Lahjuksia.

 Jotain pientä on tullut tässä syksyn kuluessa näperreltyäkin, vaikka kuvia en tänne ole saanutkaan. 

Ystäväni syntymäpäivät olivat syyskuussa ja surautin hänelle pilkullisen pussin pesutarvikkeille. Tein tarkoituksella siitä melko ison, sillä omien tavaroidensa lisäksi tämä äiti kuljettaa myös kolmen pienen tytön tarvikkeita usein mukanaan. Lisäsin vielä pienen sisätaskun kaikelle helposti hukkuvalle tavaralle ja pohjaa tukevoittamaan kankaalla päällystetyn pahvin. Sisään laitoin mm. tuon Betty Boob vartalovoiteen (lahjan saaja on kovasti kyseisen hahmon perään, enkä siis kaupassa voinut kävellä tämän tuubin ohi!) ja muita kauneudenhoitotuotteita. Tuntui pitävän :)

 Toinen lahjus on jo aiemmin osittain esittelemäni farkkuhaalari, johon lisäsin sivuihin kuminauhan pätkät ja nappien sijaan päädyin laittamaan nepparit. Lisäksi ompelin pipon fleecestä ja trikoosta. Haalari ilmeisesti sattui melko oikeankokoiseksi, sillä se oli kuuleman mukaan ollut jo tällä viikolla käytössä. Pipo oli taas vaihteeksi hieman nafti, mutta meni vielä kuitenkin päähän.

Päätin aloittaa toisen blogin ja pyhittää sen vauvahaaveille. Koen, etten voi tänne purkautua vauvaprojektin tuomista tunteista ja haluan jatkossakin pitää tämän käsitöihin painottuvana. Päätin siis lähteä etsimään pientä ihmettä ihan omassa blogissaan, jonne toivottavasti saan purettua vauvaan liittyvät ahdistukset ja ilot. Tervetuloa siis seuraamaan vauvahaaveita jatkossa toisaalle!

Kuva-arvoitus:

Mistä tämä kuva on otettu ja miksi se on tässä?

Vastaus:

Kuva on Thaimaasta vuodelta 2005 ja se on tässä siksi, että pitää päästä fiilistelemään. Ostimme nimittäin tänään lennot Bangkokiin ja lähtöön on enää kaksi kuukautta! Turha kai kertoa kuinka innoissamme olemme?! 

Voisi kai sanoa että melko nopealla tahdilla lopulta päätimme lähteä matkaan. Matkasta on kyllä ollut puhetta jo pidempään, mutta se on ollut harkinnassa lähinnä siksi, että rahalle keksitään kyllä muutakin käyttöä. Aloimme kuitenkin miettiä, että nyt on mahdollisesti viimeinen kerta pitkiin aikoihin (toivottavasti ;)) kun voimme lähteä matkaan kaksin. Ja miksi lähteä johonkin lähelle kun voi lähes samalla rahalla päästä kauas? 

Enää täytyy toivoa että pomo myöntää minulle lomaa, sillä muuten saatan joutua hieman hankalaan paikkaan...

Keijut lentelivät paidan helmaan.

Tänään pääsin taas vähän kokeilemaan kankaanpainantaa kun halusin vaaleaan paitaani jotain piristykseksi. Etsin netistä pitkään sopivaa kuvaa ja päädyin sivustolle http://www.stencilry.org/stencils/ . Sivulta löytyy tuhansia sabluunoiksi sopivia kuvia ja arvata kai saattaa että uusi tulostimemme sai heti töitä oikein urakalla. Lopulta paitaan päätyi keijut. Otin kuvia tekovaiheesta ja ajattelin että ehkä niistä joskus on jollekin apua.Ja jos ei muuta, muistanpahan itse ainakin miten olen ne tehnyt.

Eli kun olen tulostanut kuvan, piirrän sen äääriviivat muovikalvolle.

Sitten ei muuta kun mattoveitsi käteen ja leikkaamaan. Tässä päätin jättää keijun siivissä olevat reiät painamatta ja tuon käsien aukon leikkasin irti kokonaisena ja teippasin kankaaseen paikoilleen.

Laitoin paidan väliin styrox-levyn, ettei väri tartu selkäpuolelle läpi mennessään. Lisäksi tietysti teippasin sabluunan paikalleen ja lisäsin muutamaan paikkaan allekin teippimytyn, ettei irtonaisemmat osat pääse liikkumaan.

Sieneen ei kanata laittaa väriä kovin paljoa kerralla, sillä muuten reunat helposti sotkeutuvat. On kuitenkin hyvä tuputella väriä muutamaan otteeseen, sillä muuten kuva jää helposti läpikuultavaksi.

En tiedä miten muut tekevät, mutta itse irroitan sabluunan melko äkkiä painamisen jälkeen, ettei väri kuivu ja repäise irroitettaessa kuvasta väriä mukaansa. Tässä on kuitenki oltava varovainen, ettei sabluunassa oleva väri sotke painettavaa vaatetta. 

Ja valmis kuva näyttää tältä.

