Lapsille valmistuneita

Tähän pikaisesti jotain pientä lapsille tehtyä.

Korut neidille käsityömessuilta ostetuista helmistä. Ja kyllä, rikki menivät jo ja odottavat paksumpaa kuminauhaa ja pujottelijaa.

Poika sai Saimien kaavoista muokatut farkut isänsä vanhoista housuista. Kuvassa eivät näytä kummoiselta, mutta jalassa nämä on ihan hauskat. Tosin vielä hieman liian isot, eli käytetään sitten keväämmällä kun ilmat taas lämpenee. Näitä teen varmasti lisää erilaisilla muunnoksilla, vanhoja farkkuja kun olen säästellyt ison kasan juurikin tähän käyttöön.

Merinovillatumput rukkasten alle. Itsellä lapaset ovat olleet yllättävän lämpimät, joten kokeillaan lapsillakin kun etenkin tyttöparka on perinyt äitinsä
olemattoman ääreisverenkierron.

Itselle ja äidille

Vanhempani karkasivat lumipyryä karkuun etelän maille ja pakatessaan äitini löysi tämän mekon. Ompelin tämän ennen lastemme ristiäisiä itselleni, mutta en saanut istumaan päälleni. Pyysin äitiäni kokeilemaan ja niin saikin mekko uuden kodin; paljon parempi äidilläni!

Silloin helma oli kääntämättä ja pari muutakin pikkuseikkaa kesken, mutta äitini sanoi tekevänsä ne itse. Ennen reissua sain kuitenkin mekon käsittelyyni takaisin, koska äitini ei ollut sille mitään tehnyt. Tein huolittelut loppuun ja lisäsin äitini pyynnöstä valkoisen kappaleen pienentämään kaula-aukkoa.

Kangas on jotain ohutta viskoositrikoota ja mekko istuu mielestäni erittäin hyvin äidilleni. Tänään ehkä kuulen tuliko se myös käyttöön, sillä meillä joulupukkiakin kovemmin odotetut mummo ja ukko palasivat viime yönä reissusta kotiin.

Tämän ompelin itselle pikaisesti ennen ompelijoiden pikkujouluja Onionin kaavaa muokkaillen. Harmi että muuten ihan kiva paita jäi kuitenkin vetämättä päälle kun kiireessä unohdin miettiä kankaan kohdistamisen huolellisesti. Itseäni kohdistaminen häiritsee valtavasti ja olipa miehelläkin hauskaa kun mokaani esittelin (ei tosin onneksi itse sitä huomannut ennen kun asiasta sanoin).

Aplikointia helpomman kaavan mukaan

Olen maailman laiskin aplikoimaan, vihaan lankojen kanssa puljaamista ja tukikankaiden kanssa säätämistä. Siksipä otin testiin silityskalvot ja aloitin yksinkertaisella.

Tytölle paita Sateenkaariraidasta. Sydämen silitin hieman liian ylös ja tilannetta korjaamaan laitoin alemmas vielä pienen sydämen tasapainottamaan kokonaisuutta. Paidan kaavaa en muista.

Kalvo on siis glitteriä ja tyttö ainakin tuntuu tykkäävän jatkuvasta tunnustelusta ja osoittelusta päätellen! Ja parin pesun jälkeen kuva on yhä paikoillaan ja näyttää samalta kuin uutenakin, toivottavasti kestää jatkossakin yhtä hyvin.

Seuraavaksi kokeiluun pääsi Tampereen kädentaitomessuilta ostettu heijastava arkki. Pipot kaksinkertaista joustocollegea ja ilman kaavaa. Valitettavasti pipojen kohdalla paha karma jatkuu, en vaan saa niistä tehtyä hyviä! Nämä odottelee nyt päätöstä siitä, pienennänkö niitä nyt ja samalla yritän muotoilla vielä uudelleen vai jätänkö suosiolla odottamaan kevättä ja päiden kasvua ja teen lopulliset päätökset vasta sitten.

