Selvisin!

Ehkä nipin napin, mutta hengissä ollaan! Ja uskon että olen vielä iltapäivälläkin kun mies palaa yli viikon työreissulta! Toissapäivänä teki jo tiukkaa ja kun eilen mies kertoi etteivät tulekaan vielä kotiin, purin jo hammasta melkoisesti. Mutta tänään vihdoin tulee, uskon että ikävä on ollut kova kaikilla. Toivottavasti vaan pienet ei ole isiä alkaneet vierastaa, siinä se olisikin. Mutta ainakin puhelimessa tyttöä kovasti naurattaa isin ääni, poika söisi mielummin koko puhelimen. Käsityörintamalla on siis ollut kovin hiljaista, kun kaikki aika on mennyt hengissä selviämiseen. Yöt on olleet aika vilkkaita, eikä päivisinkään ole itse ehtinyt nukkua vaikka lapset olisi nukkuneetkin, kotityötkin kun on jossain vaiheessa tehtävä. Koville on ottanut, mutta hyvin on nostanut arvostusta toista kohtaan kun on huomannut entistä paremmin että kyllä meillä mieskin osallistuu arjen pyörittämiseen normaalisti melkoisesti! 

Vaikka eräänlaista käsityötä tämä viikko onkin ollut, niin kovasti olisi motivaatiota oikeisiin käsitöihinkin. Ja koska piristyin kummasti miehen ilmoituksesta että tulee kotiin, voisin ruuan (no joo, myönnetään, pakastepizzan) jälkeen kipaista alakertaan ompelemaan muutaman sauman jos lapset vaan vielä silloin nukkuvat. Alkaa jo hirvittää että tekeillä olevat bodyt ja housut ehtivät jäädä pieneksi ennen valmistumistaan ja sekös harmittaisi. Onneksi sentään lähipiiriin on keväällä tulossa taas uusia tulokkaita, joten käyttämättä tuskin jäävät silti :)

Loppuun on vielä kommentoitava, että todellakin nostan hattua yksinhuoltajille. Uskon että arki ei olisi aivan näin kamalaa jos sitä olisi yksin tottunut pyörittämään ja tietäisi ettei vaihtoehtoja juuri ole, mutta tuskin se aina herkkua siltikään on. Jaksamista siis kovasti heille jotka tämän rumban pyörittävät päivästä toiseen, taitavat olla arjen supersankareita ;)

Syksy tuli

 Kyllä ne vastusti, mutta nyt ne on valmiit! Velouriset jumpsuitit fleesevuorilla. Olisivat voineet olla isommatkin, mutta toisaalta tarkoituskin oli tehdä vaan tälle syksylle haalarit, ensi keväänä on sitten jo jotain muuta päällä.

Tämän idean sain Pinterestistä ja pakkohan se oli kokeilla. Ei nuo nauhat IKEAn pesulappuja voita, mutta kyllähän noitakin näyttää voivan hypistellä. Jaloissa on paistopussia täytteenä ja rapisutettavana.

Meidän päivä

Tänään tulee lapsilla täyteen puoli vuotta elettyä elämää. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa ylös tämän päivän päivärytmin ihan omankin mielenkiinnon vuoksi, päivällä kun sitä ei ehdi normaalisti sen kummemmin miettimään.

7.00. Poika herää meidän välistä ja pyydän miestä tuomaan maidon. Mies lähtee kahdeksaksi kouluun ja me jäämme pojan kanssa vielä nukkumaan.

8.00. Lastenhuoneesta kuuluu juttelua, haen tytönkin meidän sänkyyn ja jatkan itse torkkumista.

8.30. Herää myös poika ja loikoilemme sängyssä. Tämä on ehkä paras hetki päivästä kun molemmat lapset hymyilevät ja juttelevat, eikä meillä ole kiire minnekään.

9.00. Kannan lapset yläkertaan, vaihdan vaipat (...löydän myös päivän ensimmäisen kakan...) ja annan lapsille aamumaidot.

