Vauvalahja

 Miehen sisko kysyi jo hyvissä ajoin josko voisin ommella hänen tulevalle kummitytölleen jotain rotinoita. Lupasin.

 Ompeluprojekti aloitettiin jo ennen tytön syntymää kun varmuutta sukupuolesta ei ollut. Miehen sisko sitten valitsi limen tähtikankaan ja juuri kun ehdin palat leikata, kuulin että tyttö oli syntynyt. Vetoketjuksi olin jo ostanut valkoisen, mutta vaihdoin suunnitelmia lennosta koska haalari oli minusta liian poikamainen ja kipaisin ostamaan uuden pinkin vetoketjun. En tiedä tuoreista vanhemmista mitään, mutta kyllä minä tämän olisin omalle tyttärelleni voinut pukea.

Haalarin malli on ottobresta (koko 68cm) ja vuoritukseen katsoin mallia Kaavoista Viis -blogin mahtavasta ohjeesta. Kiitos vaan Hannalle selkeästä ohjeesta! :) Kyllähän minä noita vuorillisia haalareita olen ennenkin ommellut, mutta monilta aivojen nyrjähdyksiltä selvisin kun ei tarvinnut vanhoja muistijälkiä kaivella esiin hyvän ohjeen myötä.

Koska on kesä!

Peruspertsaa, sitä niin tylsää mutta tarpeellista!

Tästä tykkään, samoin tyttö. Luulin että kangas on liian hempeä meille, mutta väärässä olin. Pelkäsin myös yöpukufiilistä, mutta joko olin siinäkin väärässä tai olen hyvin pystynyt unohtamaan sen. Runsas kuosi joten mallina pelkää t-paita pidennetyllä ja levennetyllä helmalla.

Jämäpaloja yhdistelemällä syntyi t-paita akuuttiin paitapulaan.

Tähän jossain aiemmassa postauksessa jo viittasinkin. Peruspaitaan tereet ryhtiä tuomaan.

Lisää helpotusta paitapulaan bambeilla ja työkaluilla. Viimeiseksi mainittuun ostin muuten Tyyne-Esteristä kankaan, kannattaa käydä kurkkaamassa jos Lappeenrannassa liikkuu! Myös niiden jotka eivät itse ompele, sillä toinen toistaan ihanempia valmiita vaatteitakin sieltä saa ostettua :)

Keväällä tarvittiin pipot. Ja sittemmin huomattiin ettei ne jääneet kesälläkään helteiden viiman purressa käyttämättä. Tarkoitukseen tilasin pandoja, sillä kyllä nuo vaan ovat suloisia! Tytöllä vuorina punaiset tähdet, pojalla limet. Jätin ne hieman näkyviin ilmettä tuomaan.

Ja koska pipoista jäi yli, tein paidan. Valkopohjainen kangas kaksivuotiaalla, loistovalinta... (ja loisto kuva, paita tuntuu viihtyvän likapyykkikorissa joten sen kuvaaminen on mahdotonta silloin kun sen muistan, tämä löytyi reissukuvien seasta)

Pitkästä aikaa SaVaWay (x2)!

Pitkään aikaan en ole veivaillut, mutta nyt jokunen viikko sitten tilaisuuden tullen klikkailin yllätyspaketin. Mietin huolella ettei perjantaina ole mitään ja painoin tilaa. Noh, vähän on kotiäidin päähän luottaminen, sillä seuraavana päivänä muistin meille tulevan vieraita perjantai-iltana!

Vähän jouduin siis varastamaan, mutta aikarajojen sisällä (ja parin kaksvivuotiaan avustuksella) sain kuin sainkin jotain valmista.

Paketin avatessani vastaan tuli ensin epätoivo: mitä ihmettä ompelen meille mielestäni aivan liian retrosta kankaasta? Vaikkei kangas iskenytkään, sain mielestäni ihan kiva lopputuloksen aikaan ja uskon että mekkoa tulee tytöllä käyteyttyä paljonkin kesäisten ilmojen saapuessa.