Pojan pipoa koristaa orava...

...kun taas tytöllä pipossa vilkuttaa hiiri.

Uusi kalvotilaus on jätetty, olen rakastunut näiden helppouteen!

Joulukalenteri

En tiedä kuka tätä kalenteria hinkui eniten kun lapset tästä tuskin vielä mitään ymmärtävät, mutta siinä se nyt on!

Pusseista löytyy pieniä ylläreitä lapsille ja saattoihan siinä niinkin käydä, ettei äidinkään tarvitse pussilta tyhjin suin lähteä. Mutta jollekinhan ne suklaat on laitettava kun lapset eivät niiden päälle vielä ymmärrä!

Nappilistojen treenausta

Ompelin joskus ennen lapsia hupparin nappilistalla ja totesin ettei se todellakaan ole minun juttuni ja vannoin etten enää ikinä edes yritä sitä. Aika kului ja minkäs kimpusta itseni yllätinkään?

Ensin muokkasin peruspaidan kaavasta tytölle hieman tunikamaisemman paidan nappilistalla. Koska tässä kulkee sauma rinnan alla, ei tämä vielä ollut paha nakki. Ja paidasta tuli kyllä kiva, tykkään kovasti!

Minä, joka ei normaalisti edes tiedä mitä sana silitysrauta tarkoittaa, käytin sitä tukikankaiden kiinni silittämiseen ja ehkä sen huomaa. Listasta tuli jopa omaan silmään melko siisti (vaikka kuvassa näyttääkin vinksottavan). Liekö voisi jatkossa tutustua tuohon kapistukseen useamminkin? Noh, ehkei sentään liioitella, mutta jos edes silloin tällöin!

Pojalle askartelinkin sitten ihan oikean nappilistan ilman poikkisaumoja. Yritin ensin Ottobren ohjeella ja päädyin käyttämään ratkojaa rankemmalla kädellä. Lopulta saksin jo valmistuneen pipon saadakseni vielä toisen nappilistaan tarvittavan kankaanpalasen samasta kankaasta ja päätin käyttää omaa päätäni. Juuri tällä kertaa se kannatti, sillä vaikka toisen kappaleen kohdalla laiskotti jo niin että tukikankaatkin jäivät laittamatta, sain kun sainkin aikaiseksi toimivan nappilistan. 

 

 

Ja ihmeekseni siitäkin tuli yllättävän siisti.

Molemmat paidat ovat olleet kovassa käytössä ja saatan jopa uskaltautua nappilistojen pariin uudemmankin kerran.

Pojan paidan kaava Bottoned Up koossa 92cm, tytön muistaakseni On the Road reippaasti muokattuna.

Itselle

Tässä muutama itselle valmistunut. Pilvitrikoosta tein onion muokkauksella kokeiluversion tunikasta. Tästä tuli lopulta kyllä tosi kiva, mutta jatkossa on parempi muistaa etten ole kokoa m edes ilman saumanvaroja, sillä isohan siitä tuli. Kavennellen vähän joka saumasta sain tästä muuten ihan hyvän, mutta hihan pyöriö on liian iso ja jättää taakse rutut. Jatkossa siis taas xs-kaava käyttöön ja helmaan vaan reilut saumanvarat niin ei tule makkarankuorta. ...joku kun on piirtänyt kaavan vain xs ja m -koossa laiskuuttaan...

Kotihousut joustocollarista, legginssien kaavasta muokattuna. Paljon jäi vielä hiomista kaavan suhteen, mutta kyllä nämä kovassa käytössä on kotona olleet. Niin ihanan tuntuiset jalassa! Haaveilen samaa materiaalia olevista legginsseistä takataskuilla.

Tarpeeseen ommeltua

Tyttö on kasvanut pituutta ja vanhojen housujen lahkeet ovat jääneet auttamattomasti liian lyhyiksi. Ensihätään muutamat joustocollegesta ommellut housut vanhalla tutulla City Mous -kaavalla muokkailtuna. Enää ei vilku nilkat!