9.50. Huomasin olevani myöhässä aamulenkiltä kun kitinä ja huuto alkoi. Muksut vaunuihin ja kohti kirjastoa. Juuri ennen kirjastoa nukahti tyttö, kirjastossa aikansa katseltuaan poika.

11.00. Takaisin kotona. Vaunujen pysähtyessä poika herää välittömästi ja tällä kertaa tyttökin herää pojan huuteluihin. Otan lapsille soseet sulamaan ja kuunnellaan kirjatosta lainaamaani PMMP:n Puuhevonen levyä.

11.30. Lapset harjoittelee istumista uusissa syöttötuoleissaan ja syö samalla bataatti-porkkana-possusosetta. Sittereissä otetaan vielä maitoa päälle. Vaihdetaan soittimeen Vauvan vaaka -levy (pojan ehdoton suosikki!) ja lapset katsoo kiinnostuneena kun äiti syö ja tekee kakkuun kiilteen päälle.

12.15. Vaipan vaihto (päivän toinen kakka). Keittiöhommat jatkuu.

12.40. Maitohuikka ennen unia. 

12.55. Vaunuissa on hiljaista ainakin toistaiseksi. Tänään mennään siitä mistä aita on jo kaatunut ja poikkeuksellisesti annoin pojalle pullon vaunuihin kun tämä vain huusi eikä rauhoittunut. Pullo tekee ihmeitä.

13.00. Käyn hakemassa pullon pois ja laitan tytölle tutin. Molemmat nukahtavat.

13.22. Itkua. Tutti pojalle ja unet taitaa jatkua.

13.27. Poika taas, hytkyttelen vaunuja hetken.

13.37. Sama jatkuu.

13.41. ...äitin oma aika?

13.43. Luovutan. Poika pois vaunuista, johan sitä nukuttiinkin.

14.30. Tyttökin herää unilta. Tyttö naureskelee viltillä ja tutkii leluja, poika vuoroin kitisee ja nauraa. Mutta en minä väsynyt ole!

14.45. Mies tulee kotiin.

15.00. Välipala, mustikka-vadelma sose puoliksi.

15.50. Tyttö haisee. Onneksi isi on kotona ja äiti välttyy pyllyn pesulta tällä kertaa.

16.00. Yritetään käydä päiväunille. Poika nukahtaakin lopulta äidin kainaloon, mutta tyttö ei.

17.00. Poika herää reilun puolen tunnin päiväunilta. Pojan nukkuessa minun veli perheineen on tullut kylään ja lapset tutustuvat serkkupoikaan leikkimatolla.

17.50. Huomaa että päiväunet ei ole olleet riittävät. Kitinää ja huutoa. Syödään iltapuuro, tai oikeastaan poika syö sillä sisko on jo liian väsynyt.

18.20. Isi vaihtaa tytön vaipan ja laittaa yökkärin päälle, minä annan maidon, joka nyt jo vähän maistuukin.

18.30. Isi hoitaa myös pojan iltatoimet ja vie tytön nukkumaan samalla kun äiti jää antamaan pojalle maitoa.

18.55. Tyttö nukkuu jo ja poikakin viedään omaan sänkyyn vaipanvaihdon (kyllä, jälleen kakka!) jälkeen.

19.00. Poika vielä juttelee sängyssään, mutta on selkeästi aivan väsynyt.

19.15. Hiljaisuus. 

19.20. Se siitä hiljaisuudesta. Poika aloittaa kitinän ja isi käy laittamassa tuttia.

19.30. Äiti käy kääntämässä pojan kyljelleen ja hiljaisuus laskeutuu vihdoin kunnolla.

