Virkattua

Miten kuvien ottaminen, koneelle siirtäminen ja pienentäminen tuntuu jotenkin niin ylitsepääsemättömälle? Noh, nyt pari pientä virkkausta kuitenkin. Ja lupaan, että otan lähiaikoina itseäni niskasta kiinni muidenkin töiden kanssa!

 Tämä tyynynpäällinen on itseasiassa virkattu pääosin jo vuosi sitten kun lapset eivät suostuneet syntymään. Sairaalassa makoillessani siis laitoin koukun heilumaan ja sainkin työtä (josta piti tulla peitto) melkoisesti etenemään. Hiljalleen mittaa tuli lisää, mutta innostus tyssäsi kun tajusin lasten köllöttelypeiton tarpeen menneen ohi, eikä tämä vielä ollut valmis. Vähän aikaa sitten lamppu syttyi pääni päälle ja peitosta tulikin tyynynpäällinen. Koko natsasi täydellisesti sohvallamme majailleen IKEAn tyynyn päälle. Pari pistoa ja siihen jäi tämä iloisen pirteä virkkaus tuomaan väriä.

Tämä taas on se patalappu josta jo aikaisemmin mainitsin, kuvasta kiitos NaMille! :) Ohje patalappuun löytyy täältä.

Juhlintaa

Juhlaputki on päällä, eilen oli isin syntymäpäivä (jolloin tosin juhlittiin vuosikkaita), tänään vietetään yksivuotiaiden päivää ja huomenna allekirjoittanut leikkaa oman kakkupalasensa (jos sitä vielä on jäljellä silloin).

 Pojan body tehty kisuliinin kaavaa muokkaamalla, mummon vanhaa t-paitaa hyödyntäen. Tytön mekko Mekkotehtaan Matleena pienennettynä.

 Pojan rusetti on samaa kangasta mekon kanssa ja on irrotettavissa nepparilla. Voi siis vaihtaa väriä mielen mukaan.

Takaa body on rok-henkisempi, sillä käyttämässäni t-paidassa koko etukappale oli teksiä täynnä.

Hurjaa vauhtia on aika mennyt, vasta hetki sitten syntyneet vauvani kävelevät vastaan, nauraa kikattavat, höpöttävät omiaan, leikkivät ja touhuavat. Kohta meillä kai juhlitaankin jo rippijuhlia?

"There's two to wash, there's two to dry,
There's two who argue, there's two who cry.
One's in the mud having a ball,
The other holds a crayon, another marked wall.
Some days seem endless, my patience grows thin.
Why was I chosen to be a mother of twins?
The answer comes clear at the end of the day,
As I tuck them in bed and to myself I say,
There's two to kiss, there's two to hug,
And best of all, there's two to love. "

Project SaVaWay

Tässä lähtötilanne, kaksi tuntia aikaa tehdä taikoja.

 

 Taioista en tiedä, mutta lopputulos on tässä. Toivottavasti toimii, tähän aikaan illasta en ole valmis herättämään käyttäjiä vaan tyydyin viemään vain nallet kainalosta. Ja lupaan kautta kiven ja kannon, että vien nuo nallukatkin vielä takaisin ennen kun kukaan niitä huomaa kaivata :)

 

Kyseessähän on siis Saumanvara-ryhmän perjantai-illan haaste project runwayn merkeissä. Tällä kertaa aikaa oli kaksi tuntia, kangas, kaavat ja ideat sai olla valmiina, leikata sai vasta kello 21. Ja kankaan piti olla joustamaton puuvillakangas. Hyvä potku persuuksille, olen suunnitellut näitä jo varmaan puoli vuotta!

Pieni virhekin epäkohta kuvassa näkyy (kuka huomaa?), mutta tuskinpa se käyttöä haittaa. Ja kuvat on surkeita jälleen, puhelimella kun nyt vaan on paljon helpompi siirtää kuvat pikaisesti koneelle!

Miten kuvata ikiliikkujaa?

Tytöllä on liian vähän tunikoita ja pihi äiti ostamaan vaatteita vaan siksi että ne on kivoja, joten äidin on ommeltava itse.

Kaava on alunperin sama Kisuliini-bodyn kaava, millä olen useamman bodyn jo ommellut. Helmaa ja leveyttä, tereet ja pari muuta muokkausta ja tunika on valmis. Vielä ennemminkin mekko, mutta meneepähän pidempään.

Kaveriksi lipaston kätköistä kaupan legginssit, jotka sattuivat olemaan tismalleen oikeaa sävyä.

Koska lapset jo kävelee päivä päivältä enemmän, minunkin ompelukseni alkavat muuttua bodyista tunikoiksi ja paidoiksi, vihdoin kun se on mahdollista ilman jatkuvasti vilkkuvia napoja. Hihattomat bodyt on vielä tällä hetkellä käteviä alla, mutta kesää kohden ylimääräiset vaatekerrokset pikkuhiljaa riisutaan alta. 

