pakko kokeilla omalle pojalle. Ja kyllä, äidin pojasta on tullut niin iso ettei ompelus ollut senttiäkään liian iso! Itse en koskaan oikein ole näille haalareille syttynyt, mutta tämä oli niin kivan näköinen poikasen päällä, että mielessä jo kävi hänellekin vastaavan ompeleminen.

Lasten valtakunta

Lupasin joskus kauan sitten laittaa kuvia lastenhuoneesta, kunhan se muokkautuu valmiimmaksi. Valmista ei ole tullut, mutta leikit siellä tuntuvat maistuvan silti. Päätin laittaa pari (huonolaatuista kännykällä räppäistyä) kuvaa nyt kun vihdoin tänään alhaalla ollessani lupaukseni muistin.

Parin säkkituolissa huonosti nukutun yön jälkeen lastenhuoneeseen muutti mummolasta vanha hetekka. Sitä onkin tarvittu useampana yönä kun joku/jotkut pienen pienet rääkyläiset ovat tarvinneet äitiä kellon ympäri. Aina ei tosin hetekkakaan ole tarpeeksi lähellä ja olenpa joskus nukkunut paljaalla lattiallakin pinnasängyn vieressä kun ilmeisesti tieto äidin epämukavasta olosta on auttanut pieniä ihmeitäni nukkumaan. Vaikka tuo sänky on tehnyt lastenhuoneesta kovin ahtaan, on se korvannut tilan puutteen parempien yöunien lisäksi myös satunnaisten päiväunien avulla. Ja vaikka ikkunan alla on kova veto ja äidin niskat ovat näin ollen vielä normaaliakin huonommassa kunnossa, ei tuosta luovuta vielä hetkeen.

Tytön sängyn päällä on enoni vaimon työkaverin (selkeää, eikö!) maalaamat taulut, joista ensimmäisen sain itse rippilahjaksi. Sain päähäni kysyä taululle kaveria, ja niin saimme prinsessan viereen prinssinkin. Näistä tykkään kovasti, vaikka yleensä rakastankin kirkkaita ja selkeitä värejä. Kuvat ovat luokattoman huonot ja ei todellakaan tuo esiin taulujen kauneutta.

 Pojan sängyn yllä ei vielä ole mitään, mutta ehkä vielä joskus. Kuvan laidassa näkyvän lipaston päälle olen pyytänyt isääni rakentamaan lokerikkohyllyn jota luultavasti esittelen myöhemmin. Lipaston sisällä säilytetään lasten vaatteet ja jos en vielä ole maininnut, tuo nielee sisäänsä mielettömän määrän vaatteita ja tavaraa!

Tuo kuvan yläreunassa näkyvä joutsen on muuten minun tekemäni ja sen saa lentämään narusta vetämällä. Olen sen tehnyt opiskeluun kuuluvalla puutyökurssilla ja muistin onneksi ottaa sen käyttöön ajoissa. Kun tuohon kyllästyn, minulla on vielä jemmassa oma vanha Dumpo-norsuni, joka toimii samalla tavalla ja jonka voin vaihtaa joutsenen tilalle niin halutessani.

 

Sillä aikaa kun äiti kuvailee huoneen toista päätä, arki näyttää selän takana tällaiselle. Ja oikeastihan tässä on vain puoli totuutta, sillä tyttö oli kuvan ottohetkellä yökylässä mummolassa ja tuhoajia oli normaalin kahden sijaan vain yksi (lisäksi olin jo kerran ehtinyt siivota nuo lelut nätisti laatikkoon ja kirjahyllyyn...).

Tässä vielä vaatehuoneen ovea koristava kirahvi, jonka äitini oli jostain ostanut muutamalla eurolla. Eihän tuo välttämättä sisustuksen väreihin käy, mutta eipä tuo huone nyt muutenkaan niin viimeisen päälle ole ja lapset tykkäävät tuota katsella ja taputella. Eihän tuo huone minua varten ole, vaan lapsia!

Kärpänen?

Nimittäin ompelukärpänen. Se puri minua viime viikolla pitkästä aikaa ja jotain tuli valmiiksikin. Lupasin tehdä housut naapurin laihalle pojalle vastineeksi pussillisesta heidän lasten vanhoja vaatteita. Nämä on tehty 62cm leveydellä ja 86cm pituudella. Vieläkin resori olsii vyötäröllä saanut olla pienempi, joten yhtään en ihmettele ettei kaupasta meinaa löytyä sopivia housuja vaan on turvauduttava henkseleihin.

Omakin poika sai äidin pitkään himoitsemat keltaiset housut. Kaavana sama kuin edellisissäkin, Ottobren City Mouse, joihin lisäsin taskut ja hieman pussittavammat lahkeet.

 

Ideana oli tehdä lapsille vaatteet avoimen päiväkodin kuvausta varten, mutta ihan ei mennyt kun Strömsössä... Tytölle tein mekon samaisesta keltaisesta velourista. Koska minulla ei ollut sopivaa kaavaa, leikelin palat kaupan liivarin pohjalta. Josain meni kuitenkin vikaan, sillä koko on lähempänä vastasyntynyttä kuin tuota meidän vajaa 11kk vanhaa lasta. Kyllä se päälle meni, mutta pelkäsin joutuvani käyttämään saksia mekkoa riisuessa, joten nyt tekele odottaa päättelemättömänä jotain pikkuriikkistä tyttöä ompelupöydän kätköissä. Tai ties vaikka hamassa tulevaisuudessa tytön nukke saisi tämän kesäisen mekon yllensä.