Reilu viikko sitten ylläripaketti tilattiin Ikasyrilta ja koska kyseisestä kaupasta kovasti tykkään, en voinut vastustaa kiusausta tälläkään kertaa. Perjantain koittaessa paketista paljastui Neiti Tomera -jerseytä.

Kangas ei moneen tuntiin hiiskunut minulle mitään, vaikka yleensä kankaat huutavat käyttötarkoitustaan kovaan ääneen. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin tekemään neidille hupparin, sillä halusin yrittää tehdä jotain muuta kuin yöpuvun (mikä tuosta värimaailmasta minulle tuli mieleen).

Ompeluvaiheessa kaikki meni pieleen. Luovutin siinä vaiheessa kun tajusin käyttäneeni hupparissa vääränlaista vetoketjua ja jätin koko tekeleen odottamaan uutta intoa (ja vetoketjua). Ensimmäistä ei koskaan tullut, mutta pakotin kuitenkin itseni ompelemaan hupparin loppuun. 

 Periaatteessa se on kai ihan ok ja saattaa tulla myös käyttöön ainakin kun kaikki muut hupparit ovat pesussa, mutta ompelujälki on aivan karmeaa katsottavaa. Ja tiedättehän, jos joku tökkii se tökkii loppuun saakka. Niin myös tämä.

Tulipa kokeiltua sitten myös tällainen savaway kun työ ei valmistunut määräajassa. Onnittelen silti itseäni siitä että ylipäätään sain tämän tehtyä loppuun suuresta vastustelusta huolimatta!

Sekalaisia arkistojen kätköistä

Koneen syövereistä löytyi kuvia tuotoksista joita en muista esitelleeni aiemmin. Tässä siis muutamat niistä.

Käytiin keväällä ompeluporukalla Tallinnassa ja eihän sieltä kaapista mitään päällepantavaa löytynyt! Viimetingassa kokosin sitten mustasta trikoosta ja pitsistä t-paidan, josta kankaan vähyyden takia tuli aavistuksen liian lyhyt. Onneksi kuitenkin ylipitkät topit pelastavat ja tuleepa samalla kivasti vähän väriäkin tarpeen mukaan! Ja tarvitseeko erikseen mainita, ettei nämä väsyneet äiti-ihmiset mihinkään hyteistänsä/huoneistansa poistuneet vaan vetivät peiton korviin ja antoivat biletysvaatteiden huilata rauhassa matkalaukun syövereissä? Mutta tulipahan silti tehtyä, ehkä minäkin vielä joskus hurjaksi heittäydyn ja puen tämän päälleni vaikka sitten vaan lasten iloksi jos ei muuta.

Takana on pisarahalkio niskassa ja mustan trikoon päällä kulkee koko matkalla tuo pitsi.

Tein sen! Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? No, tätä ei siis juurikaan enää tarvinnut tuolla periaatteella enää tehdä, sillä olen ollut neulatyynyn tarpeessa luultavasti yhtä kauan kuin harrastukseni on kestänyt ja sitä aina tasaisin väliajoin suunnitellutkin. 

Aiemmin neulatyynyn virkaa toimittanut kellontyyny (tiedättekö, sellainen jonka ympärillä kello on kaupasta ostettaessa) pääsi ansaitsemalleen eläkkeelle kun vihdoin sain tehtyä tämän keväisen kukkasen. Ja hyvä niin, sillä sieltähän ne vanhan tyynyn sisuksista löytyivät minun kadonneet silmäneulatkin! Koska hiustenleikkuuta ei ollut tiedossa, tämä on syönyt sisäänsä teräsvillaa. Jostain luin että sen pitäisi pitää neulat terävinä.

Pari peittoakin olen jossain vaiheessa ehtinyt ommella kun alueemme ompelijat lupautuivat ompelemaan kaikille tämän alueen syntyville monikoille omat peitot. Enhän minä tuplien äitinä voi moisesta kieltäytyä ja tovin kaappejani kaiveltua löysinkin sopivat kankaat näihin. 