Kuvassa resori jäi ruttuun, mutta eiköhän tästä perusidea kaikille selviä. ...Ja sehän on tietysti se, miten hienosti neiti osaa pyydettäessä näyttää napaansa (eli nostaa paidan pois että äiti saa kuvan räpsäistyä :D ).

Loppuun vielä muutama ylistyssana Viledan mikrokuituliinoista, joita sain Buzzadorina kokeilla. Olen viimeaikoina huomannut, että siivous todellakin on välineurheilua ja siitäkin pahasta saa mukavampaa kun välineet ovat kunnossa. Tykästyin mikrokuituliinoihin jo aiemmin kun Clas Ohlssonilla sattui joskus silmään neljän paketti jokainen eri tarkoitukseen tarkoitettuja liinoja ja päätin kokeilla. Ne jäikin meillä käyttöön niin keittiössä kuin muussakin siivouksessa. Siksi olikin kiva saada vertailuun myös Viledan vastaavat siivousliinat, eivätkä nekään tuottaneet pettymystä.

Kukaan ei kiinnitä kuvassa huomiota taustalla näkyviin ruoka-aineisiin. On meillä kuiva-ainekaappikin, mutta sen ovat vallanneet kutsumattomat vieraat ja häätö on käynnissä :/ Vinkit riisihärön häätämiseen ovat enemmän kuin tervetulleita!

Tämä liina on nyt ollut muutaman viikon keittiössä käytössä ja toimii loistavasti mm. lasten aiheuttamiin tahmoihin! Kuvassa näkyvät raidat johtuvat siitä, että liinassa toinen puoli on tarkoitettu hankaamista vaativiin tahroihin. Joka toinen raita on siis saman tuntuista lenkkiä kun tarranauhassa olevat lenkit ja niiden ansiosta tahrojen pyyhkiminen on helppoa. Ja mikä parasta, kun liina alkaa haista, nakkaan sen pyykkikoneeseen ja taas se on käyttökunnossa. Tämän puheen jälkeen minun on kai turha sanoa että kyseinen liina tulee olemaan meillä kovassa käytössä?

Toinen suurta ihastusta aiheuttanut tuote oli kylpyhuoneeseen tarkoitettu sieniliina. Meillä sillä on pyyhitty kaikki mitä keksiä saattaa! Toimi loistavasti myös pika-apuna laiskalle ikkunanpesijälle: pyyhin ikkunan siihen tarkoitetulla liinalla ja totesin etten saa siitä siistiä. Otin sieniliinan käteen lastan sijasta ja yksinkertaisesti kuivasin ikkunan sillä, eikä raidoista tietoakaan, jäljelle jäi vain puhdas ikkuna. Tässä toinen varmasti käyttöön jäävä tuote tämän kokeilun jäljiltä!

Huonoja kuvia ja pikaisia ompeluita

  Ilman sen suurempia tarinoita laitan liutan kuvia. Tässä ainakin osa niistä pienistä jutuista mitä on tullut pitkin syksyä ommeltua. Pahoittelen huonoja kuvia, suurin osa on räpsäisty puhelimella pikaisesti kun on muistettu ettei näitä vielä ollutkaan kuvattu.

Kaulurin ja lapasten koeversiot, molempiin jäi vielä hieman hiomista ainakin koon suhteen.

 

Nämä lapaset tulikin sitten jo käyttöön, vuorina merinovilla.

Nämä lähti kaverin käsiä lämmittämään, näissäkin merinovillaa vuorina. Toiset vastaavat (tosin fleece-vuorilliset) odottavat sijoituspaikkaansa kaapin kätköissä.

Pipoja jämäpaloista. Näihin kulutin ne viimeiset soirot kankaista, omille ja muiden lapsille.

