Pienet suuret vauvat ja samistelua

Kyllä meillä välillä samistellaankin, vaikka yleensä vaatteet päällä määräytyvät sillä perusteella mitkä ovat puhtaana. Sain idean virkattuihin lippiksiin Maiskun käsistä -blogista ja pakkohan sitä oli kokeilla, joskin ohjeiden lukeminen taisi unohtua ;) Mutta ihan käypiä lätsiä tuli, hieman isoja vaan. Mutta pää ja vauvat kasvavat niin hurjaa vauhtia, että kyllä nuokin käyttöön pääsevät tänä kesänä taii viimeistään syksyllä.

Neiti poseeraa.

Poitsulla taas tuntui olevan juttuja kirahville.

Nyt täällä valmistaudutaan henkisesti reissuun kun juhannuksen jälkeen suuntaamme lasten ja mummon kanssa kohti Tukholmaa. Saas nähdä miten reissu kahden pienen vauvan ja tuplavaunujen kanssa sujuu! :) Vinkkejä vauvojen kanssa reissaamisesta otetaan mieluusti vastaan!

Pieniä ompeluksia

Päivät vaan kuluu ja kohta on jo juhannus! Mihin se aika häviää? No, jotain pientä on sentään valmistunut käsitöidenkin saralla.

 

Muutamat trikoopipot ompelin omillekin lapsille jo keväämmällä kun sopivia ohuita hattuja ei tuntunut olevan. Ja vaikka tuo vihreä näyttää hurjan matalalta, niin todellisuudessa se on parhaimman mallinen päässä. Ei valu silmille, mutta peittää silti korvatkin.

Neuvolakortteihin tein kannet netistä löytämieni ohjeiden avulla.  Sininen jäi hieman löysäksi, mutta muutenkin kivan kankaan etsintä pojalle on käynnissä, tuo kun on vähän tylsä. Eli josko seuraavat olisi sopivammat kooltaankin! :)

Tämä muistikirja kansineen lähti ystävälleni pieneksi muistamiseksi valmistumisen kunniaksi. Suunnattomasti jäi häiritsemään keskimmäisen kankaan ruttu, jota en saanut edes silitysraudalla suoraksi. Mutta toivottavasti ei käyttöä kuitenkaan haittaa :)

Täällä ollaan vielä!

Hengissä ollaan vielä vaikkei mitään kuulukaan! Vaikka voisi kuvitella että meillä pitää kiirettä kahden pienen kanssa, olemme päässeet yllättävän helpolla (koputtaa puuta). Siksi tämä äiti on myös ehtinyt ommella. Jotenkin kuvien saaminen tänne on kuitenkin ollut mukamas taas niin hankalaa. Osa tuotoksista on yhä kameralla ja yksi itselleni ompelema mekko lähtikin jo äitini matkaan kun sopi hänelle paremmin. Mutta ehkä saan vielä siitäkin kuvan myöhemmin.

Tässä kuitenkin jotakin.

Äitienpäivälahjat mummoille ompelin edellisenä yönä, kuka sitä nyt ajoissa aloittaisi...? On muuten tykätyt kassit, suosittelen muillekin! Kuvat siis printattu siirtopaperille ja silitetty kiinni, kassit ommeltu kaapista löytyneestä ohuesta pellavasta. Toki onnistuisi myös kaupan kangaskasseihin jos niitä vielä jostain löytyy. Ja kortit väsättiin tietysti samaan syssyyn keskellä yötä, jalanjäljet sentään painettiin jo illalla ennen lasten kylpyä!

 

 

Meidän lapsille syntyi serkkupoika pari viikkoa sitten, tässä heille lähtenyt vauvalahja. Tämäin yllättäen tehtiin viimetipassa edellisenä päivänä. Onneksi tyttö katseli äitin ompelua mielellään sitterissä vieressä samalla kun poika nukkui vaunuissa ylipitkiä päiväuniaan. Ihania lapsia kun mahdollistavat äidin harrastukset ;)

Pieniä ompeluksia ja vähän virkkaustakin

Pitää nyt äkkiä bloggailla äsken valmistuneet tekeleet, jos vaikka huomenna ei enää ehdikään.

 Ensimmäisenä Novita-lehdestä (kevät 2012) otettu ohje pöllöstä, jonka virkkasin Miami langasta. Aika kiva tuli mielestäni, pääsee varmasti lastenhuoneeseen väriä tuomaan. Kokoa on noin 30*20cm. Yllättäen kuvan laatu on taas mitä on ja värit ihan vääristyneet valon puutteen vuoksi.