Kuvassa peitot ovat ruttuistakin ruttuisemmat vaikka uskokaa tai älkää, minä silitin nämä! Jostain syystä vain kuvauksen ja silityksen välinen aika venyi kuukausiksi ja peitot saivat pyöriä tuolin selkänojalta toiselle. Nyt nämä on kuitenkin toimitettu eteenpäin ja toivon kovasti että ilahduttavat jotakin uutta kaksosperhettä vaikka eivät ihan priimaa ompelujäljen kohdalta olekaan. Tässä kohtaa on nimittäin pakko todeta, että jatkossa minun on parempi pysyä kaukana joustavien ja joustamattomien kankaiden yhdistelystä, siitä ei vain tule yhtikäs mitään! Toinen venyy ja vanuu ties minne kun toinen ei jousta milliäkään. Ihmissuhteissa tämän olenkin todennut jo aiemmin, mutta pätee selkeästi myös ompelun saralla ;)

Serkkupojan synttärit

Samalla kun juhlittiin veljeni pyöreitä, käytiin myös myöhästyneesti hänen poikansa synttäreillä. Lahjaidea muhi mielessä kuukauden jos toisenkin, mutta valmistui epäilyistä huolimatta!

Ostin joskus aikaisemmin kankaat "kun halvalla sai" -periaatteella huppupyyhkeisiin omille lapsille ja samalla tuli mieleen myös tämä lasten serkkupoika joka virallisesti juhli toukokuussa 2v. juhliaan.

Testaajina toimivat uskollisesti omat lapset ja meillä vilistikin "supel maakaleita" (=supersankareita) pitkin iltaa kun vuorotellen mukulat lainasivat serkun viittaa. Lupasin ommella heillekin omansa, mutta katsotaan kuinka kauan joutuvat raukat niitä odottelemaan, sen verran kun oli tylsää ommeltavaa vaikka nopea olikin.

Paloautokangas on ollut ensimmäinen kangas, jonka poika on heti kaupasta kotiuduttua ominut ja kannellut sitä milloin missäkin hokien "*(oma nimi)*:lle paita". Poru nousi jo kun hän näki äidin leikkelevän paloautoja ja väitti niistä tulevan paidan serkulle. Loppu hyvin, kaikki hyvin: molemmat pojat saivat paitansa ja kangas tuli kulutettua paria silppua lukuunottamatta kokonaan. Ja kun poika sai paitansa, vanhasta tuli kiire päästä eroon sillä uusi paita oli saatava päälle HETI (joo, myönnän, äiti ei taaskaan ollut tarpeeksi nopea ja kiukkuhan siitä tuli... kuten nykyään aika monesta muustakin asiasta). Mieluinen paita siis, toivottavasti yhtä tykätty myös veljen pojalla!

Vielä se kesä tulee takaisin!

Vaikei juuri tällä hetkellä ulkona helteiseltä näytäkään, luotan helteden paluuseen. 

Tampereen reissulla oli pakko vierailla Triteksin myymälässä ja mm. tämä pilkkutrikoo tarttui matkaan. Hetken emmittyäni iskin sakset kankaaseen melko uhkarohkeasti ilman sen suurempia suunnitelmia tai kaavoja.

Ja onneksi uskalsin, sillä tästä tuli kyllä ihan kiva. Eteen tein rypytyksen nauhakujalla, joka tosin ei kuvista kovin selkeästi erotu. Tein nimittäin jälleen virheen kun pyysin miestä kuvaamaan, lopputuloksena neljä kuvaa joista sain valita ne vähiten huonot... 