Eihän nyt omaakaan päätä sovi unohtaa!

Tämä taas meni kaverille lenkkipipoksi, toisenkin hänelle ompelin, mutta kuva jäi. No, kuvitelkaa tähän pinkki tähtipipo punaisella (kai, en edes muista enää :D) vuorilla.

 Mies osti tapletin kulkemaan työreissuilla mukana ja sille ompelin vetoketjullisen pussukan (joo, juuri tuo musta möykky kuvassa) joustocollarista. Vuorina polarfleece ja välissä pehmukkeena vanu. Tämä vaatisi vielä uuden yrityksen, sillä tuli aavistuksen liian pieni. On kuitenkin toiminut käytössä, katsotaan saanko koskaan ommeltua uutta. Kekkistä olisi kuulemma toiveena ja ajatuksena olikin isänpäivälahjaksi sellainen ommella, mutta sehän on jo tällä viikolla! Ja tapletti on tietysti miehellä mukana (enkä ole ottanut mittoja ylös), lapset jaksavat tehdä nukkumaan menosta hankalaa ja oma-aika on niin ollen minulla lähes nollissa. ...ehkä jouluksi?

Savaveivailua

Johan tässä on tovi jos toinenkin vierähtänyt tästä veivailusta, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tässä kohtaa ei kannata kiinnittää huomiota täysin väärän värisiin saumurin lankoihin, ei ne päällä mihinkään näy ;) Laiska mikä laiska...

Puudeli-trikoo tuli Viljamin puodin yllärissä ja minulla löi täysin tyhjää. Tämä setti siitä kuitenkin syntyi, pohdin yhä tykkäänkö vai vihaanko. Paita oma sovellus On the Road -kaavasta ja legginssit muistaakseni Ruusunpuna -kaavalla. Paita oli hyvin naftia mitoitusta, kun taas legginsseissä lahjetta riittää.

Saimme tässä haasteessa jokainen omat ompeluystävät joiden kanssa yhdessä tuli miettiä jokin yhdistävä tekijä. Meidän kolmihenkisestä ryhmästämme tuli "Junan tuomat", sillä jokainen meistä on asunut sekä pk-seudulla että Etelä-Karjalassa ja näin ollen junamatkustus on tullut tutuksi. Kaikkien ryhmämme jäsenten vaatteista löytyi siis "junankiskot" (ks.yllä).

Tajusin tyttöni kasvaneen vasta kun iskin sakset kankaaseen eikä se riittänytkään enää yksistään tunikaan. Noh, apuun tuli legginsseistä jäänyt kangas ja nyt paitaa piristää keltainen kappale selkäpuolella.

Ei mikään mestariteos, mutta legginssit käyvät onneksi muidenkin paitojen kanssa ja paidan voi nakata tässä vaiheessa jo pienten vaatteiden pinoon sen käytyä liian pieneksi.

Kummipojalle

Kummipojalla oli synttärit viime kuussa ja pari viikkoa sitten pakkasin lapset autoon isin lähtiessä töihin pk-seudulle ja lähdimme samalla kyydillä juhlimaan myöhästyneesti näitä synttäreitä. Samaan reissuun mahtui myös Korkeasaarta ja kavereiden tapaamista. Vaikka vajaa viikon reissu olikin rankka, oli se myös erittäin mukavaa vaihtelua arkeen. Ja sen jälkeen kotoilu maistui hetken taas makoisammalta omine rutiineineen!

Paketista paljastui tämä Beagle Boy -huppari (Ob 4/13) koossa 104.

Housut tein Saimien (Ob 1/09) kaavalla.

Samistelua

Koska minulla sattuu olemaan tyttö ja poika ja markkinoilla on toinen toistaan ihanempia kankaita eri väreissä, joskus (no okei, aika useasti...) on samisteltava. Puolustuksekseni sanottakoon, että harvoin yhdessä ommellut vaatteet kuitenkaan päätyvät päälle yhtä aikaa, sillä lapset ovat nopeita sotkemaan!