Tytölle body + housut, molemmat kaavat Ottobresta. Ja tässä muuten nähdään miten kauan uhkaamani nappilistalakko kesti... Mutta tällä kertaa onnistuikin paremmin ja uskallan ehkä jatkossakin niitä tehdä. Korjattavaa toki vielä on, mutta suunta on oikea!

Pojalle valmistui samanlainen setti tähtikankaista.

Housujen takapuolella väriä tuomassa "pyllypaikka", josta en ideana ensin innostunut mutta valmiina onkin ihan kiva. Ainut vaan, että fiksu olisi leikannut kankaat toisinpäin ettei setit olisi muistuttanut niin paljon yöpukuja. Mutta jos tökkii liikaa, voi onneksi bodyja ja housuja käyttää erikseen. Ja äkkiäkös sitä ompelee toiset housut toisinpäin jos vaan kankaat vielä riittävät.

Tässä vielä molemmat bodyt. Nappilistan alimmainen kangas samaa kuin housujen lahkeet ja peput.

Vihdoinkin!

Yksi yö ompelin vihdoin napit villatakkiin, joka on siis ensimmäinen laatuaan. En nimittäin ole ikinä saanut yhtään villatakkia missään koossa valmiiksi ja nyt kaupan päälle tuli vielä housutkin! Ja aikaa meni villatakkiin alle vuorokausi, housut olisi valmistuneet samassa ajassa mutta lahkeista jäi moneksi viikoksi uupumaan muutama sentti kun en osannut päättää kuinka pitkiksi ne teen. Ja heti aluksi pahoittelen kuvien laatua, pimeässä ja väsyneenä ei vaan onnistu, vieläpä kakkoskameralla (järkkärikin olisi mutta se on muka hankalampi ottaa pikaisesti, hah!).

Ohje on RuttuNutulta ja itseni yllätin onnistumalla pienentämisessä melko hyvin! Oikeaa kokoa en tosin tiedä, mutta kai tuota jossain vaiheessa voidaan pitää. Housut virkkasin täysin omasta päästä kun vauhtiin pääsin, jännityksellä odotetaan että pääsen niitä kokeilemaan elävälle mallinukelle :)

 Tässä vielä yhtä onneton kuva tossuista jotka sain valmiiksi myös toiselle tulokkaalle, ohje taas täysin omasta päästä keksitty.

Pienille pientä

 Velourit joutui saksien ja ompelukoneen käsittelyyn kun näin nämä Ottobren haalarihousut ja -mekon. Todellisesta koosta en tiedä, kaavan mukaan taisivat olla reilu 60 senttisiä, mutta näyttävät olevan erikokoisia jo toisiinsa verrattuina, tytön hameenhelma kun menee housujen lahkeiden kanssa lähes tasoihin! Housuissa on tosin käännettävät resorit lahkeissa, joten niillä saa lisäpituutta (kuvassa käännetty ja näköjään ihan miten sattuu, on ne oikeasti saman pituiset ainakin melkein :D)

Tässä vielä takaa kuvattuna ja jälleen kuvaaja on näköjään kiinnittänyt huomiota asetteluun! Ehkä kukaan ei jaksa kuitenkaan pienten käyttäjien päällä ihmetellä onko joku kohta vinksahtanut vai ei...

Sitterin päivitys

Saimme miehen siskolta sitterin, joka kaipasi kipeästi päivitystä. Inhoan kaikkea vaalean haaleata ja nallekuosista lasten tarvikkeissa ja mielestäni sitteri oli aikaisemmin juurikin sitä. Lisäksi kun purin ne muutamat tarpeelliset saumat, sain huomata että yhteen viiden sentin saumaan mahtuu paljon kuivunutta kaurapuuroa!

Kuvassa siis ensin lähtötilanne, onneksi päällinen on irroitettava joten sen pohjalta piirtelin sanomalehdelle kaavat (kangas on Finlayssonin paksua puuvillaa, enkä sitä halunnut käyttää epäonnistumiseen, halvemmalla kankaalla tuskin olisi kaavoja edes tullut piirrettyä). Päätin tehdä uuden päällisen vanhan päälle, joten minun ei tarvinnut niin tarkkaan miettiä miten paljon painoa on minkäkin kohdan kestettävä.

Lopputulos on ihan siedettävä ja minusta huomattavasti mukavampi kuin lähtötilanne. Istuvuudessa on eroja selkänojan ja jalkaosan asennosta riippuen (ovat siis säädettäviä), mutta paikallaan kestää oli asento mikä hyvänsä ja sehän se on tärkeintä. Kantohihnat on vielä mietinnän alla, sillä ne on saatava kiinni alimpaan kankaaseen (tai runkoon?) kestävyyden varmistamiseksi.

Tässä vielä kuva "käytössä", tuon parempaa käyttäjää meidän taloudesta ei tällä hetkellä löytynyt ;)