Paita on ostettu kaupasta, kun oli kiire päästä kokeilemaan uusia kuvia. Uusi vaate suositellaan pesemään ennen painamista, sillä joihinkin vaatteisiin laitetaan ainetta joka estää väriä tarttumasta pintaan. Itse en ehtinyt sitäkään tekemään ja muistin asian vasta kun olin jo aloittamassa painamista, eli kokeillaan mitä käy. Täytyy huolella silittää, jos se vaikka saisi kuvan paremmin tarttumaan kankaaseen.

On tämä vaan niin mielekästä puuhaa, että taidan tietää mitä sukulaiset ja ystävät saavat tänä jouluna lahjaksi ;) Vielä pitäisi keksiä mihin näitä kuvia voisin painaa ennen pakettiin laittamista. Perinteinen olisi tietysti ostoskassi ja se olisi helppo itse tehdä, mutta alkaa tuntua että kaikilla on jo kangaskasseja jokainen nurkka täynnä. Ideoita otetaan siis vastaan! Vaatteet kun on vähän hankalia antaa kun ei tiedä tarkkaa kokoa ja tyyli on jokaisella kuitenkin oma.

Miten ihmeessä kuvien ottaminen ja niiden siirto bloggeriin voi olla olevinaan niin hankalaa? Ei vain koskaan muka ole aikaa. Nyt kuitenkin sain jotain siirrettyä, niistä siis seuraavaksi.

Tein kesälomalla kummipojalle farkkuhaalarin ottobren kaavoilla. Housut kävi salaisessa kokeilussa ennen kuin ne päätyy pakettiin ja saajalleen. Selvisi, että kaava on liian leveä. Täytyy siis tehdä pieniä muutoksia ja ommella vihdoin napit kiinni, mutta muuten mielestäni aika hauskat.

Näiden housujen tekeminen oli itseasiassa hauskaa vaihtelua helpoille pipoille ja pussukoille, sillä välillä sai oikeasti miettiä mitenpäin kankaiden kuuluu olla ja missä kohdassa. Harmittaa vaan kun ei ole koekäyttäjää kotona, sillä olisi huomattavasti helpompi tehdä kerralla oikean kokoiset!

Sain myös yhden ikuisuusprojekteistani valmiiksi. Kun aloin verryttää pari vuotta sitten sormeani luun katkeamisen jäljiltä, ajattelin että teenpä puoliskolle villasukat, sillä mikäs parempaa verryttelyä sormille kuin neulominen. Noh, lupasin sukat jouluksi. Onneksi fiksuna ihmisenä en sanonut vuodesta mitään, sillä vasta nyt sain itseäni niskasta kiinni ja tein vihdoin toisenkin sukan valmiiksi. En oikein ole neuloja ja sen kyllä jäljestä huomaa, mutta sukat on ainakin tehty rakkaudella :D

Kuvasta puuttuu toinen sukka, vaikka sekin kyllä ON VALMIS. En vain löytänyt sitä äsken kiireissäni remontin seasta.

Remonttikin on ottanut minulta oman osansa arjesta, mutta nyt on makuuhuone valmis! Lisään kuvia kunhan löydän sopivan päiväpeiton ja saan muutenkin sisustuksen kuntoon, se kun ei tietenkään asetu heti kohdalleen.

Innostuin lomani lopussa kokeilemaan kankaan painantaa, ja tänään piti testailla sitä uudemman kerran. Ostin IKEAsta viiden paketin ruokalappuja ja piristykseksi kokeilin painaa kuvia. Ja hyvinhän se onnistui! Eikä hinta tosiaankaan päätä huimaa, tuohon hintaan en kyllä itse lappuja käy ompelemaan, etenkään kun eivät tule jokapäiväiseen käyttöön. Ajattelin siis itse pitää ainakin yhden pienten vieraiden varalle ja annan myös vanhemmilleni säilöön muutaman, sielläkin kun on melko useasti vierailulla lappuja kaipaavia. Ja ehkä joku sujahtaa pakettiin kummilapsillekin.

Pöllöön ja norsuun ideat on otettu internetin ihmeellisestä maailmasta.

Rakettilappu on mielestäni ehkä kaikista onnistunein ja tämä saattaakin päätyä samaan pakettiin kun muutama pipo ja päätyä kummipojalle joka täyttää jo huimat 1v! Kuva värityskirjasta.

