Serkkupojan synttärit

Samalla kun juhlittiin veljeni pyöreitä, käytiin myös myöhästyneesti hänen poikansa synttäreillä. Lahjaidea muhi mielessä kuukauden jos toisenkin, mutta valmistui epäilyistä huolimatta!

Ostin joskus aikaisemmin kankaat "kun halvalla sai" -periaatteella huppupyyhkeisiin omille lapsille ja samalla tuli mieleen myös tämä lasten serkkupoika joka virallisesti juhli toukokuussa 2v. juhliaan.

Testaajina toimivat uskollisesti omat lapset ja meillä vilistikin "supel maakaleita" (=supersankareita) pitkin iltaa kun vuorotellen mukulat lainasivat serkun viittaa. Lupasin ommella heillekin omansa, mutta katsotaan kuinka kauan joutuvat raukat niitä odottelemaan, sen verran kun oli tylsää ommeltavaa vaikka nopea olikin.

Paloautokangas on ollut ensimmäinen kangas, jonka poika on heti kaupasta kotiuduttua ominut ja kannellut sitä milloin missäkin hokien "*(oma nimi)*:lle paita". Poru nousi jo kun hän näki äidin leikkelevän paloautoja ja väitti niistä tulevan paidan serkulle. Loppu hyvin, kaikki hyvin: molemmat pojat saivat paitansa ja kangas tuli kulutettua paria silppua lukuunottamatta kokonaan. Ja kun poika sai paitansa, vanhasta tuli kiire päästä eroon sillä uusi paita oli saatava päälle HETI (joo, myönnän, äiti ei taaskaan ollut tarpeeksi nopea ja kiukkuhan siitä tuli... kuten nykyään aika monesta muustakin asiasta). Mieluinen paita siis, toivottavasti yhtä tykätty myös veljen pojalla!

Vielä se kesä tulee takaisin!

Vaikei juuri tällä hetkellä ulkona helteiseltä näytäkään, luotan helteden paluuseen. 

Tampereen reissulla oli pakko vierailla Triteksin myymälässä ja mm. tämä pilkkutrikoo tarttui matkaan. Hetken emmittyäni iskin sakset kankaaseen melko uhkarohkeasti ilman sen suurempia suunnitelmia tai kaavoja.

Ja onneksi uskalsin, sillä tästä tuli kyllä ihan kiva. Eteen tein rypytyksen nauhakujalla, joka tosin ei kuvista kovin selkeästi erotu. Tein nimittäin jälleen virheen kun pyysin miestä kuvaamaan, lopputuloksena neljä kuvaa joista sain valita ne vähiten huonot... 

Tosi käyttöön mekko pääsi jo heti viikonloppuna kun veljeni täytti pyöreitä. Tämän perusteella voin todeta tyytyväisenä että ei muuten kiristänyt tai puristanut vaikka herkkuja tulikin santsattua useampaan otteeseen. Kyllähän se turvotus ikävästi mahan seudulla näkyy kun mekko on tyköistuva, mutta äitiyden myötä olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja aloitan sen terveellisemmän elämän jälleen ensi vikkolla. ...kuten tähänkin saakka ;)

Kesä tulee, oletko valmis?

 Viime keväänä en ommellut yhtään kesävaatetta, sillä olin pessimisti. Epäilin ettei helteitä tulekaan ja kaikki hienot kesävaatteet jäävät käyttämättä. Arvata saattaa kuinka sitten kävikään kun mittarin lukemat ensimmäistä kertaa huitelivat yli parinkymmenen! No niinpä, kiirehän siinä tuli!

 Tällä kertaa olen läksyni oppinut. Laniteltiin pari viikkoa sitten seudun ompelijoiden kanssa ja päätin aloittaa urakan. Tylsiä mutta niin tarpeellisia perusvaatteita. Jotten ihan olisi kyllästynyt, yritin keksiä edes hieman jotain jujua osaan vaatteista.

Koska neitimme on viime kesästä kasvanut, sain vihdoin kokeilla monien kehumaa Hoops-kaavaa (Ob 3/-12). Kankaan ostin ystävältä jo viime kesänä t-paitaa varten, mutten saanut mielestäni mielikuvaa tästä kyseisestä paidasta, joten tässä se nyt on. Kaava on minusta hyvä, sopivan tyttömäinen mutta kuitenkin ihan perus. Tosin erittäin niukkaa mitoitusta! Neiti käyttää vaatteissa kokoa 86 ja tämä paita on piirretty 92 kaavalla lisäten helmaan pituutta reilusti. Juuri sopiva nyt, ilman minkäänlaista kasvunvaraa!