Muistinko muuten jo sanoa, kuinka hassulta näyttää nämä kaksi kahdella jalalla tallaajaa taapertaessaan ympäri asuntoa? Ihana on myös huomata, kuinka joka päivä lapset tuntuvat oppivan jotain uutta. Yksi ilta etsittiin tuttia jokapaikasta ja lopulta se löytyi mökistä, jonne on nyt monta päivää työnnetty erimuotoisia palikoita (tiedättehän ne laatikot, joissa on reiät ja niihin pitäisi satuttaa oikean muotoiset palikat). Tutti oli ilmeisesti oikean muotoinen kun se oli sisään saatu :)

Kevät tulee!

Tai no, kesää tämä setti kyllä saa odottaa. Kun näin kankaat, tiesin heti mitä niistä tulee.

MailExspress -tunikan koot alkavat harmillisesti vasta 86cm:stä, joten tirppanalle kaavaa oli pienennettävä kun visiostaan ei voi luopua. Tiesin jo leikkaamista ennen, että suurihan tästä tulee, mutta onhan kesäänkin vielä aikaa! Sitäpaitsi elokuussa on usein vielä lämmin, joten neiti ehtii kasvaa vielä monen monta kuukautta. Siksakista vielä legginssit ja setti on valmis.

Kokeilin näitä neitille päälle ja yllättävän kivasti menevät jo nyt. Isoja ne ovat, mutta housuihin tein käännettävät lahkeet ja tunika nyt voi olla löysäkin, meneepähän pidempään. Omasta mielestäni aika kivat ja raikkaat tuli! :)

Tämä lintu lensi toivottamaan syntymäpäiväonnea ystävälle, kaveri lensi maailmalle sellaisella kiireellä ettei kuvaankaan ehtinyt. Samoin kun tämän kortin mukana matkaan lähtenyt patalappu. (Mutta tiedän vastaanottajan lukevan, joten kun seuraavaksi kuvailet omia käsitöitäsi, kuvaapa siinä sivussa patalappukin niin saan sen tänne itselle muistiin ;) ) Ei sillä että se niin hieno olisi ollut, mutta onpahan jälkikäteen mahdollista seurailla mitä kaikkea on tullut tehtyä :)

Nyt sormia jo polttelee smartpost koodi, jolla saan hakea IKASYRin ihanat velourit laatikosta ja aloittaa lasten keväthaalareiden ompelun. Tänään valmistui koeversio (!!!) haalarista, mutta siitä myöhemmin lisää.

Itsellekin jotain

 Välillä on kiva ommella itsellekin.  Kankaan ostin jo syksyllä ja alusta saakka tiesin että siitä tulee minulle itselleni ihan peruspaita. Kaavaa vaan ei meinannut löytyä.

Tämän ompelin Jokatyypin kaavakirjan raglanpaidan kaavalla ja kiva tuli. Harmittaa vaan kun en muistanut ottaa huomioon kankaan koostumusta. Minun saumurin neulat nimittäin rei'ittää puuvillatrikoon niin, että tämäkin paita on ensimmäisen käytön jälkeen jo lähes käyttökelvoton. Voi olla että kokeilen vielä ommella ompelukoneella sauman vierestä uuden ompeleen, josko siinä ongelma ei olisi yhtä paha. Tykkään nimittäin paidan väristä kovasti ja haluaisin tätä käyttää uudemmankin kerran!

Tästä kuvasta puolestaan ei kovin hyvin selvää saa, mutta kyseessä on kaavan testaukseen tehty huppari. Pohjana siis sama kaava kun yllä, saman kirjan hupun kanssa. Malli on erittäin kiva ja seuraavat kankaat jo odottavat leikkelijäänsä!

Mustikoita talvella

Ompelin lasten pari kuukautta nuoremmalle serkulle Ottobren mustikkahaalarit tämän äidin toiveesta. Kankaan tosin valitsin itse (lue: valitsin kaapista sen mitä oli tarpeeksi) ja jo palat leikattuani päätinkin sopivan vetoketjun puuttuessa, että haalariin tulee nepparit. Työssä kaikki vastusti ja inspiraatiokin katosi, mutta vihdoin tuli valmista. Ja mikä parasta, ennen kuin saaja ehti kasvaa yli tuosta koosta! (Ja juuh, anteeksi laiskuuteni, kuva on taas puhelimella otettu ja värit eivät ole sinnepäinkään. Haalari on oikeasti ommeltu tummanharmaa-keltaisesta raitajoustiksesta, resorit on mustat)

Koska haalari näytti valtavalle, oli sitä pakko kokeilla omalle pojalle. Ja kyllä, äidin pojasta on tullut niin iso ettei ompelus ollut senttiäkään liian iso! Itse en koskaan oikein ole näille haalareille syttynyt, mutta tämä oli niin kivan näköinen poikasen päällä, että mielessä jo kävi hänellekin vastaavan ompeleminen.