Missä välissä syödä?

Olen ihmetellyt kun äidit valittavat etteivät ehdi päivän aikana syödä. Miksi ihmeessä, kävelee kaapille ja syö vaan, eikö se niin mene? No, niin se tähän saakka on mennyt. Mutta ei enää, meillä nimittäin kontataan. Ei, ei ja vielä kerran ei. Lisäksi jatkuvaa hyppimistä perässä. Ja tiedättehän, tämä kertaa kaksi. Paitsi että kun tyttö on nopeampi, kiukkuaa veli jatkuvasti kun ei ehdi perään. Ja kiukutessaan kohottaa katseensa taivaaseen ja yrittää ylös. Nyt jo välillä on polviseisonnasta toinen jalka suoristettu ja huojuttu siinä, useimmiten kopsahdus ja parku seurauksena.Ja kaiken kruunaa huonot päiväunet. Että juu, kertokaa missä välissä tämä äiti syö?

Huomenna kuitenkin nokka kohti Tamperetta ja käsityömessuja, jospa tänään ehtisi vielä parit housut leikkoa ja ommella lapsille mukaan kun mies tulee kotiin. Ja Tampereen suunnalla kuulemma jo kovasti suunnitellaan missä lapsia kärrytellään ja kuka tekee mitäkin, eli tämän äidin toiveissa on hieman myös "omaa" aikaa hyvässä seurassa :)

Päiväuniaikaan

Nautin suunnattomasti hetkistä kun lapset nukkuvat ja saan juoda kahvikuppini tyhjäksi aivan rauhassa. Nämä hetket ovat pikkuhiljaa yleistymässä, sillä lasten rytmi on hiljalleen vakiintunut ja molemmayt nukahtavat yleensä päivällä helposti vaunuihin ilman mitään sen kummempia vippaskonsteja. Ja tätä en sitten sanonut ääneen, mutta meillä nukutaan nykyään jopa kolmen tunnin päikkäreitä. Ja siis huom, MOLEMMAT nukkuvat ja YHTÄAIKAA. Mutta shh, en sanonut tätä ettei asia vaan muutu.

Tuo yllä oleva lehti, koto living, on muuten aivan ihana. Se tarttui tänään aamulenkin yhteydessä mukaan kaupasta ja nautin sen äsken kahvin seurana. Ei siellä mielestäni ohjeet olleet kovin kummoisia, mutta lehti on niin syötävän suloinen, että voisin selailla sen sivuja aina vain uudestaan ja uudestaan. Ja kunhan kyllästyn selailuun (jos ylipäätään kyllästyn), otan sakset käteen ja hyödynnän lehden sivut askarteluun. Suosittelen kaikille kauniista asioista pitäville :)

Elämän eliksiiri näin syksyisin.

Saimme ostettua vihdoin uuden kannettavan vanhuksen tilalle (ehkä sen olikin jo aika päästä eläkkeelle, ostin sen kun muutin opiskelemaan -05...) ja nyt nautin uuden koneen tarjoamista mahdollisuuksista. Tässä postauksessa teillekin pieni maistiainen, kuvat nimittäin siirtyvät puhelimesta erittäin kätevästi bluetootin kautta koneelle. Ehkä minä siis jatkossa saan blogiin kuviakin ahkerammin, kun piuhojen kanssa säätäminen tuntuu olevan ylitsepääsemätöntä. Samalla valitettavasti kuvien laatu huononee reilusti, niin kuin yllä näkee.

Nyt kommentteja kehiin kiitos!

Lukijapanelissa on useita tunnustaneita lukijoita ja tilastojen mukaan täällä vierailee myös säännöllisen epäsäännöllisesti muitakin. Nyt haluankin tehdä pienen gallupin siitä, että minkä takia itse kukin tänne eksyy. Ja mitä haluaisitte jatkossa lukea blogistani.

Olen nimittäin viime aikoina miettinyt että mitä kaikkea tänne blogiini upottaisin sujuvasti, pelkillä käsitöillä kun tämä ei tunnu elävän kovinkaan vauhdikasta elämää. Ja osa lukijoista kun on kuitenkin sellaisia, joiden epäilen tulleen tänne lasten kuulumisten tai kaksosuudesta lukemisen perässä. Päätökseni olen siis jo jotakuinkin tehnyt ja aion siis jatkossa kirjoitella ehkä hiukan enemmän myös meidän elämästä ja omista pohdinnoistani, mutta olisi enemmän kuin mielenkiintoista kuulla mitä te lukijat haluaisitte täältä lukea, tai onko teitä ylipäätänsä täällä vielä hiljaisen postaustahdin ansiosta!

Kiitän jo kovasti etukäteen kommenteista ja toivon että jos et muuta kiireiltäsi ehdi kirjoittamaan niin huikkaa edes "HEP" niin tiedän että täällä joku yhä käy :)

Selvisin!