Nämä(kin) paidat valmistuivat jo jonkin aikaa sitten, mutta muu elämä on vienyt minua 100-0 ja bloggaus on jäänyt. Kaava on joku Ottobren peruspaidoista, tarkempaa en valitettavasti muista. Leikkelen aina välillä kasan kankaita valmiiksi ja ompelen kun ehdin. Joskus tässä välissä voi olla pitkäkin aika, joten unohdan sillä välillä niin käytetyn kaavan kuin suunnitellut jipotkin. Lähes aina saan ommellessa miettiä, olinkohan suunnitellut hihoihin resorit, käänteen vai extraleveän käänteen ja lopputulos on yllätys.

Pojan paita on ihan perusmalli reilulla kasvunvaralla, tytölle muokkasin kaavaa hieman tunikamaisemmaksi, sillä tykkään käyttää tytöllä paljon legginssejä. Ja kun paitaa voi aluksi käyttää tunikana ja myöhemmin normaalina paitana, on se huomattavasti pidempi-ikäinen.

Hyvä kiertää!

Nyt kaikki käsityöihmiset ja näpertelijät kuulolle! Osallistuin Helmi Hetkiä ja Herttaista Eloa -blogissa haasteeseen, jossa lupaan tehdä jotain pientä kolmelle ensimmäiselle kommenttilootaan ilmoittautuneelle seuraavan 12kk aikana. Ja jotta hyvä lähtee kiertämään, ilmoittautuneen tulee laittaa haaste eteenpäin omassa blogissaan ja tehdä kolmelle innokkaalle myös jotain.

Olen aiemmin jo osallistunut vastaavaan haasteeseen facebookin kautta, mutta nyt sormet syyhyää tämän haasteen pariin, sillä uutta haastetta itselle tuo se, että osallistujat voivat olla minulle entuudestaan tuntemattomia ihmisiä. 

Kommentoi siis tätä viestiä jos haluat laittaa hyvän kiertämään!

Syksy on täällä!

Mistä sen tietää? No siitä että eiliseltä kauppareissulta tarttui mukaan pari kerää lankaa ja puikot alkoi viuhua. Joka vuosi varma syksyn merkki!

Jokohan nämä lapaset valmistuisivat tänä syksynä? Yleensä nimittäin meinaa käydä niin että aloitan, teen toisen, ja lopulta teen toisen pitkin hampain joskus pitkän ajan päästä, joskus jopa vuosi ensimmäisen valmistuttua. Nyt on kuitenkin vauhti päällä ja sormet oikein syyhyää puikkojen kimppuun. Asiaa auttaa paksu lanka (isoveli) ja paksut puikot, valmista tulee äkkiä.

Mutta hei. Inhoan keltaista? Ja syksyä? Miten ihmeessä meille siis on alkanut ilmestyä keltaista sinne tänne ja alkusyksystäkin olen nauttinut aivan uudella innolla?

Jotain ihan muuta

Tähän väliin laitan esiin jotain muuta kuin ompelua, sillä tykkään tehdä käsilläni muutakin.

Nämä taulut ovat roikkuneet valokuvaseinällämme jo jonkin tovin, mutta nyt vasta muistin ne tännekin laittaa. Inspiraatiota hain Pinterestistä ja tykkään! Yksinkertainen on kaunista.

Ja nyt pika pikaa leikkelemään kankaita, kun lapset piitkän tauon jälkeen suostuivat nukahtamaan päiväunilleen eikä äitikään ole aivan kuolemanväsynyt (kiitos isin mahdollistamien useiden tuntien mittaisten päikkäreiden menneinä päivinä).