(Kukan terälehdet ei muuten ole noin vinoon ommeltu vaan ovat irtonaiset ja siksi näyttävät kuvassa hassuille.)

Turha kai sanoa että lapsilla ei ollut näitä yllään kuvauksessa...

Haaste

Kiitos Marikalle Hirsitalon suojissa -blogista tämän haasteen jakamisesta. Katsotaan mitä vastauksia keksin, joutuu ehkä jo miettimään tovin!

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?

Apua, ekaanko tämä jo heti karahti? Ideoita on vaikka muille jakaa, mutta että kunnianhimoisin? Tällä hetkellä haaveilen takkien tekemisestä, sitä en koskaan aiemmin ole yrittänyt.

2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?

Äh, ei kai mikään niistä ole ollut kovin kunnianhimoinen, peruskauraa vaan. Lasten tähtihaalarit? Ei minulle muitakaan tule mieleen vaikka kai minä jotain kunnianhimoistakin olen joskus tehnyt. Noihin haalareihin olin ainakin erittäin tyytyväinen itse.

3. Jos sinulla olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, 
jääkö joskus aloittamatta, kun ei osaa päättää mitä?

Todellakin! Minun Pinterest -seinä on täynnä kaikkea ihanaa, mutta mikä ensin? 

4. Mitä käsitöitä teet mieluiten?

 Ompelen. Neulon ja virkkaan myös satunnaisesti, mutta tykkään ompelusta kun saa valmista nopeammin. Tässä asiassa minulla ei yleensä ole kärsivällisyyttä muille jaettavaksi. Kaikenlaiset pienet ja isommatkin askartelut on myös kivoja jos saa hyvän idean.


5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?

 No tavallaan. Toimin lastentarhanopettajana ja kyllä siellä käsilläkin tulee kaikenlaista tehtyä.


6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai narskuvanpuhdas säntillisyys?

Useimmiten kaaos, hyvä kun koneet mahtuvat vielä pöydälle. Kaiken täytyy olla tarvittaessa lähellä, tosin ehkä sitä joskus olisi helpompi löytää tarvitsemansa jos tavarat ja kankaat ois paikoillaan. Mutta pitäähän se pieni luova kaaos aina olla!

7. Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa 
valmiina odottamassa, mutta et ole 
koskaan siitä tehnyt mitään? Kauanko olet sitä säilönyt? 

Kankaita kuluu kyllä tasaiseen tahtiin mutta sisäinen hamsteri pitää huolen ettei ne pääse vähentymään. Ja on tuolla paperiaskarteluunkin tarvikkeita jonkun verran. Ja molempien joukosta löytyy sellasia joita on haudottu jo vuositolkulla tekemättä niistä kuitenkaan mitään.

8. Millaisessa mielentilassa teet käsitöitä? 
Korskuen kohti kunniakasta lopputulosta kaamealla faartilla? 
Nautiskellen ja rauhoittuen? Miten? 

Melkein missä mielentilassa vaan. Tosin nykyään suuttuneena ei enää houkuttele kone, aikaisemmin olin silloin tehokkaimmillani ;) Nykyään käsityöt on henkireikä joiden avulla saan ajatukset pois arjen pyörittämisestä ja lasten kiukuista, joten melko rentoutunut olen ainakin pois lähtiessä.
  
9. Nyt alkaa mielikuvitus loppua näiden kysymysten kanssa, 
mutta oletko sinä keksinyt joskus jonkin mielestäsi 
aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?  

Tuskinpa vaan. Muilta ideoita kopioiden taitaa minun tuotokset pitkälti syntyä.

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?

Kai se 8 olisi. Huolellisuudessa olisi monesti vielä parannettavaa, oli kyse ompelusta, neulomisesta tai mistä tahansa kädentaidosta.
 
11. Mikä on sinulle rakkain, jonkun muun tekemä, käsityö? 

Ukkini on tehnyt minulle jo vuosia sitten kaulimen, joka on muotoiltu niin että karjalanpiirakoiden pohjien kauliminen onnistuu. Vastikään sain sarjaan vielä täydennystä kun ukki sorvasi pulikan (oikeammin sain niitä kyllä kolme) samaan tarkoitukseen pyynnöstäni. Nyt ne odottaa käyttäjiään, vielä me lasten kanssakin joskus päästään piirakoiden paistoon isoukin sorvaamilla välineillä!

Ja koska kädentöiden tekeminen kulkee meillä suvussa, on näitä rakkaita käsitöitä minulla paljon muitakin!

Ja ilman kenenkään henkilökohtaista haastamista toivon lukijoiden tarttuvan tähän haasteeseen, mielenkiintoista olisi muiltakin lukea vastauksia näihin kysymyksiin :)

Sikamaista!

Pinterestissä törmäsin joskus vastaavalla tyylillä tehtyihin pehmoihin ja pitihän sitä kokeilla.

Saparo meinasi tuottaa päänvaivaa, mutta onnistui erään ihanan ihmnisen avustuksella kun apuja kyselin Saumanvara -nimisessä ryhmässä naamakirjan ihmeellisessä maailmassa.

Ja jatkoa seuraa. Joskus. Apina on leikelty ja osittain ommeltukin, inspiraatio vain katosi muiden ompelusten alle. Ja niihin tuntuukin inspiraatiota tällä hetkellä riittävän, miten ihanaa onkaan ommella ja saada aikaan välillä jopa ihan onnistuneita vaatteita ja muita hyödykkeitä (/turhakkeita)!

Mutta nyt nukkumaan niin jaksaa huomenna taas leikkoa uusia kankaita ja ehkäpä hieman kuvailla jo valmistuneitakin. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille! :)