Tässä meidän tämä päivä. Jokseenkin normaali päivä, tosin tyttö yleensä nukkuu pidemmät päiväunet (josta johtuen nukkumaan menokin on yleensä 19.30-20 välillä). Poika on keksinyt pienten tirsojen piristävyyden eikä siis kovinkaan usein nuku tuntia pidempään, harvoin sitäkään. Yötkin on yhtä kukkumista, poika on nyt muutaman yön nukkunut taas meidän välissä ja näin olen itsekin saanut nukuttua edes hiukan enemmän, joka kitinän takia kun ei tarvitse nousta ylös. Maitoa ei yöllä tarvita, mutta tutin laittajaa ja selälleen kääntäjää sitäkin enemmän (tai vaikka juttukaveria!). Runsasunisen alun jälkeen pudotus on ollut melkoinen tähän nykyiseen unitilanteeseen... Ehkä vielä joskus minäkin taas nukun kokonaisia öitä. Öistä en siis voi enempää sanoa kuin että heräillään joko usein tai ei niin usein. Väsymys on tehnyt tehtävänsä ja en osaa sanoa montako kertaa öisin heräilen, riittävästi tai jopa vähän liikaa on minun vastaukseni.

Nyt jatkamaan ompeluita kun vauhtiin on päästy. Ehkä jo huomenna lapset puetaan uusiin syyshaalareihin :)

Omille ja vieraille

Sain eräs perjantai-ilta päähäni, että seuraavan päivän reissuun pitää saada lapsille uudet bodyt. Niinpä ompelukone surisemaan ja tässä tulos (anteeksi kuvat, bodyt tuli pyykistä kuvattaviksi kun aikaisemmin ne unohdin kuvata ja ovat siis aivan rypyssä).
 

Tytölle tei jälleen bodymekon Ottobren bodyn pohjalta loput omalla kädellä muokattuna. Tästä tulikin heti lemppari. Nimesin tämän myö minitissikseksi, sillä malli muistuttaa paljon tissistä.

Pojalle kaavan mukainen tähtibody, joka taas ei onnistunut ollenkaan niin hyvin. On hieman liian tiukka ja muutenkin malli on epäsopiva meidän poitsun ruumiinrakenteelle.

Paikallinen fb-ompeluryhmä järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, jonka tarkoituksena oli ommella kaikille seudun joulukuussa syntyville vauvoille tumput. Tässä oma panokseni kyseiseen kampanjaan, tumppuja on nyt jo niin paljon että luultavasti tammikuun vauvatkin saavat omansa :)

Keskeneräisten loppuunsaattamista ja uusiokäyttöä

Olen joskus paaaljon aikaisemmin esitellyt nämä tumput "ei mennyt niin kuin strömsössä" otsikon alla. Tein toiseen vuorin valehtelematta ainakin viisi kertaa, mutta vihdoin se löysi tiensä paikoilleen ja mikä tärkeintä, oikeinpäin! Ja minä kyllä tykkään. Voi olla että tumput ei meillä pääse käyttöön, sillä ne ovat luultavasti liian pienet meidän lapsille, mutta ehkä teen omille isommat. Kaipa nämäkin tiensä käyttöön vielä johonkin löytää. Tai jos ei, niin ovatpahan muistuttamassa kuinka hankalaa ajattelu joskus voi olla!

Nämä housut puolestaan ovat marinoituneet tovin kangaskaapissani ilman resoreita (nuo kuvassa näkyvät ruudut siis kangaskaappini korista painautuneet...). Niin pitkän tovin, että käyttäjä on ehtinyt kasvaa jo reilusti yli näistä. Nyt sain tämän suuren suuren homman tehtyä ja housut odottavat laatikossa meidän pojan kasvamista.

Meillä on ollut huutava pula yökkäreistä, joten päädyin kokeileaan Ottobren potkuhousukaavaa ilman teräosia äitini vanhaan yöpaitaan. Tekele on todellakin tekele, nepitkin loppuivat kesken ja siksi lahkeissa punaiset nepit sinisten jatkona. Päättelin kuitenkin, etteivät lapset vielä valita asiasta ja äitiäkään ei häiritse kun kerran yökkäriä harvemmin ihmisten ilmoilla pidetään.

Taakse jäi hauskasti nalle, joka oli alkuperäisessä paidassa edessä.

Hijaisuuden loppu

Hiljaista on blogin puolella ollut, mutta jospa siihen tulisi nyt loppu. Paljon on tullut tehtyä käsitöitä, mutta kuten kerroin jo aikaisemmin, kamera ja tietokone ei ole oleet yhteistyökykyisiä, joten kuvia en ole saanut koneelle. Tänään kokeilin huvikseni uudelleen siirtää kuvia läppärille ja kas, tänään se onnistuikin. Lisäksi kone yllätti ja sain ladattua myös photoscapen, joten nyt on taas kuvia. Jospa niitä siis hiljalleen tänne lisäilisi.