Ihanan pehmeät perhoset eivät mielestäni vaatineet mitään lisäyksiä, joten ne liihottelivat tähän peruspaitaan. Kaula-aukon käänsin framilonilla. ...tässä paidassa sitä kasvunvaraa sitten onkin, nauroin jo että taisin huomaamattani ommella neidille edellisen ja vuoden päästä tulevan kesän vaatetuksen, kun koot eivät oikein sattuneet kohdilleen!

Pojalle leikkelin ensin t-paidan tuosta tämän paidan keskellä olevasta kankaasta, mutta koska sitä jäi yli ja pinossa oleva tähtikagas huuteli seuraa, jatkoin leikkomista. Sain näin kaikki palat kankaasta tehokkaasti käyttöön kerralla. Sivuihin laitoin jatkeeksi taitteelta leikattuna tähteä ja koska mallina oli raglan, onnistui tuo ompelukin ilman kainalossa menevää sivusaumaa. Ja sain samalla paitaan sen kaivatun jujun. Kaava tuttu ja turvallinen Brave Fireman. Ja jos joku ihmettelee, niin se ensimmäinen paita vielä odottelee puolivalmiina loppuun ompelijaa. Niiden muiden laneilla aloitettujen seurassa tietysti, ettei yksinäisyys iske!

Tyttö sai vielä kesäksi mekon kierrätyshengessä, kun pilkoin äidiltäni saaman vanhan verhokapan hameeksi ja ompelin yläosaan kiinteäksi topin. Tämä ei ihan sujunut ajatusteni mukaan, mutta katsellaan josko kuitenkin kunnon helteillä sattuisi päälle eksymään. Ja luulenpa että kerta päällä riittää, sen verran on tuo yläosa haavoittuvan värinen kesän mansikoita ja muita herkkuja ajatellen!

Loput laneilla lähes valmiiksi ommellut vaatteet esittelen, kunhan saan ne tehtyä loppuun ja kuvattua. Tähän voi tuttuun tapaan vierähtää tovi näiden arjen rajoittavien tekijöiden takia, mutta tavoitteena on kuitenkin ehtiä ennen syksyä, joten palailemisiin ;)

Juhlat juhlittu ja arkeen palattu

 Juhlat on nyt juhlittu ja arki koitti. Onneksi vaan hetkeksi, sillä huomenna jätetään isi ja lapset viettämään vaihteeksi laatuaikaa keskenään kun tämä mamma suuntaa kohti Tallinnaa ja sen houkutuksia. Jos vihjaan että matkaseurueena on joukko muita ompeluun hurahtaneita, ei lie yllätys kellekään että Karnaluks siintää silmissämme?

Muumifaneille muumeja

Nyt kuitenkin katse vielä hetkeksi juhliin, sillä sain kun sainkin sankareille itse tehtyä päälle, vaikka tokihan se piti viimetippaan jättää!

Neiti sai ylleen Ikasyrin palloja. Kaavana Ottobren Autumn Roses koossa 86 ja se olikin suoraan melko sopiva. 

 

Piilovetoketjun tilalle laitoin pitsivetoketjun ja vyötärölle solmin vyön peittämään pientä väljyyttä yläosassa.

 

 

Pojalle ompelin peruspaidan, johon silityskalvoilla askartelin kravatin. Tietenkin onnistuin sulattamaan kuvaa liikaa ensimmäistä kertaa ikinä ja reunasta muovi vähän levisi yli rajojen. Päätin kuitenkin jättää asian huomiotta, sillä tätä paitaa ei välttämättä kovinkaan montaa kertaa tulla käyttämään ja ei tuo reuna pahasti silmille hyppää jos ei tiedä katsoa. Sitäpaitsi elohiiremme tuskin päästää ketään paitaansa tarpeeksi läheltä tutkimaan!

Farkkujen kaavankin löysin Ottobresta (mallia en nyt tähän hätään muista) ja kankaan otin lopulta oman kaapin kätköstä useamman virhetilauksen jälkeen. Jo kaavojani leikellessä kiinnitin huomiota kapean näköisiin lahkeisiin ja leikkasin reilummat saumavarat varmuudeksi. Ja hyvä niin, sillä kaava osottautuikin todella kapeaksi! Vaippavaraakaan ei kaavassa ollut, joten jouduin lisäämään valmiisiin housuihin vielä resorin vyötärölle lisää korkeutta tuomaan. Tämä ratkaisu osottautuikin hyväksi ja housut istuivat päällä hyvin. Sen verran napakat nämä kuitenkin  on, että taidan etsiä näille pienemmän (tai vaipattoman) käyttäjän jatkoa ajatellen.

Tyynyjen päivitystä

 Löysin koneen kätköistä kuvat meidän sohvatyynyistä, jotka ompelin jo joskus tammikuussa.