Ehkä nipin napin, mutta hengissä ollaan! Ja uskon että olen vielä iltapäivälläkin kun mies palaa yli viikon työreissulta! Toissapäivänä teki jo tiukkaa ja kun eilen mies kertoi etteivät tulekaan vielä kotiin, purin jo hammasta melkoisesti. Mutta tänään vihdoin tulee, uskon että ikävä on ollut kova kaikilla. Toivottavasti vaan pienet ei ole isiä alkaneet vierastaa, siinä se olisikin. Mutta ainakin puhelimessa tyttöä kovasti naurattaa isin ääni, poika söisi mielummin koko puhelimen. Käsityörintamalla on siis ollut kovin hiljaista, kun kaikki aika on mennyt hengissä selviämiseen. Yöt on olleet aika vilkkaita, eikä päivisinkään ole itse ehtinyt nukkua vaikka lapset olisi nukkuneetkin, kotityötkin kun on jossain vaiheessa tehtävä. Koville on ottanut, mutta hyvin on nostanut arvostusta toista kohtaan kun on huomannut entistä paremmin että kyllä meillä mieskin osallistuu arjen pyörittämiseen normaalisti melkoisesti! 

Vaikka eräänlaista käsityötä tämä viikko onkin ollut, niin kovasti olisi motivaatiota oikeisiin käsitöihinkin. Ja koska piristyin kummasti miehen ilmoituksesta että tulee kotiin, voisin ruuan (no joo, myönnetään, pakastepizzan) jälkeen kipaista alakertaan ompelemaan muutaman sauman jos lapset vaan vielä silloin nukkuvat. Alkaa jo hirvittää että tekeillä olevat bodyt ja housut ehtivät jäädä pieneksi ennen valmistumistaan ja sekös harmittaisi. Onneksi sentään lähipiiriin on keväällä tulossa taas uusia tulokkaita, joten käyttämättä tuskin jäävät silti :)

Loppuun on vielä kommentoitava, että todellakin nostan hattua yksinhuoltajille. Uskon että arki ei olisi aivan näin kamalaa jos sitä olisi yksin tottunut pyörittämään ja tietäisi ettei vaihtoehtoja juuri ole, mutta tuskin se aina herkkua siltikään on. Jaksamista siis kovasti heille jotka tämän rumban pyörittävät päivästä toiseen, taitavat olla arjen supersankareita ;)

Syksy tuli

 Kyllä ne vastusti, mutta nyt ne on valmiit! Velouriset jumpsuitit fleesevuorilla. Olisivat voineet olla isommatkin, mutta toisaalta tarkoituskin oli tehdä vaan tälle syksylle haalarit, ensi keväänä on sitten jo jotain muuta päällä.

Tämän idean sain Pinterestistä ja pakkohan se oli kokeilla. Ei nuo nauhat IKEAn pesulappuja voita, mutta kyllähän noitakin näyttää voivan hypistellä. Jaloissa on paistopussia täytteenä ja rapisutettavana.

Meidän päivä

Tänään tulee lapsilla täyteen puoli vuotta elettyä elämää. Sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa ylös tämän päivän päivärytmin ihan omankin mielenkiinnon vuoksi, päivällä kun sitä ei ehdi normaalisti sen kummemmin miettimään.

7.00. Poika herää meidän välistä ja pyydän miestä tuomaan maidon. Mies lähtee kahdeksaksi kouluun ja me jäämme pojan kanssa vielä nukkumaan.

8.00. Lastenhuoneesta kuuluu juttelua, haen tytönkin meidän sänkyyn ja jatkan itse torkkumista.

8.30. Herää myös poika ja loikoilemme sängyssä. Tämä on ehkä paras hetki päivästä kun molemmat lapset hymyilevät ja juttelevat, eikä meillä ole kiire minnekään.

9.00. Kannan lapset yläkertaan, vaihdan vaipat (...löydän myös päivän ensimmäisen kakan...) ja annan lapsille aamumaidot.

9.50. Huomasin olevani myöhässä aamulenkiltä kun kitinä ja huuto alkoi. Muksut vaunuihin ja kohti kirjastoa. Juuri ennen kirjastoa nukahti tyttö, kirjastossa aikansa katseltuaan poika.

11.00. Takaisin kotona. Vaunujen pysähtyessä poika herää välittömästi ja tällä kertaa tyttökin herää pojan huuteluihin. Otan lapsille soseet sulamaan ja kuunnellaan kirjatosta lainaamaani PMMP:n Puuhevonen levyä.

11.30. Lapset harjoittelee istumista uusissa syöttötuoleissaan ja syö samalla bataatti-porkkana-possusosetta. Sittereissä otetaan vielä maitoa päälle. Vaihdetaan soittimeen Vauvan vaaka -levy (pojan ehdoton suosikki!) ja lapset katsoo kiinnostuneena kun äiti syö ja tekee kakkuun kiilteen päälle.

12.15. Vaipan vaihto (päivän toinen kakka). Keittiöhommat jatkuu.

12.40. Maitohuikka ennen unia. 

12.55. Vaunuissa on hiljaista ainakin toistaiseksi. Tänään mennään siitä mistä aita on jo kaatunut ja poikkeuksellisesti annoin pojalle pullon vaunuihin kun tämä vain huusi eikä rauhoittunut. Pullo tekee ihmeitä.