Ruokailu on tullut meillä kovin ajankohtaiseksi aiheeksi kun saimme neuvolasta käskyn aloittaa kiinteiden maistelu.

Tällä mentiin alku ja suosikkien joukossa tämä on yhä!

 Ensimmäisten maisteltavien joukossa oli bataatti ja kesäkurpitsa. Ne maistuu nykyään lapsille jo hyvin, eikä kuvassa näkyvä lautanen riitä enää millään. Olenkin havainnut soseiden keittelyn olevan melko taloudellista puuhaa, sillä valmissoseet veisivät kuukausibudjetista melkoisen osan, etenkin kun on kaksi nälkäistä suuta ruokittavana!

Pakastimen sisältö on nykyään hyvin yksipuolista.

Kiitos äitini, on meillä pakastimessa melkoiset satsit eri vihanneksina soseutettuna. Ja hyvä niin, melkoiset määrät niiä tarvitaankin! Keksimme pakastaa soseet tuttipulloihin tarkoitettuihin pusseihin (niitä sattui kaapissa olemaan turhanpanttina) ja nuo ovatkin meillä käteviä! Koska lapsia on kaksi, jääpalamuotteihin pakastettuna soseet on turhan pieniä annoksia ja niitä menisi koko levyllinen kerralla. Nyt otan usein kokonaisen pussin bataattia ja sotken siihen puolikkaan pussin jotain muuta. Joskin tuokin määrä alkaa välillä loppua kesken, eli kohta siirryn sotkemaan kaksi pussia kokonaan lautaselle.

Ja koska ruokatouhut on sotkuista puuhaa, piti pahimpaan hätään ommella ruokalappuja (älkää välittäkö ryppyisistä lapuista, käytössä rähjääntyy...). Näitä pitäisikin tehdä vielä lisää, sillä käytön jälkeisen huuhtelun lisäksi nuo on aika ajoin pyöräytettävä pesukoneessa puhdistautumassa.

Jumpsuit

Olen joskus sanonut, niin kuin moni muukin, että meille ei jumpsuitteja tule. Ja niin kuin moni muukin, pyörsin sanani vihoviimein (en tosin luojan kiitos itseni kohdalla!). Ensin meille kotiutui kaupasta pojalle kylmien kelien college-haalari, tarkoituksena käyttää ulkona kun kesää ei näy eikä kuulu pyydöistä huolimatta. Tämä osottautuikin käteväksi ja pitihän sitä tasapuolisuuden nimissä tytöllekin sellainen saada. Kaupoissa kierreltyäni muistin tämän kankaan kun sopivaa ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Ostin raidallisen velourin raskauden loppuvaiheissa mielessä juurikin kokohaalari tytölle. Ja sellaiseen se näköjään lopulta päätyikin!

Kaava löytyy uusimmasta Ottobresta, tein 68cm koolla ilman saumavaroja, lahkeita ja hihoja hieman pidentäen. Ja aika hyvä tuli, vielä on kasvuvaraa, mutta voi käyttää noinkin. Huppu tosin ilman saumavarojakin tuntuu valtavalle! Haalariin olen enemmän kuin tyytyväinen, ainut mietityttävä asia on tuo vetoketju. Se kupruilee ja kanttaukset sen ympärillä eivät todellakaan kestä tarkempaa tutkimista. Täytyy kai yrittää googlettaa ohjeita vetoketjun kiinnittämiseen tälla tavalla jos vielä uutta haalaria käyn rakentamaan. Tai ehkä seuraava versio tehdäänkin neppareilla...

Nyt haaveena olisi ommella molemmille kyseiset haalarit vuorillisina syksyn kylmiä ajatellen. Saas nähdä uskallanko käydä hommiin ilman tarkempia ohjeita, harvoin kun olen ommellut mitään vuorilla.