Ikeasta pisti silmään tuo pöllötyyny, vaikken pinkistä niin välitäkään. Talven jäljiltä olohuoneemme oli hyvin väritön ja niinpä tuo tyynynpäällinen tarttui mukaani. Ja koska kotona odottavat muut tyynynpäälliset eivät enää sattuneet uuden kanssa yhteen, ostin myös pätkän paksua raidallista puuvillaa.

Hetken kangasta pyöriteltyäni päätin tehdä toiseen tyynyyn suorat ja toiseen vinot raidat. Kiinnitys on kam-nepeillä ja päälliset ovat näin helposti irritettavissa uusien tuulten puhaltaessa kodissamme. Hyvä niin, sillä tänään ostin verhokankaat, jotka eivät tietenkään sovi mitenkään näihin päällisiin ;)

Lopun kankaan käytin toalet-pussukkaan (josta ei tosin ole kuvia). Sitä minun matkatöissä viikot ahertava mieheni oli tovin jos toisenkin saanut odotella, mutta vihdoin sen sai ja pussukka pääsikin suoraan kovaan käyttöön.

Äitin muruset

 Niin se vaan aika kuluu ja meilläkin ollaan jo kaksi vuotiaita (tai jos tarkkoja ollaan niin ei ihan vielä, vasta illalla)! Äitin vauvat! Samaan aikaan katson lapsia haikeudella ja muistelen pieniä tuhisevia nyyttejä kun taas toisaalta iloitsen päivä päivältä isommista ja taitavammista lapsista. Tähän väliin kuuluu todeta kaikkien vanhempien huulilla aika ajoin oleva kysymys: Mihin tämä aika oikein katoaa?

Synttäreitä juhlitaan kunnolla vasta tulevana sunnuntaina ja siiheksi täytyisi tämän äidin ehtiä tehdä vielä yhtä ja toista. Muunmuassa lasten juhlavaatteet ovat vielä paininjalan alla, mutta ei hätää, viimetippa on minun paras kaverini tai ainakin hyvä hoputtaja jos ei muuta!

 

Eilen juhlittiin jo ensimmäinen osa synttäreistä ystävien kesken ja sitä varten askartelin coctailtikuista pieniä viirejä. Nämä osottautuivatkin suuriksi suosikeiksi eritoten neidin mielestä ja näitä kanniskeltiin koko päivä vaalien kuin kalleinta aarretta.

Lahjojen makuunkin on jo päästy, kun muutama viikko sitten hain postin huomasta lapsille omat Puky-potkupyörät jotka mummo ja ukko lupasivat synttärilahjaksi ostaa. Tyttö otti pyörän heti omakseen ja tykkää sillä potkutella tietä edes takaisin.

 Poika totesi pyörän olevan turhan kiikkerä ja vaihtoi menopeliä kesken harjoittelun. Tällä meno oli oikein sujuvaa ja isikin sai tutustua pyörään kantamalla sen takaisin kotiin ;) Mutta ehkä poikakin vielä hieman mietittyään kokeilee uudelleen, jos ei ennemmin niin ainakin myöhemmin. Selvästi erottuu luonne-erot tässäkin asiassa, tyttö on rohkeampi kokeilemaan uutta kun taas poika tarvitsee hetken asian sulatteluun.

Koska meillä ei juhlimista jätetä vain lapsiin vaan myös vanhemmilla on syntymäpäivät lasten kanssa samassa ryppäässä, on minuakin jo lahjottu. Tästä ihanasta panda-pussukasta ja lasten saamista ihanuuksista löytyy lisää tietoa Marjon MadeByMade -blogista :)

Omia juhlia odotellessa

Ystävän poika juhli vastikään 2-v. synttäreitään ja jotain pehmeää muistamista piti pakettiin saada. Koska meidän kolmikko on tiivis, oli kiva kun sain vielä omien lasten vaatteiden jälkeen ommeltua yhden t-paidan samoista kankaista.

Kuvaksi valikoitui traktori, sillä poika on henkeen ja vereen kaikkien pärisevien koneiden perään. Silityskalvoista oli senkin takia kiva jotain keksiä, että pojan äiti ompelee myöskin, muttei kyseisiin väkerryksiin (vielä?) ole itse ehtinyt tutustua.

Tässä vielä lähikuva traktorista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan minusta tästä tuli ihan kiva. Ja voiko sen parempaa hyväksymistä saadakaan, kun sankari heti paketin avattuaan vaatii saada paidan päälleen ja äänitehostein osoittelee traktoria?

Paidan takana on kaistale vihreää tähteä rikkomassa liikaa sinisyyttä. Tämäkin on minusta ihan hauska yksityiskohta ja käytän varmasti jatkossakin (jos vaan muistan...).