Sipulia syksyn kunniaksi

Kyllä se sipuli minullekin jossain muodossa sopii! Suuhuni en sitä mieluusti laita, mutta paitana se on erinomainen :)

Noshin raidoista paita itselle, tämä sai kehut useaan otteeseen jopa mieheltä! Ja kyllä minä itsekin tykkään, himoitsen näitä leveitä raitoja myös muissa väreissä, mutta vielä on napsusormi hillitty, saas nähdä kuinka kauan saan sen pidettyä aisoissa. Hillitsevänä tekijänä toimii kyllä tehokkaasti päätös jäädä kotiin lasten kanssa vielä vuodeksi, kotihoidon tuella kun ei suuria shoppailla.

Laneilla ommeltuja

Kerroin aikaisemmin osallistuneeni minilaneille, joissa koneet surisivat ja sivussa syötiin hyvää ruokaa. Tässä osa silloin ommelluista, joukkoon karkasi tosin jotain jo aiemmin ommeltuakin. Esittelemättä jää vielä kummipojan huppari, joka odottaa saapuvaa joustocollegea housujen toivossa. Siitä siis myöhemmin lisää.

Päivän tavoitteena oli ommella lapsille pipot viilenevien kelien varalle. Tässä olikin tavoitetta, sillä en IKINÄ saa piposta oikean kokoista. Odotukset ei siis olleet korkealla, mutta lopputulos yllätti positiivisesti: molemmat sopivat käyttäjilleen. Vuorina vihreässä turkoosi yksivärinen trikoo, punaisessa pinkki.

Tämä vahingossa settinäkin toimiva yhdistelmä valmistui jo aiemmin. T-paita on oneksi reilun kokoinen ja ilman hurjaa kasvupyrähdystä uskon sen mahtuvan tytölle vielä ensi kesänäkin. Housut päätyivät käyttöön pojalle jo nyt, ehkä ensi kesänä ne löytyvät tytön kaapista ;) Kaavana paidassa sama kuin muissakin tekemissäni, eli Brave Fireman (milloinkahan jaksaisin tarkistaa onko kyseessä -man vai -men, kirjoitan varmasti aina eri tavalla!) ja housuissa City Mouse pidennetyillä resoreilla. Seuraavaa kertaa varten ajattelin kaventaa kaavaa hieman, muuten ihan sopiva kaava meille (voin tarkistaa lehden numeron jos joku haluaa, nyt en jaksa mennä sitä etsimään).

Itselle ompelin topin neidin paidasta jääneestä kankaasta, mutta lopputulos oli hieman liian tyköistuva ja tuotos lähti ilahduttamaan ystävääni alla olevan paidan seurana. Kaavana toimi vanha toppi. Helmaan lisäsin Karnaluksista ostettua joustopitsiä ja sitä tule varmasti käyttämään uudelleenkin. (Ja kukaan ei huomaa että puut kasvavat paidassa alaspäin, kun en sitä itsekään huomannut ennen kuin ystävä siitä naureskellen huomautti ;) )

Tämä siis toinen ystävälle lähtenyt toppi, käy vaikka yötoppina jos ei muuten :)

Pojalle kokeilin Saimeja ensimmäistä kertaa. Lahkeen resori on turhan leveä ja vaippapyllylle olisi pitänyt tajuta lisätä ylös väljyyttä, mutta muuten kyllä kiva malli. Tulen varmasti käyttämään uudelleenkin viimeistään sitten kun vaipoista päästään eroon. Kivaa vaihtelua myös tuo kuminauha vyötäröllä, aiemmin kun olen aina ommellut resorin lasten housuihin varmistamaan ettei mikään purista. Väri kuvassa on ihan väärä, oikeasti housut ovat turkoosimmat.

Satunnaisia ompeluksia

Kummityttö täytti huimat neljä vuotta elokuun alussa ja tämä kummihan päätti tietysti "ihan pikaisesti" ommella tunikan, joissa helmat hulmuaa (muut ei tietenkään tullut kysymykseenkään, prinsessasta kun on kysymys). Noh, tiedättehän te mitä käy kun "pikaisesti vaan surautetaan". 