Tosi käyttöön mekko pääsi jo heti viikonloppuna kun veljeni täytti pyöreitä. Tämän perusteella voin todeta tyytyväisenä että ei muuten kiristänyt tai puristanut vaikka herkkuja tulikin santsattua useampaan otteeseen. Kyllähän se turvotus ikävästi mahan seudulla näkyy kun mekko on tyköistuva, mutta äitiyden myötä olen oppinut olemaan armollisempi itselleni ja aloitan sen terveellisemmän elämän jälleen ensi vikkolla. ...kuten tähänkin saakka ;)

Kesä tulee, oletko valmis?

 Viime keväänä en ommellut yhtään kesävaatetta, sillä olin pessimisti. Epäilin ettei helteitä tulekaan ja kaikki hienot kesävaatteet jäävät käyttämättä. Arvata saattaa kuinka sitten kävikään kun mittarin lukemat ensimmäistä kertaa huitelivat yli parinkymmenen! No niinpä, kiirehän siinä tuli!

 Tällä kertaa olen läksyni oppinut. Laniteltiin pari viikkoa sitten seudun ompelijoiden kanssa ja päätin aloittaa urakan. Tylsiä mutta niin tarpeellisia perusvaatteita. Jotten ihan olisi kyllästynyt, yritin keksiä edes hieman jotain jujua osaan vaatteista.

Koska neitimme on viime kesästä kasvanut, sain vihdoin kokeilla monien kehumaa Hoops-kaavaa (Ob 3/-12). Kankaan ostin ystävältä jo viime kesänä t-paitaa varten, mutten saanut mielestäni mielikuvaa tästä kyseisestä paidasta, joten tässä se nyt on. Kaava on minusta hyvä, sopivan tyttömäinen mutta kuitenkin ihan perus. Tosin erittäin niukkaa mitoitusta! Neiti käyttää vaatteissa kokoa 86 ja tämä paita on piirretty 92 kaavalla lisäten helmaan pituutta reilusti. Juuri sopiva nyt, ilman minkäänlaista kasvunvaraa!

Ihanan pehmeät perhoset eivät mielestäni vaatineet mitään lisäyksiä, joten ne liihottelivat tähän peruspaitaan. Kaula-aukon käänsin framilonilla. ...tässä paidassa sitä kasvunvaraa sitten onkin, nauroin jo että taisin huomaamattani ommella neidille edellisen ja vuoden päästä tulevan kesän vaatetuksen, kun koot eivät oikein sattuneet kohdilleen!

Pojalle leikkelin ensin t-paidan tuosta tämän paidan keskellä olevasta kankaasta, mutta koska sitä jäi yli ja pinossa oleva tähtikagas huuteli seuraa, jatkoin leikkomista. Sain näin kaikki palat kankaasta tehokkaasti käyttöön kerralla. Sivuihin laitoin jatkeeksi taitteelta leikattuna tähteä ja koska mallina oli raglan, onnistui tuo ompelukin ilman kainalossa menevää sivusaumaa. Ja sain samalla paitaan sen kaivatun jujun. Kaava tuttu ja turvallinen Brave Fireman. Ja jos joku ihmettelee, niin se ensimmäinen paita vielä odottelee puolivalmiina loppuun ompelijaa. Niiden muiden laneilla aloitettujen seurassa tietysti, ettei yksinäisyys iske!

Tyttö sai vielä kesäksi mekon kierrätyshengessä, kun pilkoin äidiltäni saaman vanhan verhokapan hameeksi ja ompelin yläosaan kiinteäksi topin. Tämä ei ihan sujunut ajatusteni mukaan, mutta katsellaan josko kuitenkin kunnon helteillä sattuisi päälle eksymään. Ja luulenpa että kerta päällä riittää, sen verran on tuo yläosa haavoittuvan värinen kesän mansikoita ja muita herkkuja ajatellen!

Loput laneilla lähes valmiiksi ommellut vaatteet esittelen, kunhan saan ne tehtyä loppuun ja kuvattua. Tähän voi tuttuun tapaan vierähtää tovi näiden arjen rajoittavien tekijöiden takia, mutta tavoitteena on kuitenkin ehtiä ennen syksyä, joten palailemisiin ;)