13.00. Käyn hakemassa pullon pois ja laitan tytölle tutin. Molemmat nukahtavat.

13.22. Itkua. Tutti pojalle ja unet taitaa jatkua.

13.27. Poika taas, hytkyttelen vaunuja hetken.

13.37. Sama jatkuu.

13.41. ...äitin oma aika?

13.43. Luovutan. Poika pois vaunuista, johan sitä nukuttiinkin.

14.30. Tyttökin herää unilta. Tyttö naureskelee viltillä ja tutkii leluja, poika vuoroin kitisee ja nauraa. Mutta en minä väsynyt ole!

14.45. Mies tulee kotiin.

15.00. Välipala, mustikka-vadelma sose puoliksi.

15.50. Tyttö haisee. Onneksi isi on kotona ja äiti välttyy pyllyn pesulta tällä kertaa.

16.00. Yritetään käydä päiväunille. Poika nukahtaakin lopulta äidin kainaloon, mutta tyttö ei.

17.00. Poika herää reilun puolen tunnin päiväunilta. Pojan nukkuessa minun veli perheineen on tullut kylään ja lapset tutustuvat serkkupoikaan leikkimatolla.

17.50. Huomaa että päiväunet ei ole olleet riittävät. Kitinää ja huutoa. Syödään iltapuuro, tai oikeastaan poika syö sillä sisko on jo liian väsynyt.

18.20. Isi vaihtaa tytön vaipan ja laittaa yökkärin päälle, minä annan maidon, joka nyt jo vähän maistuukin.

18.30. Isi hoitaa myös pojan iltatoimet ja vie tytön nukkumaan samalla kun äiti jää antamaan pojalle maitoa.

18.55. Tyttö nukkuu jo ja poikakin viedään omaan sänkyyn vaipanvaihdon (kyllä, jälleen kakka!) jälkeen.

19.00. Poika vielä juttelee sängyssään, mutta on selkeästi aivan väsynyt.

19.15. Hiljaisuus. 

19.20. Se siitä hiljaisuudesta. Poika aloittaa kitinän ja isi käy laittamassa tuttia.

19.30. Äiti käy kääntämässä pojan kyljelleen ja hiljaisuus laskeutuu vihdoin kunnolla.

Tässä meidän tämä päivä. Jokseenkin normaali päivä, tosin tyttö yleensä nukkuu pidemmät päiväunet (josta johtuen nukkumaan menokin on yleensä 19.30-20 välillä). Poika on keksinyt pienten tirsojen piristävyyden eikä siis kovinkaan usein nuku tuntia pidempään, harvoin sitäkään. Yötkin on yhtä kukkumista, poika on nyt muutaman yön nukkunut taas meidän välissä ja näin olen itsekin saanut nukuttua edes hiukan enemmän, joka kitinän takia kun ei tarvitse nousta ylös. Maitoa ei yöllä tarvita, mutta tutin laittajaa ja selälleen kääntäjää sitäkin enemmän (tai vaikka juttukaveria!). Runsasunisen alun jälkeen pudotus on ollut melkoinen tähän nykyiseen unitilanteeseen... Ehkä vielä joskus minäkin taas nukun kokonaisia öitä. Öistä en siis voi enempää sanoa kuin että heräillään joko usein tai ei niin usein. Väsymys on tehnyt tehtävänsä ja en osaa sanoa montako kertaa öisin heräilen, riittävästi tai jopa vähän liikaa on minun vastaukseni.

Nyt jatkamaan ompeluita kun vauhtiin on päästy. Ehkä jo huomenna lapset puetaan uusiin syyshaalareihin :)

Omille ja vieraille

Sain eräs perjantai-ilta päähäni, että seuraavan päivän reissuun pitää saada lapsille uudet bodyt. Niinpä ompelukone surisemaan ja tässä tulos (anteeksi kuvat, bodyt tuli pyykistä kuvattaviksi kun aikaisemmin ne unohdin kuvata ja ovat siis aivan rypyssä).
 

Tytölle tei jälleen bodymekon Ottobren bodyn pohjalta loput omalla kädellä muokattuna. Tästä tulikin heti lemppari. Nimesin tämän myö minitissikseksi, sillä malli muistuttaa paljon tissistä.

Pojalle kaavan mukainen tähtibody, joka taas ei onnistunut ollenkaan niin hyvin. On hieman liian tiukka ja muutenkin malli on epäsopiva meidän poitsun ruumiinrakenteelle.

Paikallinen fb-ompeluryhmä järjesti hyväntekeväisyyskampanjan, jonka tarkoituksena oli ommella kaikille seudun joulukuussa syntyville vauvoille tumput. Tässä oma panokseni kyseiseen kampanjaan, tumppuja on nyt jo niin paljon että luultavasti tammikuun vauvatkin saavat omansa :)