Aika kauas pikaisesta jäi tämäkin tekele ja syntymäpäiväpakettiin jouduin käärimään kaupan tätien antimia. Monien mutkien jälkeen tämäkin kuitenkin tuli valmiiksi ja lopputuloksesta tuli kuin tulikin siedettävä. Itse käyttäjän kommenttia tosin vielä odottelen, sillä jos posti on kulkenut ajallaan, tämä on kolahtanut laatikkoon vasta tänään. Kaavana on Ottobren Flow-tunika, koko 110cm. Milloin kummin murusta kasvoikin jo iso tyttö?

Joskus pikaiset surautukset myöskin ovat sellaisia, siitä todisteena tämä paita omalle neidillemme. Sain kaverilta aikuisten kokoisen pipon, joka oli tehty kakkoslaatuisesta muffinssi-kankaasta. Koska pipossa oli niin suuria värivirheitä oikealla puolella, ei jäänyt vaihtoehdoksi muuta kun purkaa se ja hyötykäyttää ne osat, joissa virhettä ei ollut. Kaapista sattui löytymään oikean väristä tähtikangasta lisukkeeksi ja siinäpä se, pussihihainen paita on valmis. Hieman tosin tuli tiukka käytettävissä olevan kankaan leveydestä johtuen, mutta käytetään sen aikaa kun päälle menee ja laitetaan sen jälkeen kiertoon.

P.S. Jos oikein tarkasti tihrustatte, voitte nähdä molempien vaatteiden niskassa leiman. Yksi Lidlin leimasimen uusi omistaja siis täälläkin, tuolla saa kivasti vaatteisiin painettua koonkin muistiin! Jatkossa täytyy vaan tarttua siihen laitteista luotaantyöntävimpään (=silitysrauta), sillä ilman silitystä leima kärsi jo ensimmäisessä pesussa.

"Hauva, hauva!"

Hauva on ollu meidän molemmilla lapsilla ensimmäinen sana ja pitää pintansa vaikka uusia sanoja onkin tullut jo paljon. Sitä myös toistetaan kovasti kun nämä äidin ompelemat paidat nähdään, eli ei liene aivan piloille minun aplikointiyritykseni mennyt!

Tämä kokeilu tosin muistutti minua siitä, etten todellakaan ole aplikoivaa sorttia ja muistan sen toivottavasti jatkossa taas. Se kaikki lankojen vaihtelu ei vain ole minua varten, haluan kaikki tänne nyt heti, eli kärsivällisyys riittää huomattavasti paremmin peruspertsan ompeluun.

Paidat on ommeltu vaihteeksi Brave Fireman -kaavalla, tytölle tosin hieman kavennellen. Ja vaikka nämä paidan koristivatkin ufo-pinoa aivan liian kauan, ne mahtuu onnekseni vielä lasten päälle. Eriasia on tietysti se, tuleeko t-paita kelejä enää tänä kesänä. Onneksi sentään meillä sisällä on lämmin, eli voin ainakin oman kodin seinien sisällä ihailla sitkeyttäni saattaa paidat valmiiksi täydellisen motivaation loppumisen jälkeenkin!

Meillä oli ystävän kanssa minilanit viikko sitten kun isovanhemmat ystävällisesti huolehtivat jälkikasvustamme. Nämäkin paidat saivat viimeiset tikkauksensa silloin, samoin kuin iso pino muitakin vaatteita. Niistä kuitenkin lisää myöhemmin, kunhan saan kuvia lisäiltyä.

Arki on melko hektistä nykyään kun mies tekee töitä maanantaista torstaihin toisella paikkakunnalla. Onneksi meillä on sentään pidennetty viikonloppu aikaa latailla akkuja aina tulevalle viikolle. Sitä tämä äippä tarvitseekin neljän päivän jäljiltä, sen verran tehokkaasti nuo kaksi vajaa puolitoistavuotiasta osaa imeä mehut kenestä tahansa!