Kerkesin juuri nostaa peukut pystyyn, että syysflunssa olisi tällä kertaa kiertänyt minut, mutta taisin juhlia liian aikaisin. Nenä on aivan tukossa ja hengitys on raskasta. Toivottavasti ei kuitenkaan pahene huomiseksi, sillä sain ajan labraan, jossa tutkitaan kilpirauhasen toiminta ja hormoonitasoja. Sen jälkeen voinkin kipaista apteekkiin ja aloittaa Terolutien syömisen, josko jo ensi vuonna meidänkin asunnossa tepsuttaisi pienet jalat :) Sain nimittäin myös määräyksen, että jos Terot ei auta, pääsen lääkäriin jo marras- joulukuussa. Olen enemmän kuin yllättynyt, miten nopeasti sain asiat rullaamaan. Normaali käytäntö kun tuntuu olevan, että vuosi yritystä ja sen jälkeen saa vasta minkään näköistä aikaa läääriin. Noh, ehkä ne kokonaan puuttuvat menkat edesauttoivat lääkäriin pääsyä. Hyvä kuitenkin näin, uusi (tosin vielä aika pieni) toivonkipinä syttyi taas :)

Asuntomessuilua ja myrskyä

Huh tätä päivitysvauhtia! Noh, lupaan rauhoittua töiden alettua ;) 

Käytiin asuntomessuilla viime viikolla äitini kanssa. Koko reissu oli melko extempore-reissu, mutta erittäin hyvään saumaan se sattui. 

Ajoin keskiviikkona hakemaan kummityttöä hoitoon päiväksi, ja koska heiltä on meille niin pitkä matka, menin viettämään lämmintä päivää vanhempieni mökille tytön kanssa. Illalla lähtö viivästyi, kun katsoin ulos ja tuuli oli hirmuinen. Myrsky oli nousemassa, enkä halunnut kohdata sitä autossa. Tunnin verran jouduin katselemaan ikkunasta kuinka puut heiluivat kaatumispisteessä. Tällä kertaa ei kuitenkaan mökin läheltä kaatunut yhtään puuta, toisin kuin ensimmäisessä myrskyssä. Lähdin tytön kanssa ajelemaan sään rauhoituttua viedäkseni hänet kotiin, mutta matkan katkaisi iso mänty. Soitin vanhemmilleni (se olikin mielenkiintoista, sillä myös puhelinmastot olivat nurin ja heti myrskyn jälkeen muutkin soittelivat paljon puhelimillaan) jotka tulivat moottorisahan kanssa selvimään tietä pois. Samalla paikalle tuli myös kylältä muita ihmisiä, jotka olivat lähteneet myös avaamaan tietä.

6-Tie oli ollut myös poikki ja siellä oli palokunta ohjaamassa liikennettä. Koko matkan sai ajella hissukseen, koska ikinä ei voinut tietää kuinka iso puu oli tiellä mutkan jälkeen. Matkaan kuluu normaalisti aikaa noin 30min, mutta nyt olin reissussa puolitoista tuntia. Onneksi pieni nukkui takapenkillä rauhassa.

Tarkoituksenani oli ajaa vielä illalla kotiin, mutta auton bensavalo oli palanut jo hälyttävän kauan, eikä koko matkalla ollut yhtään huoltoasemaa auki sähkökatkon takia. Ei auttanut kun jäädä mökille ja toivoa että seuraavana aamuna huoltoasemalle olisi jo tullut sähköt. 

Aamulla äitini oli jo aivan täynnä mökkeilyä, sillä normaalisti siellä on sähköt (ensimmäinen myrsky vei sähköt eikä niitä ole sen jälkeen tullut, kuuleman mukaan niitä on turha odottaa vielä ainakaan kuukauteen). Vanhempani siis käytännössä asuvat mökillä kaikki vapaa-aikansa, eikä siis tullut kuuloonkaan lähteä kotiin. Ruuat ei kuitenkaan kestäneet viileänä missään ja illatkin on säkkipimeitä ja sähköihin viimeisen kymmenen vuoden aikana tottuneena lomailu noissa oloissa ei ole kovin mukavaa. 

Näin päädyimme sitten lähtemään Kuopioon, olimmehan jo paljon lähempänä kuin kotonta lähtiessä.

Tässä muutamia kuvia myrskyn tuhosta. Kuvat kertovat ehkä puolet totuudesta, eikä tuhoa ymmärrä ennen kuin on itse paikalla ja näkee sen kaiken omin silmin, mutta kuitenkin.

Ennen niin suora ja tiheä metsä vaihtui harvennettuun versioon. Nykyään ainoa suora asia tuolla taitaa olla Teboilin kyltin lisäksi katulamppu.

Kaikkialla on kuin metsätyömaalla. Kuva on Simpeleen hautausmaan vierestä, lähes keskustasta siis.

Sitten vähän iloisempiin kuviin. Asuntomessuilta jäi joitain ideoita käteen ja laitan ne nyt tänne, että muistan vielä myöhemminkin jos tulee ajankohtaiseksi.

Tässä olohuoneessa on minusta ihanan rauhallinen tunnelma, joskaan en tiedä voisinko itse asua noin vaaleassa ja harmonisessa asunnossa.

Makuuhuoneesta otin kuvan, koska remontti painaa päälle ja vähän tämän tyylistä olen miettinyt.

Aivan ihana idea lastenhuoneeseen!

Ja ah tuota vaateHUONETTA! Peilin takana säilytystila vaan jatkuu.

Tässäkin on mielestäni hyvä idea. Kura-allas on piilotettu peiliovien taakse josta se on helposti käytettävissä, mutta jonne saa myös hyvin kätkettyä lasten kuravaatteet jne.